sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Luonnonmateriaalit joulukukkien koristeena


Se on taas se aika vuodesta kun lasikuvut on kaivettu esiin ja kiillotettu pölyistä. Lasikupujen suojiin on päässyt valkeita joulukukkia ja luonnonmateriaaleja sekä muutama kuivattu appelsiinin viipale. Intouduin tekemään useamman lasikellon joulukuntoon. Versoilevan sivuilta löydät lisää juttua luonnonmateriaaleilla koristelluista joulukukista. Tästä linkistä pääset lukemaan artikkelia.


Lasikellojen lisäksi muutama lumen valkea leinikki. Voi miten kukat voivatkaan olla ihania!


tiistai 27. marraskuuta 2018

Hyasintteja ja hurmaavia tuoksuja!


Levylautasella soi ranskatar Zaz ja kepeä poljento täyttää lämpöisen työhuoneen. Takana on hyvä päivä, lunta, auringonpaistetta, kauniita maisemia ja uusia ajatuksia. Kotona vuorostaan tuoksuu suloiset tuoksut, juuri auenneet hyasintit, pöydällä glögin keittoa odottavat tähtianikset ja kanelitangot. Töiden jälkeen käperryin sohvalle villaviltin alle, taustalla soi vienosti Zaz ja vaivuin "sinisten ajatusten" maailmaan. Ah autuutta miten terää pienet nokoset voivatkaan tehdä.

Joulun odotukseen ja pimeisiin iltoihin liittyy monenlaisia puuhia ja touhuja. Teimme 100% Outdoorin Katin kanssa uuden Podcastin joulumielellä, jonka voit kuunnella alla olevalla soittimella. Aiheeseen liittyvän artikkelin voit vuorostaan lukea tämän linkin takaa. Mitä kivoja puuhia sinun joulunodotukseen kuuluu?



maanantai 26. marraskuuta 2018

Valkeat amaryllikset


Levylautasella pyörii ikiaikaiset klassikot ja mieli kääntyy pikkuhiljaa kohti joulun odotusta.  Ensimmäiset maljakossa kasvaneet amaryllikset ovat kukassa. Kolmesta Alfrescon sipulista on kasvanut yhteensä seitsemän komeaa kukkavanaa. Kukkavanat ovat olleet niin täyteläisiä ja painavia, ettei amaryllikset tahdo pysyä sipulimaljakossa pystyssä vaan kaatuilevat siihen malliin, että leikkasin kukkavanoja maljakkoon sekä osan ripustin keittiön kukkaparruun.


Tiukasti varren ympärille kiepaistu samettinauha estää leikatun amarylliksen varren rullautumista ja samalla samettinauhasta on helppo ripustaa kukkavanat roikkumaan. Onttoon kukkavarteen kannattaa kaataa vettä niin kukka pysyy pitkään virkeänä.


Meillä joulukukat saavat kilvan kukkia aina marraskuun lopulta jouluun. Ja niitä hankitaan koko ajan lisää, jotta joulunodotus fiilis olisi kohdillaan. Versoilevan puolella on artikkeli Ihana amaryllis, jossa on takuuvarmat vinkit miten amaryllikset saa nopeasti kukkimaan ja hyvin säilymään. Käy nappaamassa vinkit talteen tästä linkistä.

Mitkä ovat muuten sinun lempi kukkaset näin joulun alla ja mitkä ovat parhaat joulukukkien hankintapaikat? Olisi kiva kuulla hyviä vinkkejä =)



sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Joulutähtiä ja mähkiä!


Olen aina hitusen karsastanut joulutähtiä, mutta tänä vuonna jokin on muuttunut. Lehdissä olleet ihanat inspiraatiokuvat, Pinterestin ihmeellinen maailma ja Instagram ovat tuoneet joulutähden ja etenkin syystähden aivan toisenlaiseen valoon ja kiinnostus on täälläkin noussut. Hankin perjantaina joukon erilaisia tähtiä, hyasintteja ja mähkiä ja tänään tein näistä ihanuuksista hyggehenkisen asetelman. Käy siis kurkistamassa Hernepensaselämää -blogissa millaista hyggehenkeä sain aikaiseksi ja miltä asetelma lopulta näytti. Tästä linkistä pääset Joulutähti ja ihanat asetelmat artikkeliin.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Amaryllikset jouluksi!


