sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Ruutukaavaa ja kohennustöitä


Meillä soi nostalgia musa. Tänään on vuorossa Abba. Nuorimmainen hurahti ensin Abbaan ja sitten se tarttui =) No Abban tahtiin on hyvä kantaa kellarissa talven viettäneitä ihanuuksia ulkosalle. Voi miten rakastankaan näitä finialeja, jotka löysin jokunen vuosi sitten Kemiöstä. 



Kaksi tolppaa on jo kannettu potageriin. Nyt vain tarvitsisi ottaa vatupassi, jotta tolpat olisivat suorassa. Potager viettää hitusen alas päin ja tuo koivujen lähettyvillä oleva alareuna on vielä sen verran kostea, etten tohtinut puhdistaa käytävää ja viedä tolppaa paikoilleen. Muutaman päivän vetäytyminen tekee vielä terää. 


Kun potageria alettiin 2008 rakentamaan silloiseen viljapeltoon, ei päätä paljoakan huimannut. Ruutukaava imaisi 600m mittalankaa, hedelmäpuita oli tasaisesti 5m välein ruudukkona ja silmissä kiilsi renessanssiajan upeat keittiöpuutarhat. Nyt keskikäytävän puut ovat kasvaneet niin, että niiden suojaan voi kätkeytyä ohikulkijoiden katseilta. Osa puista on kuitenkin talvien saatossa kuolla kupsahtaneet. Hedelmäpuiden joukossa oli näet persikkapuita ja arkoja erikoiskirsikoita ja jokunen päärynäpuukin. Ja haaveissa on jälleen hedelmäpuiden kartuttaminen. 


Tänään näin ensimmäisen kylvökoneen pellolla. Täällä kylvetään viljaa ja naapurin vanha pappa pysähtyi kanssani keskustelemaan. Meillä on tapana huudella tuon kiviaidanteen yli ja jutustella säästä, maanviljelyksistä, ilmastonmuutoksista, tuulivoimaloista ja päivän politiikasta. Tänään puhuimme jälleen siis säistä. Rauhalliseen, perin rauhalliseen sävyyn hän sanoi aidanteen takaa, etteivät vuodet oli veljeksiä keskenään. Rauhoitteli tuskaani, kun lämpö ei mittarissa nouse. Olen hieman levoton kun kevät saapuu niin kovin hiljaksiin, mutta totisesti vuodet eivät ole veljeksiä keskenään ja hyvä niin =) 


Jatkoin hänen mentyään kivikäytävän kunnostamista. Kivikäytävien kunnostamisessa on oma viehätyksensä. Mittakaava muuttuu aivan toisenlaiseksi niin pinta-alallisesti kuin ajallisestikin. Yht äkkiä oli hulahtanut tunti toisensa perään kiviä käännellessä. Tätä puuhaa muut inhoavat yli kaiken, mutta minä rakastan. Siinä aivot lepäävät, ajatukset lipuvat ja kädet kääntelevät kiviä uuteen uskoon. Lopputulos on aina yhtä sävähdyttävä. Käytävät piirtyvät huikean selkeinä esiin ja ryhdistävät koko potageria. Muistaakseni Pikku Prinssikin mainitsi, että asiat joiden eteen joudut näkemään vaivaa tulevat kovin rakkaiksi.


Valkeat krookukset kukkivat uskollisesti. Näitä pitäisi vaan haalia hitusen lisää. Mittakaava tuottaa näiden kanssa päinvastaista päänvaivaa. Talolta potagerin halki johtavalla keskiakselilla kun on pituutta 25m ja näitä krookuksia on vain tämän verran ;)


Ajuruohosta on tullut yksi suosikki. Se viihtyy meillä upeasti ja leviää sopivasti. Tänä kesänä ajuruohot ovat siis ehdottomasti hankintalistalla.


Armottoman nuotioinnin jäljiltä kastelukannu rivistö on valmiina siirtymään palvelukseen.


Puuvajan edusta on vihdoin haravoitu puhtaaksi. Ränneissä näyttää olevan niin vietävästi lehtiä, että pitäisi joku päivä kiipeillä niitä putsaamaan. Ja ovet odottavat tervaamista. Viime vuonna tervasimme ovet, mutta niiden tervaaminen on jokavuotinen puuhde, vähän niin kuin veneenkin.


Kellarista on otettu esiin finialien ja tolppien lisäksi myös melkoinen kavalkaadi erinäisiä pikkupuita. Saunalla viihtyy vartettu happomarjapuu.


Tällä viikolla puutarha hommien pitäisi edistyä superkyytiä, sikäli mikäli säät sallivat. Mutta nyt muihin hommiin ja mukavaa illanjatkoa kaikille =)


6 kommenttia:

  1. Upeita kuvia, kevät on teillä jo paljon pidemmällä kuin täällä Pohjois-Karjalassa.

    VastaaPoista
  2. Tuo sinun botager on huikea! Kertakaikkiaan! Ja se osoittaa, että mikä tahansa on puutarhassa mahdollista, kun vain on tarpeeksi aikaa ja intohimoa sen toteuttamiseen. Tavallisesta pellosta voi aloittaa, ja rakentaa sen paikalle mitä tahansa.
    Isossa pihassa on kyllä kieltämättä mittakaavaongelmia noiden pienten kevätkukkien kanssa. kun tilaa on, ei yksi 15 kappaleen pussi krookuksia oikein riitä, määrän pitäisi olla suurinpiirtein kaksikymmenkertainen.... Mutta ihania ne on, oli niitä sitten paljon tai vähän vähemmän. :)

    VastaaPoista
  3. Upea potager!

    Hitaastihan se kevät tulee, mutta ehkä on parempi näin. Pahimpia ovat olleet ne keväät, kun ensin on ollut parikymmentä astetta lämmintä ja sitten perään on saatukin pakkasyöt.

    VastaaPoista
  4. Aivan hengästyttävän upea blogi upeasta puutarhasta! Liityin heti lukemaan kun tänne eksyin.

    VastaaPoista
  5. Siis käytkö sä noi kivet kaikki läpi ja kääntelet? Ja kitket rikkaruohot niiden alta vai? Kohtalaisen melkoinen homma.

    VastaaPoista
  6. Siis mikä ihana blogi! Olen nyt niin onnellinen kun löysin tämän. Sun botager on aivan ihastuttava ja kiva kun otat laajempia kuvakulmia. Monissa blogeissa kuvataan vain yksityiskohtia. Minäkin olen alkanut haaveilemaan vähän samantyyppisestä, mutta nimitäin omaa projektiani hedelmätarhaksi. Tajusin talvella että mä haluan sellaisen! Jotain käytävää voisi sinne kehitellä, istumapaikkaa ja ehkä jotain veistosta/taidetta sopivaan sopukkaan. Tilaa on vähän liikaakin ja minulla onkin ongelmana tällaisen ison pihamaan hallitseminen. Mutta pikkuhiljaa. Täytyy nyt ajan kanssa tutkia tämä sinun blogisi tarkkaan, täältä löytyy varmasti ihania ideoita :)

    VastaaPoista