lauantai 21. heinäkuuta 2012

Vihulainen potagerissa


Rutaceae - Voihan viiniruuta sentään. 

Potnaakkerissamme, kuten viime päivinä olen mainostanut, asustaa Viiniruuta. Itseasiassa neljä mojovaa kasvia. Tuo ihmeellinen ikiaikainen rohdos on oikein kasveista kasvein. Michelangelon ja Leonardo da Vincin väitetään käyttäneen ruutaa näön parantamiseen ja luovan näkemyksen virittämiseen. Kirkko on käyttänyt ruutaa vihkiveden pirskottamiseen, kasvilla on torjuttu ruttoa, häädetty syöpäläisiä, lääkitty epilepsiaa, kouristuksia ja käärmeenpuremia. Ompahan Antiikin kreikkalaiset käyttäneet ruutaa pääaineksena vastamyrkkyyn, joka tepsi kaikkiin myrkkyihin. Eli kaikin puolin monipuolinen ja käyttökelpoinenhan tuo ruuta on. Niin ja unohdin aivan mainita, että se parantaa ruokahalua ja sillä voi hoitaa myös paiseita =)

Mutta eräästä asiasta yrttikirjanen ei mainitse. Muistanette allergisen reaktion, josta viime postauksessa mainitsin. Vesikellot ja punoitus eivät ole laantuneet edelleenkään ja päätin käydä kätöistä näyttämässä lääkärissä. Terveyskeskuksessa ensimmäinen lääkäri pyöritti silmiään ja kutsui paikalle vanhemman lääkärin kättäni ihmettelemään. Lopputuloksena, että patististivat siltä istumalta ihotautilääkäriin. No yksityisellä vastaanottovirkailija soitti oitis kiireiselle ihotautilääkärille, jolle pääsin suoraan jonojen ja odottavien asiakkaiden ohi. Ihotautilääkärikin oli kummissaan. Mietti ja puntaroi, kysyi olenko ollut tekemisissä jättiputkien kanssa, että on olemassa sellainen fytofotodermatiitti niminen allergia. Kiistin jyrkästi ja sanoin, etten ole ollut moisten kanssa tekemisissä. Sain ärhäkkää kortisoonia ja viikon päästä uuden ajan koepalojen ja lisätutkimuksien vuoksi. 

Kotona uteliaisuus heräsi kuitenkin tuota ihmeellistä fytofoto juttua kohtaan ja kas kas. Pahimmasta päästä kyseisen reaktion aiheuttavia on ruutakasvit. Leikkelin ihottumaa edeltävänä päivänä ruutakasveja ja koulin uusia taimia reilut 50 kpl. Ruutia leikellessäni kasvinestettä on roiskunut kädelleni ja vasta seuraavana päivänä auringonvalo on reagoinut soluihin imeytyneen kasvikemikaalin kanssa aiheuttaen ihottuman. Nyt sitten odotellaan kuukauden päivät ihottuman häviämistä ja muutama vuosi pigmenttiarpien häipymistä. Aika ärhäkkää tavaraa vai mitä. Ja tämä ei ole allergiaa vaan kaikille ihmisille käy samoin jos auringon UV-valo pääsee kosketuksiin kyseisen kasvikemikaalin kanssa. 


Tässä rakas ruutami ja Fiskarsilaiset sekä pikkutaimien koulintahaarukka =)


Mutta kaikesta huolimatta Viiniruuta-aidan taimet ovat hyvässä hoidossa. Pitää vain varoa aurinkoisia kelejä =)


Tältä vesikellot ja pigmenttimuunnokset näyttävät näin viikon päästä tapahtuneesta. Punoitus on laskenut samoin suurin osa vesikelloista on hävinnyt. Jokaisessa tuollaisessa punoittavassa kohdassa on ollut pikkurillinpään kokoinen yksittäinen vesikello tai vesikellonauha, joka on kulkenut kämmenselän poikki. 


