keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Keltaisia kuorutuksia

Muutama päivä sitten joku ohikulkija pysäytti autonsa meidän kiviaidan taakse ja hyppäsi kamera kourassaan autosta ulos. Hieman hämillään seurasimme outoa kulkija keittiön ikkunasta. Kulkija kiipesi kiviaidalle ja alkoi ottaa valokuvia keltaisuudesta, loputtomasta keltaisuudesta.

Tänään menin tutkimaan samaa keltaisuutta. Tosiaan jotain vangitsevaa ja voimallista on tänä vuonna tuossä häkellyttävän upessa keltaisuudessa. Kiviaita on saanut upean syys kuorutuksen, samoin maa sen ympärillä. Aamu-usva tuo oman säväyksen tuohon suloiseen keltaisuuteen. Aivan kuin lehdet hohtaisivat valoa aamun hämyyn.

Tämä kesä ja syksy on ollut täynnä kummia kulkijoita. Ei ollut ensimmäinen ohikulkija nimittäin joka seisahtuu. Hieman outoa, jotenkin piha tuntuu niin yksityiseltä, että itse en ainakaan tohtisi toisten kiviaidoille nousta. Ehkä kummallisin tapaus oli kun joku pysähtyi ottamaan selfien potageria vasten. Vaikka sitä luulee asuvansa aivan korvessa niin trafiikkia tuntuu olevan.

Milläköhän nuo ihanat keltaisuudet raaskii haravoida =) Olen tämän viikon viettänyt joksenkin tiiviisti potagerissa haravoiden ja kitkien. Ja haravointia pitäisi lähipäivinä laajentaa kohti kiviaitaa ja pihan sisääntuloa. Onneksi puissa on vielä sen verran lehtiä, että urakkaa voi siirtää vielä muutamalla päivällä. Nimittäin huomenna on nuohouspäivä. Kahdeksan kappaletta liki kymmenenmetrisiä hormeja on nimittäin sellainen urakka, että saamme nauttia nuohoojan seurasta liki koko päivän ja illalla sitten vietetäänkin vanhimmaisen synttäreitä =) Mutta aurinkoista syksyn keltaisuutta Teille kaikille =)




26 kommenttia:

  1. Upeita kuvia! Olisipa vielä edes muutamia aurinkoisia päiviä, silloin värit leiskuvat entistä enemmän.

    VastaaPoista
  2. Mahtavia kuvia! Varsinki toinen ois täydellinen taulu. ♡

    VastaaPoista
  3. Wau! En sinänsä ihmettele että ohikulkijat pysähtyvät. Tuo toka vika kuva on mahtava; hengenvaara ja silti tuntemattomat kiipeilevät kiviaidalle.
    Oiskohan jotkut potangeriasi ihailevat asialla? Mutta se ei ole silti ihan hyvien tapojen mukaista.
    Tunnustan, että olen sortunut Uudessa-Seelannissa vähän samaan. Siellä oli niin mahtavia pihoja, että työnsin vaan kameran aidan raosta ja otin aika törkeästi kuvia. En kyllä tykkäisi, jos jotkut nappaisivat meidän pihasta kuvia tai tuijottelisivat sitä vaikka ihailevastikin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kieltämättä aivan tuntemattomilla mailla tai siirtolapuutarha-alueella voisi itsekin hitusen sortua salakuvaamiseen ;) Keltaisuus oli kyllä huikea =)

      Poista
  4. Vau, en kyllä ihmettele yhtään että joku pysähtyy kuvaamaan;)

    VastaaPoista
  5. Kaunista! On niin kuin aurinko paistaisi taivaan täydeltä ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Eikös vain olekin ihmeellinen voima tuolla keltaisuudella =)

      Poista
  6. Minustakin tämä syksy on ollut jotenkin ihmeellisen keltainen! Upeat kuvat =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Punertavia sävyjä on tosiaan näkynyt todella vähän ja kirkas yksivärinen keltainen on ollut valloillaan =)

      Poista
  7. Upean näköistä, ymmärrän hyvin kuvaajat.

    VastaaPoista
  8. Huikeita kuvia!
    Hmm, pihastanne on tulossa selvästi turistikohde...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kääk! toivottavasti ohikulkijat hitusen hillitsevät itseään =)

      Poista
  9. En jaksa käsittää! Ajatus muurille kiipeämisestä on täysin absurdi. Pitäisikö meidän tehdä yhdessä ekskursio ja mennä kiipeilemään ihmisten aidoille kamerat käsissä. Ehkä me sitten ymmärretään mistä siinä on kyse.

    Olen pitkin päivää lueskellut sun vanhoja postauksia. Hyvää viihdettä työn lomassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatetaan ekskursiota ;) Me ei vissiin ymmärretä tuon kiipeilyn hienoutta =)

      Poista
  10. Aivan mahdottoman upeat kuvat!!!!!

    VastaaPoista
  11. Huikaisevan keltaista! En ihmettele, jos joku tuon ihanuuden takia pysähtyy...

    VastaaPoista