sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Mitä tapahtuu 17 päivässä?

Hernepensaat ovat tyytyväisenä nauttineet syyssateista 17 päivää. Postauksia ei ole herunut mutta kulisseissa silti elämä on virrannut totuttuun tapaan. Ja mitä kaikkea nämä 17 päivää pitävätkään sisällään. Sortumisia kirjakaupan hyllykköjen välissä, uppoutumista printtien loputtomiis syövereihin, sukelluksia ja taas uusia sukelluksia ja ihastumisia.

Ihanaista vanhaa työvaloa on soviteltu suureen saliin vanhan Koulukaluston pöydän ääreen ja on haaveiltu öljyvaloista. Suunnitteilla on siis kierros Tammisaaren vanhantavaran kauppoihin ja kiikarissa öljyvalon pehmoinen valo. Olen koko ikäni halunnut talon jossa selviytyy vaikka kuukauden sähkökatkoksesta. En tiedä mistä moinen juontaa. ehkäpä jälleen kerran lapsuudesta. Lapsuudenkotini oli kuin suoraan Kattilakosken arjesta. Kuiva ainekaapit pullottivat mitä ihmeellisimpiä jauhoja, ryynejä, kuivamuonia. Meillä oli kriisitilanteen varalta suunnitelma ja kuukauden varanto ruokaa aina - eikä ilmassa ollut mitään kriisin tuntuakaan. Perin outoa, kerrassaan outoa, mutta olen koko ikäni myös narahtanut itselleni kiinni tuosta outoon kriisitilanteeseen ja omavaraisuuteen varautumisesta.

Olemme pesseet noin 25 koneellista pyykkiä, lakanoita, vaatteita, kangaspöytäliinoja ja ties mitä. Olemme myös silittäneet likimain 10 pöytäliinaa keittiön pöydälle. Pidämmehän aina kangasliinaa pöydällä vaikkei se selviydy edes yhdestä aamupalasta ehjin nahoin. Kangasliinoissa on jotenkin sellaista arjen luksusta.

Suuren salin ikkunat on pesty ja lasiliikkeestä saatu autokuormallinen ehjiä ikkunoita.

Vaaleanpunaiset salkoruusut ovat vihdoin ruvenneet kukkimaan.

Sade on hellinyt unikoiden viimeisiä kukintoja

Diesel automme tankkiin on hulautettu 26 litraa bensiiniä ja automme on hinattu korjaamolle. Ja olen oppinut tarkistamaan tankkiin työnnettävän letkun värin 160€ korjauslaskun jälkeen. Ainakin toistaiseksi.

Viimeiset pörriäiset surraavat unikoissa. Eikä kukaan ole käynytkään viimeiseen kuukauteen potagerissa muuta kuin hakemassa muutamia perunoita ja porkkanoita ruokatarpeiksi.

Olemme siivonneet kanalan ja Viktoriuksen nurkat ja polttaneet nuotiota kaksi päivää putkeen. Savuna on haihtunut ilmojen teille ties mitä ryöjää ja paikat ovat pikkuhiljaa siistiytymässä.

Rottien myrkytyspuuhteemme olikin jäykistänyt pihaoravapoloisemme kovin kankeaksi ja jouduimme varmistamaan, ettei enempää oraviamme katoa maisemista.

Jos kukkapenkkiin kyykistyy ihan maahan ja katsoo ylöspäin niin näyttää tällaiselta.

Emme osanneetkaan valmistaa latva-artisokkiamme vaan kannoimme kukinnot portaille ja kukat ovat kukkineet savipallojen päällä jo toista viikkoa.

Olemme syöneet luumuja varmaan 20 litraa ja vielä niitä on jäljellä rutkasti. Ja pakastimet ovat pullollaan sieniä. Keltasieniä, suppilovahveroita ja mustia torvisieniä kävimme viimeksi kolmisen tuntia sitten poimimassa ämpärillisen. Olemme siis syyspuuhissa. Ja kaiken kukkuraksi postauksen päivä valehtelee - koska 12.9 yritin postata, mutta jokin muu vei mennessään =)

17 kommenttia:

  1. Nainen ollu jemistolassa pitkään,kerkes jo huolestua mitä tapahtunut.Hengissä näköjään ollaan ja kovasti touhuttu.Artisokka on mielenkiintoinen ja kaunis.Teillä ei liene ummetusongelmia luumumäärän jälkeen:)
    Kivaaa....

    VastaaPoista
  2. Olipa taas kiva lukea teidän edesottamuksista! Hauska huomata että teilläkin kukkii myöhään, sama täällä kun gladiolukset ja asterit vasta heräilevät. Kunhan ei halla veisi..

    VastaaPoista
  3. Hei! Olen suht uusi lukijasi ja kiva oli poiketa jälleen lukemaan tänne. Hienoja kuvia ja kirjoitat kivasti!
    Mukavaa päivän jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Kiva kun palasit! Oin jo huolissani, kun mitään ei blogissa tapahtunut...

    VastaaPoista
  5. Tosi kauniita kuvia,sadepisaraiset unikot,ihananvärinen salkoruusu,siisti savipallo-artisokka-asetelma...Mukavaa syksyn jatkoa:)

    VastaaPoista
  6. Teidän omavaraisuusaste lisääntyy koko ajan kohisten ja paikat kohentuvat ja kaunistuvat.
    Kauniita kukkakuvia erilaisista kuvakulmista - kiitos, ihanaa silmänruokaa!
    Voi, meidän kaikki perheenjäsenet ovat kertaalleen tankanneet isin uuteen dieselautoon bensaa vanhasta muistista ja milloin helluntai-,juhannus- sun muu kaverireissu on saanut uusia arvaamattomia käänteitä.

    VastaaPoista
  7. Ihan hengästyttää tämä ihanien kuvien, juttujen ja puuhien määrä ja vauhti:)

    VastaaPoista
  8. Jori, missä piiloittelet, huhuu.....
    Kurkkaa uusin postaukseni. Siellä odottaa haaste sinulle!

    VastaaPoista
  9. Onko Hernepensaskujanne vaipunut talvihorrokseen? Toivottavasti kaikki on hyvin...

    VastaaPoista
  10. Kai sinä tulet ens kesänä takas!?! Haluan nähdä tulevan mahtava potangierin.
    Hyvää eloa sinne:)

    VastaaPoista
  11. Olen käynyt kurkkimassa täällä, josko päivityksiä olisi ilmestynyt ja vähän huolestuttaa, että onko kaikki hyvin. Vai ehkä olette vaan menneet talviunille punaposkisten uunienne kupeeseen :) Mukavaa joulunalusaikaa sinne Pottugeerin laidalle!

    VastaaPoista
  12. Kovasti olen odottanut uusia merkintöjä...
    Toivottavasti niitä vielä saamme!?
    Hyvyyää Uutta Vuotta 2011!

    VastaaPoista
  13. Tuo artisokkakuva on aivan ihana.
    Hyvää uutta vuotta sinulle, Jori!

    VastaaPoista
  14. Laurakin täällä peltopihasta eli paratiisinpalasesta sinua Jori jo kaipailee!
    Olen talveni piristykseksi tunnelmoinut blogeissasi...
    Kaikkea hyvää teille! Toivottavasti palaat vielä blogistaniaan kun kevät ja puutarhastelut alkavat. :)

    VastaaPoista
  15. Mitä kuuluu Hernepensaskujanteelle?

    VastaaPoista
  16. Minäkin käyn täällä kurkkimassa, missä sitä ollaan? :) Nyt kahlaan kuitenkin vanhemmat postauksesi läpi...

    VastaaPoista