Viiniruutien läheisyydessä on Iisoppeja. Niiden muistelisin myös aiheuttavan jotain reaktioita kuumalla kelillä. Mutta iisopit ovat ihastuttavan sinisyytensä ja leikattavuutensa vuoksi täällä.


Potageri on tullut täyteläisemmäksi kun kuljetaan kohti loppukesää.


Liljat puhkeavat kohtapuilleen kukkaan


 Ja uusia ritarinkannuksia on löytynyt. Jahans mutta nyt isken puuvillahanskat käteen ja lähden rankametsälle hakemaan puupöllejä seuraavaksi talveksi. Työn iloa kaikkiin ihaniin puutarhoihin ja varovaisuutta vihulaisten kanssa ;)

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Italialaista, yrttejä ja suoria linjoja


Tänään on eletty suoranaista slowlifea. Aamuista pikkuriikkista siivoilua isossasalissa, joka on hiljalleen muuttumassa mitä ilmeisemmin verstaaksi ;-) Nuorimmaisen fysioterapiaa. Talvella näet outojen oireiden jä'lkeen löytyi yksi ylimääräinen kylkiluu ja nyt on armotonta jumppaa luvassa. Kitkeminen ja ämpärien kiikuttelu ovatkin siis vain hyvästä ;-) Ja sitten ihkuja puutarhaunelmia Englannista ja Ruotsista. Töllöttäessäsi (käsipuolena) Avan puutarhaohjelmia ryhdyin haaveilemaan teurikka-aidanteesta, fenkoleista, hunajaruusuista, agaaveista ja tamariskeista.

Joku julmettu allergiakohtaus on näet vienyt oikean käteni pelikunnon siihen tolaan, että tv:n katselukin käy työstä. Vesikellot ja nokkosihottuma ovat sitä luokkaa, etten uskalla mennä tonkimaan ulos vaikka kuinka mieli tekisikin. Nyt vaan odotellaan histamiinien tehoa. Ja kaiken kukkuraksi en ole polttanut käsipoloistani edes puutarhassa vaan tomaattien popsiminen on laukaissut ennennäkemättömän reaktion - argh. No piti kuitenkin vähän kuvakulmaa tarkoin valiten käydä näpsäsemässä muutama fiilistelykuva.


Muutamia viiniruutia kasvaa potagerissa. Keskiaikaiset rohdoskasvit olen hankkinut Westersin puutarhalta joitakin vuosia sitten. Nyt kivikäytävien kunnostuksen yhteydessä olen löytänyt ruudan taimia lähes 50 kpl ja ne odottavat ruukuissa viiniruuta-aidanteeseen pääsyä. Ruuta kestää hyvin leikattuna matalana aitana iisopin tavoin. Vuosien varrella ruutaan muodostuu hitusen puumainen varsisto. Kasvi on arka ja menestyy parhaiten suojattuna talven koitoksista. Meillä ruutia ei ole koskaan kummemmin suojattu vaan puskat ovat viihtyneet ja voimistuneet hiekkaisessa maassa. 


Kuvan oikeanpuoleinen (poisrajattu) osuus on tyystiin vielä kitkemättä, siitä ämpäri merkkinä ruudun keskiössä. Huomenna ajattelin ottaa härkää sarvista ja jatkaa potagerin kunnostusta. olen hankkinut sideharsoa ja hyvät hanskat käden suojaksi ja toinen ruutu on huomenissa valmis. Sitten pääsenkin jo kolmannen kimppuun =)


Leikattu iisoppi odottelee lajitovereitaan ja reunusta putsatun kivikäytävän kupeessa. Tuskin maltan odottaa uusia viheraitoja komistamassa kivikäytävien reunoja. pitää kuitenkin ensin odotella pikkutaimien vankistumista ja sadon kypsymistä.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Ritareita sateessa


Innostuin niin Villinpihan Sannin Digitalis postauksesta, että ajattelin tempaista perässä. Kertoa hieman kuvien lomassa ritarinkannuksista mutta mitä vielä. Kaikki oopukset kaivettuani tieto sormustinkukista oli niin kuivakkaa ja niukkaa - blääh. Joten peesaan perässä kuvin =)

Siinä missä sormustinkukkien yksityiskohdat ovat kiehtovia, kutkuttavia ja pikkutarkkaan tarkasteluun houkuttelevia, ovat ritarinkannukset vuorostaan kokonaiskuvaa täydentäviä, maisemaa maalailevia ja pienoisnäkymiä luovia.


