maanantai 19. elokuuta 2013

Uskolliset kukkijat


Lämmin tuuli on puhaltanut yöllä pauhaavan sateen jälkeen. Ilma on pehmeää ja viettelevää. Tekee mieli imeä syyskesän kauneus ja vain vaeltaa pitkin puutarhaa, pitkin sen poukamia ja antaa silmien vaeltaa vehreillä pinnoilla. Taimitarhan alue on vehreytynyt silmissä ja melkein voin jo nähdä silmissäni ensi kevään runsauden ja vehreyden.


Keltaiset alpit ovat niin nähdyt, enkä niistä juurikaan piittaa, mutta nämä valkeat ovat asia erikseen. Niiden herkkyys ja kauneus on hurmaavaa. 


Syyskaunosilmät ovat jo hieman lakastuneet. Auttaisi varmaan jos napseisi saksin noita kuihtuneita kukkia. Mutta kuihtumisessa piilee jokin omanlaisensa kauneus. Lakastumisessa asuu haikea romanttisuus, kaukokaipuu ja kaihomielisyys. Tulevaa kevättä on jo aivan pikkuisen ikävä. 


Roosaantuminen on alkanut. Olemme istuttaneet viime päivinä lisää hortenssioita ja vaahteroita. Meillä on suoranainen vaahterantaimien tarha tuolla saunan lähistöllä ja olemme alkaneet syksyä vasten istuttamaan vaahterakujaa Taimitarhan ja pellon väliin.


Tulikukka on uskollinen kukkija. Illan viimeisissä auringonsäteissä se suorastaan hehkuu.


Mittakaava yllättää joskus puutarhakuvissa. Aivan itsekkin hämmästyy. Tässä näkyy totuus uudesta tulokkaastamme =) Ja rinnalla mantelityräkin terhakkuus.


Ensimmäiset ritarinkannukset ovat kylväytyneet. Ritarinkannus on hillitty levittäytyjä ja pikku taimia löytää yleensä vain muutamia. Mutta ensi kesä on ritarinkannusten kesä, joten kaikki uudet ritarinkannukset ovat tervetulleita. Unelmissa siintää huojuva ritarinkannus armeija, joka johdattelee kulkijan potagerista kohti uutta muototarhaa.

5 kommenttia:

  1. Näistä tunnelmista tuli aivan pakahtunut olo, niin kaunista ja hieman haikeaakin. Minäkin ehdin jo viikonloppuna hieman ikävöidä kevättä, jotenkin sitä puutarhassa puuhastellessaan tuli tunne, että nyt valmistelen jo sitä.

    VastaaPoista
  2. Meillä on mökillä jo ekat syyslannoitteet viskottu, joten haikea on olo, mutta onneksi, jos on lämmin syksy, kukkapenkissä saattaa olla kukkijoita vielä pitkään...

    VastaaPoista
  3. Väkisinkin ilmassa aistii jo syksyn tuntua, vaikka puutarhassa vielä onkin kukkintaa keltaisten ja oranssien kukkijoiden ollessa nyt vuorossa. Suloisen värinen tuo syyshortensia.

    VastaaPoista
  4. Aivan totta! Kevättä on jo pikkusen ikävä :(

    VastaaPoista
  5. Vaahterat, kun kasvavat suuriksi ei ainakaan syksyllä haravointi puuhat lopu! Eipä siltin, sen lehtiä on helppo haravoida, koska ovat suuria toisin kuin esim koivun. Meillä on 7 suurta vaahteraa tontin reunalla, joskus tuuli vie mennessään osan lehdistä, onneksi. Kaunis tulikukka!

    VastaaPoista