perjantai 21. kesäkuuta 2013

Kesäyön on onni omanani =)

Juhannus on täällä. Kuljimme aivan varovaisesti puutarhan lävitse aina pellon pientareelle asti. Taivas oli värjäytynyt hentoon läikehtivään oranssiin ja jostain sielun sopukoista nousi Eino Leinon runon säkeet pintaan.


Ruislinnun laulu korvissani, 
tähkäpäiden päällä täysi kuu; 
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu, 
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, 
tuoksut vanamon ja varjot veen; 
niistä sydämeni laulun teen.

 

Jo lapsena rakastuin pohjattomasti Eino Leinon runoihin. Muistan kuinka rahiseva vinyyli toisti Veskun uskomattomia tulkintoja Leinon runoista. Eino Leino vietti vuoden 1903 kesää Kangasniemen Puulaveden maisemissa. Vain vuosi kansakoulumme rakentamisen jälkeen, tuolloin 24-vuotias Leino sai tämän suomalaisen sielunmaiseman ääriviivoja piirtävän runoaarteen valmiiksi. Tuolloin oli heinäkuun kolmas päivä ja kesä oli ollut uskomattoman kylmä, lämpötila oli tuskin noussut +10 asteeseen ja taivas oli alati itkenyt vettä. Nuori Leino oli inspiraationsa kukkuloilla ja jätti unohtumattomia jälkiä meidän yhteiseen historiaamme. 


Nyt Hernepensaskujanne hiljenee juhannuksen viettoon ja laittaa vanhan saunan huomenissa lämpiämään ja nauttii yöttömänyön tunnelmista. Kaunista juhannusta Teille kaikille. 

11 kommenttia:

  1. Ruusuntuoksuista juhannusta sinulle!

    VastaaPoista
  2. Ah, miten kauniit kuvat! Oikein hyvää juhannusta teille myös!

    VastaaPoista
  3. Oi mikä postaus. Sai minut aivan tunteelliseksi. Ihanat kuvat! Hyvää Juhannusta kansakoululta toiselle ❤

    VastaaPoista
  4. Kylmät väreet saa tuo runo aikaan ja kertomasi on kovin liikuttavaa.
    Ihanaa juhannusta sinne kauniisiin maisemiinne.

    VastaaPoista
  5. Kiitos tästä! Ihanaa Juhannuksen aikaa sinne! :)

    VastaaPoista
  6. Eino Leino oli minunkin ensi tuttavuuteni runouteen ja kylläpä hänen runoistaan tykkään edelleen.
    Hyvää Juhannuspäivää1

    VastaaPoista
  7. Ihanaa juhannusta Sinulle! Minäkin rakastin pienenä Eino Leinon runoja (siis vieläkin...). Aivan mieletön tuo torppa ja lupiinit -kuva!

    VastaaPoista
  8. Tämä runo oli mammani lemppari. Ehkä se itseänikin riipii juuri siksi, että se kertoo pohjimmiltaan kuolemasta ja kaiken katoamisesta. Kesäyön hetki on lyhyt ja putoaa syksyyn suomalaisen melankolian tahtiin. Kuitenkin tämä häivähtävä läsnäolemisen tapahtuma välittyy hetken kokemisen kautta, jos ei "filminauhana silmissä", niin tervävoityneinä aisteina hetkenä, joka voisi olla viimeinen.

    VastaaPoista