lauantai 23. maaliskuuta 2013

Tenhola juustoa ja muita kevään herkkuja


Nuorimmainen on innostunut silminnähden kuvaamisesta. Joten tyylikkäästi ryöstin muutaman kuvan hänen aamukuvausretkestään. Se on kumma, miten toinen ihminen tarkastelee samoja asioita niin eri kuvakulmista. Kiehtovaa, kerrassaan kiehtovaa. Meillä on siis todellakin lunta, kuten kuvasta voi päätellä. Kävin potagerissakin eilen. Upoin saappaanvarren mitan lumeen, kompuroin ja kaatuilin lumimäärän seassa ja poistuin vähin äänin. Pitkä on odottavan aika.


Mutta onneksi nuorimmainen oli selvästikin pyydystänyt kevään. Sammaleet suorastaan hehkuivat saunamme lähittyvillä olevassa etelärinteessä.


Jokunen aika sitten puhuin puuhankinnoista. Himoitsen siis puita potageriin, suojaa, varjoa ja ihmeellisiä runkoja. Meidän piikkiaralia l. pirunkeppi on niin elinvoimainen, että taidan kiikuttaa sen versoja potagerin laitamille. Sitten himoitsen tulppaanipuuta, katsuraa, peikonpähkinää, neidonhiuspuuta ja muista erikoisuuksia. Ja tietysti ruusumantelia ja sateenvarjojalavaa. Meillähän näitä erikoisuuksia oli edellisessä puutarhassa, mutta nyt haluan niitä tännekin. Näissä erikoisissa puissa on niin paljon kiehtovaa. On erilaisia runkoja, kaarnoja, kasvutapoja, huikeita kukkia ja erityisesti niiden haasteellisuus talven kanssa. Siis jotain tällaista ehkäpä luvassa tänä kesänä.


Posti oli tuonut lisää siemeniä tällä viikolla. Kuten moni vanha lukija muistaakin, kylvän nämä vasta ilmojen lämmettyä ulkosalle. Sisätiloissa harvoin harrastan esikasvatusta. Ulkosalla kaikki on niin paljon helpompaa ja vapautuneempaa.


Mutta mitä tällaisena lumisena päivänä voi tehdä. Kävimme juustoretkellä ja hankimme ihan naapurissamme valmistettua Tenhola juustoa - njam. Ja kuinkas muutoinkaan niin pitihän puutarhurinkin juustoa ottaa palanen ja pehmeän suussasulavaa goudaa. Njam - jatkan siis puutarhalehtien lueskelua ja juustojen mussuttelua =)

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Tunnelma tiivistyy ja puutarhan tuoksut valloittavat



Tänä keväänä bloggaaminen tuntuu jälleen luonnikkaalta. Kuten moni vanha lukija muistaakin menneisyydestä niin pyöritän useampaa blogia työkseni ja välillä tämän oman blogin päivittäminen tuntuu suorastaan työtä, mutta nyt on toisin. Ehkäpä se johtuu myös siitä, että odotan suunnattomasti lumien sulamista ja pihatöitä. Jälleen on monta visiota odottamassa tuulta alleen. Täällä kevätaurinko on suloinen ja täynnä odotusta. 

Aloitin aamulla siitä mihin eilen jäin eli tutkailemalla siemeniä. Aloin pinnaamaan siementilauksia ja ajattelin vuoden mittaan pinnata lisää myös puutarhaideoita talteen. Olen kuluneen vuoden aikana löytänyt pinnaamisen kautta aivan uuden maailman ja viehättynyt sen keveyteen ja inspiroivuuteen. 


Tuossa siis ensimakua tulevasta taimisadosta. Vanha tuttu sinertävyys, violetit ja roosat jälleen sulassa sovussa ja höystettynä tietysti jättipoimulehdillä ja tyräkeillä =)


Suuntasimme heti aamusta nuorimmaisen kanssa paikalliseen taimistoon. Heti oven suusta humahti huumaava mullan , kosteuden ja taimien kasvun väkevä tuoksu. Oi miten olinkaan kaivannut tuota tuoksua. Taimiston tunnelmassa vierähti tunti kuin varkain ja mukaan tarttui pikkiriikkinen linnunpesä munineen ja tietysti siemeniä. 


Koska pihamaalla ei voi juurikaan mitään tehdä. Pakkasta oli viime yönä jälleen -23 astetta ja taimiston täti kertoi säätiedotteen luvanneen tällaista keliä vielä kahdeksi seuraavaksikin viikoksi, niin ei voi muuta kuin haaveilla tulevasta ja uppoutua englantilaisten lehtien lomaan.


Kuvausjärjestelyjen kanssa olen myös viettänyt rutkasti aikaa kuluneen vuoden aikana. Ehkäpä bloggauksia voisi hieman laajentaa myös puutarhakuvausjärjestelyihin. Pitänee katsoa, miten vire lähtee syntymään. Tai sitten voisi jopa haastaa vanhat bloggauskaverit mukaan kokeiluihin ;)


Suurena haaveena on lisätä potagerin runsautta, piilopaikkoja, suojaisuutta. Tuntuu aina alku tuskaisalta kun puiden ja pensaiden kestää oma aikansa, ennen kuin korkeutta ja peittävyyttä on riittämiin. Tämän vuoden ostoslistalla on siis uusia puita ja pensaita.


Ja tietysti puiden ja pensaiden alle ihanaa aluskasvillisuutta. Tällaista siis luvasssa tänä kesänä =)

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Mistä tunnet sen, puhtaan rakkauden?


Hernepensaskujanteella tuoksuu kevät. Pihamaita ja peltoja peittää puhtaanvalkeana kimmeltävä keväthanki, linnut ovat aloittaneet laulunsa ja siementilaukset ovat lähteneet. Viime vuonna täällä haravoitiin tähän aikaan, mutta tälläerää haravointiin on vielä kotvasen aikaa.


Tänä keväänä potagerin valtaavat hajuherneet, jaloleinikit ja taivaisiin kurottelevat valkeat, villisti ryöpsähtelevät sormustinkukat. Ja muuten =) olen vaihteeksi päättänyt postata tämän kesän hitusen aiempia ahkerammin. Palaillaan siis asiaan aivan lähiaikoina.