sunnuntai 1. toukokuuta 2011


Mereltä tuulee ja ilma on suorastaan hyytävän kylmä. Vanha Fjälräven untuvineen ei edes tahdo lämmittää ulkona olijaa. Välillä sade yltyy vihmovaksi lumisateeksi ja valkoisten karvahattujen armeija peittelee vasta kylvetyt viljapellot, väliin aurinko yrittää hitusen lämmittää pilvien lomasta ja trompi sieppaa osan haravoimattomista lehdistä mukaansa ja kieputtaa pitkin pihamaata. Silloin tällöin voi kuitenkin kyykistyä kukkapenkin kätköihin piiloon ja kuvata näkymää naapurin kaivolle.


 Tai tarkentaa edessä hehkuviin pioninalkuihin.


Kuvittelin, että talvi vei Piikkiaralian mennessään, mutta mitä vielä. Toinen toistaan pulukammat silmut kurottautuvat jo taivaisiin. 


Olemme yli kuukauden edellä viimevuoteen  verrattuna potagerin laitossa. Vapun tinki oli jälleen yhden ruudun kuntoon saattaminen. Kiivas kitkentätyö on tuottanut tulosta, taipeet ovat hellänä, samoin polvet, hartiat ja kädet.


Hevosenkakki on ollut jälleen tarpeen ja salaatinsiemenet lämmittelevät nyt kakkipatterin uumenissa.


Persiljat ovat jo pinnassa samoin suolaheinä.


 Pillisipulit ovat komistuneet.




Ja unikot ovat nupuillaan. Nyt potager saa huilia jälleen viikon ja odottelemme lämpimämpiä säitä. Hyrrrrrrrrr. Pönttöuuneissa palaa tuli ja onneksi edes sisällä on suloisen lämmin.

10 kommenttia:

  1. Juu, on vaan paras katsoa lähellä olevia nuppuja, muuten voi pohjoistuuli laittaa mielen matalaksi..olettepa olleet ahkeria, täällä on vasta vilkuiltu kasvimaalle päin vähän siihen malliin että pitäisikö sille jotain tehdä..sanovat että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty..;)

    VastaaPoista
  2. Potagerin muoto näkyy nyt keväällä niin selvästi. Järjestys tuo ryhtiä puutarhaan. Kun kasvit sitten kasvavat ja sojottavat lopulta joka suuntaan järjestystä on vaikeampi havaita vaikka se on siellä pohjalla olemassa. Loppukesän rehyvyys on tietysti oma juttunsa ja hohtonsa siinäkin kun saa korjata vihdoin satoa. Kasvu ja muutos on se juttu, mitä on mahtavaa seurata. Suloisista nukkanupuista räiskyviin terälehtien värehin.

    VastaaPoista
  3. OI mitä onnea♥ Ja unikotkin jo nupulla, wau!

    VastaaPoista
  4. Parasta keväässä on Valo ja se että kaikki ihanuus on edessä päin. Vaikka sitten välillä olisi kylmääkin. :)
    Meillä kasvimaa ei ole edistynyt yhtään mutta kasvihuone pääsi hyvään alkuun. :)

    VastaaPoista
  5. Onpas potager tosiaan pitkällä. Minä en ole edes kylvänyt keittiötarhassani vielä mitään. Kylmyys oli lkyllä eilen ihan hyytävää. Meillä ei edes tuullut mereltä ja silti tuntui kun olisi syväjäässä 7 tuntia pihalla puuhasteltuaan.

    VastaaPoista
  6. Tuuli tuli tosiaan varmaan suoraan pohjoisnavalta, sen verran kylmä se oli. Vain pihan suojaisimmassa paikassa tarkeni, kun toppavaatteet on jo viety säilytykseen.

    VastaaPoista
  7. Kylmä on! Minulla ei ole pionit vielä pinnalla edes, onkohan talvi ne vienyt... Meille tulee ensi viikonloppuna rattori kyntämään ja karhitsemaan pellon, jospa saisi ennen lomaa tehtyä istutukset :) On se kaunis sitten tuo teidän potager <3

    VastaaPoista
  8. Upea pottuugeri on teille tulossa! Tuopa piikkiaralia on kiehtovan näköinen näin keväällä! ja skillat on suloisia pionin alkujen seassa ja unikot, ah, nekin jo nupulla! ihanaa kevätelämää!
    ps. Minun blogissa on sinulle jotakin :)

    VastaaPoista
  9. Miten ihanalta nuo muodot näyttääkään. Kaunista! :) Teillä on kevät siellä niin pitkällä, täällä vasta mietitään..

    Sannin tavoin miekin olen tiiliä raahannut ja niistä pitäisi tehdä polkuja kasvimaalle. Saa nähdä saanko lopulta mitään aikaiseksi. ;)

    VastaaPoista
  10. Syvää ihailua ja kunnioitusta osoitan täältä tekemättömien potnaakkeritöiden keskeltä :)

    VastaaPoista