sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Sateen jälkeen...

Kauan odotetun lempeän sateen jälkeen puutarhassa tuoksuu huumaavalta. Sateen raikastama ilma ja siihen sekoittuva narskujen vähintäänkin viettelevä tuoksu - Ahhh - voisiko enää mitää hienompaa toivoakaan?

Vanhan kansakoulun alkuperäiseen narsku kantaan kuuluu kolmea sorttimenttiä. On kerrottuja keltaoransseja, on valkeita, joiden keskustaa ympäröi punaisella raidalla varustettu keltainen ympyrä ja sitten niitä ihan tavallisia keltaisia narskuja.

Nämä valkeat ihanuudet, jotka kasvavat ikivanhan hernepensasaidanteen suojissa ovat lemppareitani.

Sitten sieltä täältä pihamaata ponnistaa yksittäisiä tulppuja. Tämä oranssiin vivahtava ihanuus kasvaa piikkiaralian juurella ja hänen kauneuttaan on erityisen vaikea päästä kuvaamaan ilman, että piikkiaralia raatelee.


Tässä niitä tavallisia narskuja. Nämä on jaettu talon rapunpielessä olleesta puskasta ja nyt niitä on vaikka kuinka. Narskujen sipulit kasvavat vuosien oloon niin tiiviisti, että ne hyötyvät silmin nähden jakamisesta.

Koska jutut täällä blogissa keskittyvät pääasiassa tuonne potagerin puolelle niin väliin ajattelin esitellä ripauksen yläpihaamme. Yläpiha on lähestulkoon siinä kuosissa mitä se oli tänne muuttaessamme. Toki pientä siistimistä on tehty, mutta todella vähän. Yläpihalla on vanhaa erittäin sammaloitunutta nurmea, hurjan vanha pihamänty, leikkimökki, kymmeniä metrejä hernepensasaitaa ja valtaisa kataja.

Pihamännyn oksat roikkuvat maahan asti ja kataja on ollut paikallisessa lehdessäkin joskus ennen meidän muuttoa. Kataja on aivan valtavan kokoinen.

Yläpihalta on vain loikkaus naapurin pihalle. Naapurin ja meidän välissä on vanhan navetan rauniot ja raunioissa kasvaa ihania narskuja ja tulppuja, joita pitää välillä käydä salaa ihastelemassa =)

Kun yläpihalta kävelee kohti taloa ja sisäänkäyntiä ei voi olla ohittamatta vanhaa leikkimökkiä, jonka edustalla kasvaa reilut parimetrinen vanha rhodo.

Ja keittiön rappusilta avautuu näkymä leikkimökin ohi ylätalolle, vanhalle pihamännylle ja valtaisalle katajalle. 

Yläpiha elää niin omaa elämäänsä, ettei siitä juuri tule blogattua. Yläpiha näet vaan on olemassa. Se kasvaa ja rehottaa ilman sen suurempia toimenpiteitä ja pysyy vuodesta toiseen hyvin saman oloisena. Sinne on aivan kuin aika pysähtynyt. Vain kansakoulun aikaiset touhut ja toimet puuttuvat. 


24 kommenttia:

  1. Tuo mänty on tosi erikoinen. Yleensä männyt pudottelevat alaoksiaan. Se on mielenkiintoisen muotoinen. Ja hujoppi-kataja ja valtava rodo. Kasvualusta on varmaan hyvää, kun siellä kaikki noin hyvin viihtyy ja kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on hurjan multaisa maa, joten kaikki tuntuvat viihtyvän. Tuo kärräkämänty tosin kasvaa peruskallion päällä, mikä varmaan on osaltaan vaikuttanut männyn muotoon.

      Poista
  2. Jännä nähdä tälläistä tyystin toisenlaista maisemaa teidän blogissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =) Tuo yläpiha vaan kun on olemassa ilman sen kummempia puuhia niin sitä tulee aniharvoin esiteltyä

      Poista
  3. Valtava kataja ja ihana mänty, uskomattoman suuri rodo, upeita kaikki! Voi miten paljon teillä on narskuja! Nuo runoilijat ovat niin uskomattoman ihania, kaikkikin ovat, mutta runoilijoiden tuoksu on voittamaton!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on narskuja aivan mahdottomasti. Vanhan kansakoulun narskupehko kun aikoinaan jaettiin niin sitä nuo kaikki ovat lähtöisin =)

      Poista
  4. salaperäisen metsän tunnelmaa! Kaunista!

    VastaaPoista
  5. Minäkin kiinnitin huomiota erikoiseen mäntyyn. Harvoin näkee oksia noin alhaalla. Ehkä se kuvittelee olevansa pihakuusi. Ja kataja on kerrassaan mahtava. Usein ne ovat vähän toispuoleisia ja muutenkin raaskun oloisia, mutta tuota kyllä kelpaa ihailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat ovat kyllä sellaisia kotipihan asukkeja, että kelpaa katsella. Jotenkin tällaisissa ikivanhoissa pihapiireissä on sellaista nostalgian tuntua.

      Poista
  6. Etupihanne on täysin vastakohta takapihaan verrattuna. Kuitenkin sinnekin kaikille on oma paikkansa, joista huokuu erityinen tunnelma.
    Sinulla on todella mahtavia erilaisia narsisseja. Minunkin lemppari on tuo "tavallinen" valkoinen, tuoksunarsissi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin ;) Yläpiha on jotenkin sellainen tyyni ja rauhallinen kun tuossa potagerissa on vuorostaan niin paljon ohjelmaa

      Poista
  7. Kaunis on yläpihakin. Ihanat narsissit kukkivat niin kauniist. Omat narsissit vasta nostavat varsiaan mullasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Narskut ovat ihania ja tuoksuvat erityisen ihastuttavalle =)

      Poista
  8. Ihanan puistomainen tunnelma yläpihassanne, tykkään! Tykkkään myös noista valkoisista, perinteisistä narsisseista, niissä on vaan 'sitä jotain'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yläpihassa on tosiaan vähän puistomaisuutta, vaikkakin on aikoinaan toiminut pesäpallokenttänä =)

      Poista
  9. Minusta tuo yläpiha on hyvää vastapainoa potagerin säntillisyydelle. Upeat mänty ja kataja.

    VastaaPoista
  10. Ihana nähdä myös tämä puoli pihastanne! Minulla herätti heti mielenkiinnon ne navetan rauniot, onko ne teidän puolella? Sinnehän saisi aivan huikean rauniopuutarhan<3 Sellainen ihanuus on Värjärin pata blogia kirjoittavalla Ilonalla, käyhän katsomassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsin hitsit, navetan rauniot ovat naapurin =( Niihin saisi vaikka mitä upeaa.

      Poista
  11. Kylläpä näyttää komealta tuo yläpiha. Ihania narsisseja olet saanut talon mukana, erityisesti nuo kerratut keltaiset

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerratut keltaiset ovatkin suloisia. Niitä on vain ihan vähäsen kun noita muita on valtavasti =)

      Poista
  12. Kiva nähdä kaunista yläpihaannekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =) Aina silloin tällöin pitää yllättää ;)

      Poista