sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Taas potager käy kukkimaan =)


Vehreyttä, rehevyyttä, pieniä nuppuja ja suuria nuppuja, karanneita pikkutaimia, sinivioletteja kukkia, ritarinkannusvanoja, mehevöityviä herkkuja ja mettä kantavien pulloposkisten mehiläisten surinaa - niistä kaikista on meidän potager tehty.


Vimma olisi kova jo rakentamaan säleikkö päärynäpuuaitaa ja valamaan upeita käytävälaattoja. Niihin on jo tutkittu ohjeitakin ja ideoita, mutta ensin pitää vielä hetki hoitaa meidän kukkivaa kaunokaista. Käytävät ja istutusalueet pitää kitkeä ja istuttaa aukkopaikkoihin uusia taimia. Ensikevääksi on toivottavasti odotettavissa runsaammin vehreyttä ja kukkamattoja.


Tänään käytiin hitusen taimivierailullakin. Hengästyttävän upeita kerrottuja vuokkoja olisimme saaneet jo vuosia käydä hakemassa naapurista, mutta tänään se sitten koitti. Otettiin ämpärit mukaan koiruuden ulkoilutusreissulle ja mitä mukaan lähtikään? Valkoisia unelmia, jotka toki ovat jo kukkineet tälle vuodelle, ripaus neilikkaa ja muutama kylmäkukka. Ihanaisia! Jättiläiskiitokset siis =) Näistä lisää lähiaikoina.


Taimivierailulla nähtii näin komea varjoliljakin. Näyttäisi kukka olevan paljon kirpeämmän värinen kuin omamme. Meidän mokoma varjolilja piilottelee kauneuttaan niin pimeässä, että sekin pitäisi varmaan siirtää valoisampaan kasvupaikkaan niin kuin tämä =)


Sinikatana on ihanasti siementänyt ja kitkiessä vaalin sen pieniä alkuja. Siirrän nämä syksymmällä paremmille sijoille, mutta nyt kuivimman ajan nämä saavat vartuttaa juuriaan ja kerätä voimia.


Sinikatanan pikkutainet on niin ihanan helppo tunnistaa. Aluksi niissä on kaksi puöreää sirkkalehteä ja niiden väliin tulee nukkaiset, pitkät lehdet. Niiden jälkeen taimi alkaa pikkuhiljaa vankistumaan ja muistuttamaan omaa itseään.


Samoin viime vuonna kukkinut ihanainen valkopisamainen sormustinkukka on siementänyt ja voitte vaan arvailla kuinka paljon =) Mutta se ei haittaa. Taimia tullaan vielä nimittäin tarvitsemaan, jos kaikki tähän kesään mahtuvat haaveet toteutuu.


Keskiympyrän Hakuropaju tuntuu nauttivan ylhäisestä, keskipisteenä olostaan. Sen lehvästö on vankistunut ja mikäs sen on olleessa kun toinen toistaan kauniimpaa kaunotarta kuiskuttelee sen korviin kaiken päivää.


Kuparikuoriaiset tai kultakuoriaiset niin kuin toiset lähteet tätä vihreää koppista kutsuu mutustelee joka päivä jonkin kukkasen terälehtiä. Niin se totisesti syö terälehtiä, muttei häiritsevästi. Tänään kuoriainen löytyi keltaisen ängelmän kukinnolta.


Toinenkin meneväinen löytyi isotähtiputken kukinnolta, mutta tämän "tiikerikuoriaisen" nimeä ei ollut meidän koppiskirjassa. Mahtaakohan joku tunnistaa kenestä on kyse?


Mutta potager on tähän aikaan vuodesta sellainen, että sinne voisi unohtua haaveilemaan. Siellä aika soljuu suloisesti. Lämmin kesätuuli keikuttaa hiljaa kukkijoita ja voi melkein kuulla sinikatanoiden pikkunuppujen helisevän tuulessa.

10 kommenttia:

  1. Kaunista on kasvit ja kivet sopivat reunuksille!

    VastaaPoista
  2. Kylläpä tuo kukkatuki sopii väreiltään loistavasti ritarinkannuksen kumppaniksi.

    VastaaPoista
  3. Silmä lepää. Eipä noista näkymistä voi kuin nautiskella :)

    VastaaPoista
  4. Näin tänä kesänä ensimmäisen kerran tämän hassun lentäjän kukissani, pörriäisen,joka on sinulla isotähtiputkessa, kimalaiskuoriaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos ötökän tunnistuksesta =)

      Poista
  5. Kauniita, avaria näkymiä! Sinikatana on minulle ihan uusi tuttavuus, suloinen!

    VastaaPoista
  6. Oi kun on paljon ihanaa katseltavaa täällä :). Oletko hakuropajua pitänyt talven kukkapenkissä vai sisällä? Meillä pidin pajua talven sisätiloissa, viileällä kuistilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hakuropaju on tähän asti viettänyt talvet kellarissa, mutta nyt saa luvan kotiutua oikein ulos. Katsotaan kuinka hänen siis käy ensitalven aikana ja pidetään peukkuja =)

      Poista