Meidän ritarinkannukset ovat kurottautuneet yli kahteen metriin ja niiden kavereina on tummalehtisiä pensaita. Mustaseljan tummaa muunnosta sekä purppuraheisiangervo. Ritarinkannukset ovat vallanneet koko talon sisääntulopäädyn.


Taustalla siintävä hopeapaju ja vaalea seinä luovat kontrastia ja nostavat ritarinkannuksia loistoon.


Toisaalla siintää lyhyt nurmi, heinäpelto ja muutama vanha tammi.


Ilta-aurinko on luomassa viimeisiä säteitään


Mukavaa ritarinkannusiltaa kaikille =) ja ensikerralla paremmalla yrityksellä taustaselvittelyjen suhteen ;)

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Delphinium pendonium ;)


Vain kurnuttavat ja pulleat sammakot viihtyvät tällaisessa kelissä. Itsekin olen epätoivoisesti yrittänyt samaa ja kömpinyt sammakon lailla laahustaen likomärkänä tupaan lämmittelemään.


Joka päivä muutama vanhoista päivänliljoista aukeaa. Nuppuja on satoja ja päivänliljareunus kiertää koko talomme etupihaa. Päivänliljat ovat varmaan samoilta ajoilta kuin kouluvanhuksemme on perustettu. Ne ovat siis nähneet menoa ja melskettä, seesteisiä aikoja, erakoituneen vanhuksen pihassa ruokkivan lintuja ja nyt meidän puuhastelumme. Päivänliljoja oli alunperin talon rappujen pielissä rehevöityneet pehkot, jotka jaoimme pitkäksi puolikaaren muotoiseksi reunukseksi sisäänkäynnin molemmin puolin ja siitä lähtien kukkaloisto on ollut suorastaan pursuavaa.


keskellä puolikaarta, päivänliljojen lomassa kasvaa pirunkeppi, piikkiaralia. Sen lomasta voi tirkistellä kaukana siintävää jokirantaa, vehreinä aukeavia viljavainioita ja hetken unelmoida jostakin uusista suunnitelmista.


Piikkiaralian takana kasvaa likipitäen kaksimetrisiä ritarinkannuksia.


Ritarinkannusten nupuilla helmeilee vesipisaroita kuin helminauhoja konsanaan. Ritarinkannuksia katsellessa korviin kantautuu espanjalaisen säveltäjä,kapellimestarin Jordi Savalin keskiaikainen musiikki. Hänen erikoisalanaan, intohimonaan ovat Viola da ganba soitinperheeseen kuuluvat polvien välissä pidettävät jousisoittimet. Näiden jousisoittimien kulta-aikaa elettiin 1600-  ja 1700 lukujen välimaastossa. Mitä tällä kaikella sitten onkaan tekemistä rakkauden, tunteiden ja sielunpalon kanssa? Jordi Savalin mukaan soitossa pitää olla koko sielullaan mukana, kehon liikkeiden ja hengityksen on myötäiltävä soittoa ja vain siten kuulija voi saavuttaa soiton tarinan, elää mukana, tuntea musiikin sielun ja vaikuttua. Musiikista tulee merkityksellistä vain sielun palon kautta. Sama pätee puutarhaan. Vain tuulen kuiskausta kuuntelemalla, mullan tuoksusta huumaantumalla, sateen pehmeyden antaessa valua pitkin hiuksia tuntee olevansa yhtä jonkin suuremman kanssa. Laitan Jordi Savalin soimaan ja annan ajatuksen vaeltaa ritarinkannustenaikaan. 



Tummalehtinen selja on tulvillaan teelautasenkokoisia ja huumaavantuoksuisia kukkia. Ei ihme, että salkoruusut ja ritarinkannukset niin mieliisti lepuuttavat kukkavanojaan tuoksuvaa kaunokaista vasten.


Potagerin vaakakeskiakseli on rehevöitynyt silmissä. Muutamat Teistä lukijoista ovatkin kyselleet mitä kivikäytävien ja käytävien alustoilla käytämme. Potagerin suurilla 150 cm leveillä ja lähes 20 metrisillä käytävillä on punaisen murskeen alla tukeva valkoinen kangas, joka estää rikkakasvien kasvun. Paitsi siementävien ;) Saunalla, pationviereisellä ruusukivetyksellä käytimme kivireunuksen alla paksua sanomalehtikerrosta. Mutta täällä potagerissa kivikäytävät ovat aivan puhtaalla mulloksella, koska kivetys on tyystiin mahdoton aluskatteen kanssa.


Meillä on riippuvat ritarinkannuksetkin "Delphinium pendonium" - ei vaineskaan ;)


Keskiaikainen rohdos viiniruuta tulee kohtuu komeasti esiin uusittua kivetystä vasten. Nyt sade on laantunut, joten kiviprojektin pariin ja sassiin =)

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Ilta-auringon hyväillessä istuttelen kiviä =)


Takana on likipitäen 16 tuntia konttaamista potagerista. 1/4 urakasta on siis takana. Aamulinnun liverryksestä, keskipäivän vienoon tuuleen ja ilta-auringon säteisiin olen istuttanut potagerin kivikäytävien kiviä uudelleen. - Sol per sfocar ilcore -


Oreganot ja iisopit olivat peittäneet alleen kivikäytävät. Nyt oregaanovihulaiset lepäävät autuaasti kasvien kalmistolla ja iisopit on leikattu ja taimet otettu talteen. Muutama leikattu iisoppi tönöttää kivikäytävien ulkoreunoilla. Ja pikkutaimista olisi tarkoitus teehdä kivikäytäviä kiertävä leikattu iisoppiaita.


Toistaiseksi iisoppeja on ruukutettu 120 klp ja huomenissa toinen samanmoinen erä hulahtaa ruukkuihin vankistumaan ja odottamaan potageriin pääsyä.


Tältä näyttää kivikäytävää tonkiessa =)


Kiviä, kiviä, kiviä ja muutama laastari sormessa =) Voi tätä rakentamisen onnea ;)


Tummalehtisen mustaseljan viettelevä tuoksu lehahtelee ilmoille vienon tuleenvireen ansiosta.


Potagerin keskikäytävä on yhtä kukkaloistoa. Juon kupposen kuumaa piparminttuteetä ja hyppään sohvan uumeniin odottamaan huomista ja uutta kivikäytäsavottaa.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Kunnostusoperaatiot sen kuin jatkuvat


Tämä vuosi on ensimmäisiä sellaisia vuosia kun siemenkasvatus on tuottanut tulosta. Toki nämä ritarinkannukset kukkivat jo viimevuonnakin, mutta nyt jotenkin taimet ovat voimistuneet, komistuneet ja on sellainen tunne, että ne pärjäävät omillaan.


Lehtoängelmän herkkyys loistaa jättipoimulehtien kettaisuutta vasten. Tänään olin ikään kuin havaitsevani vihdoinkin ängelmän poikasia maassa. Jospa vihdoinkin pääsisin levittämään ängelmiä lisää.


Knautia on samaan aikaan viettelevä, ihastuttava ja lumoava - toisaaltaan toisia tukahduttava riiviö, joka valtaa tilaa kuin huomaamatta itselleen. Perin pulmallista. Knautian rönsyilevyydessä on juuri sitä jotain "villiä" jota kaipaan niin potageriin.


Keskiympyrän uudet tulokkaat ovat voimistuneet. Sormustinkukkien valkeat jonot ovat jotensakin niin komeat. Tahtoisin niin vielä violettiin taittuvia palleroita sinne tänne potageria. Jassionen siemenet odottelevat vielä pussukoissa - mutta pikapuoliin ne sujahtavat mullan lämpöön.


Keskiympyrän kulleroissa on kuolettavan ihastuttava oranssinkeltainen sävy, joka sopii täydellisesti rusoliljojen oranssiin ja takana seisovien sormustinkukkien valkeuteen.


Käpyjen asennus keskikäytäville on vielä vaiheessa ;) eihän kesää olekaan kivuttu kuin puoliväliin. Mutta ne on sentään kannettu kellarista päivänvaloon. Hitsin vitsit kun välillä vaan jokin jää puolitiehen - silmä tottuu ja oikeastaan täältä kukkien välistä tuo käpyhän näyttää olevan juuri omalla paikallaan ;)


Mikään ei ole parempaa kuin juuri leikattu nurmi ja tarkkana piirtyvät varjot. Joku ryöjä oli syönyt keskellä pihaa olevassa hopeapajussa pesäänsä pitävän sepelkyyhkyn. snifff. nyt kun kyyhky on manan majoilla ja mies on tuntunut löytäneen uuden tipun, jolle kujeltaa aamusta iltaan, niin päätimme karsia hopeapajua hieman. Puut näyttävät jotenkin komammilta kun niitä välillä vähän karsii ja runko ja oksasto piirtyvät taustaa vasten tarkemmin esiin.


Meillä on ikään kuin mökki ja talo samassa pihapiirissä. Iltaisin on tullut lämmitettyä vanhaa saunaa ja oleiltua 110- vuotta vanhoissa fiiliksissä ajan patinoiman saunan lauteilla ja vilvoitellessa kuunneltua lintujen liverrystä, sepelkyyhkyn kujellusta ja tuulen huminaa. Asustamme nimittäin niin etäällä ihmisen aiheuttamasta mekkalasta, että saunan edustalla istuskellessa ei kuule kuin luonnon omat äänet. Aika makeeta vai mitä =)


Saunan viettävällä rinteellä on patio. Tänä vuonna korjasimme pahoin kallistuneen alueen ja nyt taas juomalasitkin pysyvät pystyssä grilliherkkuja herkutellessa. Patio on rakennettu entisten asukkaiden jonkinsortin kotikaatopakan päälle. Olemme vuosia sitten kärränneet multaa kymmeniä kottikärryllisiä tälle alueelle, suurentaneet tätä ja suoristaneet. Nyt vuodet olivat tehneet tepposensa ja mitkälie roskat olivat maatuneet ja maa vajonnut. Samalla kun suoristimme alueen niin istutimme sitä sun tätä ruusua sisältävän aidan rotkon reunalle ja kivetimme ruusujen alusen. Seuraavaksi on luvassa kaiteen rakentaminen. Hrmahtuneet kepit ovat siis suunnitteilla olevan aidan mittakeppejä.


Meilläpäin keltaista maksaruohoa kasvaa villinä kallioilla, tienvarsilla - aivan kaikkialla. Olemme siis illan hämärtyessä lähteneet sankkojen kanssa salaisille maksaruoho ajeluille ja keränneet palasia kiviaidalle sekä tänne.


Näkymää etupihalta =) Nyt lähden onnellisena saunaa lämmittämään ja vetäydyn vuosisadalta toiseen. Lähden seuraamaan ihmeellistä lintua, joka on pesinyt heinikkoon ja kuuntelemaan armottomasti rakastuneen sepelkyyhkyn kurlausta. Aurinkoista ja lämmintä kesäiltaa Teille rakkaat lukijat