Tänä vuonna amaryllikset veivät selvästikin mennessään. Kahdeksan sipulia ja kuusi lajiketta on luvassa. Jotenkin sitä vaan mopo keulii kun kiertelee kauppoja ja kohtaa toinen toistaan muhkeampia ja suloisemman näköisiä amarylliksiä. Enkä ainuttakaan edes tilannut verkkokaupasta vaan ihan livenä kohtasin nämä ihanuudet.


Amaryllisten sipuleiden herättelystä ja istuttamisesta tein Versoilevaan artikkelin Ihana amaryllis, johon pääset tästä linkistä. Sieltä saat luettua seikkaperäiset ohjeet onnistumiseen niin ruukkuihin istutettujen amaryllisten kuin maljakossa kasvatettujen kanssa.

Täällä sitten enemmänkin fiilistellään istutusten kanssa. Hain kasvarista harmaita betskuruukkuja ja ajattelin, että perin perinteinen amaryllis saisi vähän kontrastia pelkistetyistä ja graafisista ruukuista. Ylätalon takana olevasta metsiköstä taas kävin hakemassa vähän sammalta ja harmettuneita oksia mulloksen peittämiseksi.


Kotona pitää aina olla vähän lämmintä hiekkaa ja multaa istutusinspiraation varalta. Ja tänään tälle seokselle oli käyttöä.

Huolella herätellyt sipulit pääsivät yksi kerrallaan ravinteikkaaseen hiekkamultaseokseen. Olisi kiva kuulla vähän Sinun amaryllispuuhista amaryllisten hankintapaikoista. Jos vaikka ensi vuonna innostuisi tilaamaan näitä ihanuuksia lisää.


tiistai 6. marraskuuta 2018

Grande finale ja talviset puutarhat


Pimenevät illat houkuttelevat seireenin lailla käpertymään omiin oloihin ja uusien haaveiden pariin. Muutama päivä sitten lukulistalla oli puut ja suuret tunteet, tänään kiehtoo talvipuutarha sanan varsinaisessa merkityksessä. Haaveissa ovat heinät, syksyn marjat, siemenkodat ja ihmeelliset kaarnat. Moni asia etenee vaan hitaammin kuin nopeammin ja vuosia haaveissa ollut arboretum muotoutuu suurimmaksi osin mielikuvituksen varassa. Toki neljä ensimmäistä puuvartista ovat jo maissa, eli alku on olemassa.

Haavelistan kärkisijaa on vuosia pitänyt himalajankoivut (Betula utilis) ja pitäisikin varmaan jo nyt olla yhteyksissä johonkin taimistoon ja tilata neljä valkean tuohista puuta kotipihaan kevääksi. Niin brittiläistä ja niin arboretumia ja heiniä sekaan. Uusimmassa Trädgårdlivissä on juttua ihanista talventörröttäjistä ja esittelyssä kirja talvisista puutarhoista. Cedric Polletin Winter Gardens, reinventing the season vaikuttaa kirjalta, mikä lähtee oitis tilauslistalle.

Levylautasella soi ranskankielinen Les Passants ja jatkan haaveilua villaviltin lämpöön kääriytyneenä


sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Palm court ja rakkaus puihin!


Metsä ja puut - jotain kiehtovaa, jotain inspiroivaa, jotain salaperäistä ja jotain ikiaikaista. Meillä kaikilla on oma suhteemme niihin. Tällä hetkellä metsä ja puut elävät jonkinmoista renessanssia ja niiden merkitys on nousussa monessakin suhteessa. Meidän takapihalta aukeaa tie jättimäiseen hiilinieluun, mikä jatkuu kilometrien matkalta kohti etelää. Pönttöuuneissamme ritisee lähimetsän puu tuottaen lämpöä ja 116-vuotiaan talovanhuksemme hirsirunko hengittää ja pitää kodin vankkumattomana. Käsissäni on uusin Pleasure Garden, mikä tekee uskomattoman matkan puun ja metsien elämään. Sillä koko tämän kertainen numero kantaa nimeä The Romance of the Trees.


Lehti kuljettaa lukijan mielenkiintoisiin tarinoihin ja sivuaa mm. puiden merkitystä kirjallisuudessa, sivuilla vilahtelee niin Harry Potterin tällipaju kuin Tolkienin tarinoiden metsät ja Danten Jumalten näytelmä. Metsässä ja puissa on jotakin taianomaista, jotakin inspiroivaa, jotakin mikä on innostanut taiteilijoita ja kirjailijoita vuosisatojen ajan.


Seuraavaksi lehti raottaa Agatha Christienin katoamista 3.12.1926. Lopulta Christien löydettiin hotellin Palm courtilta, ruukuissa olevien palmupuiden kehystämästä hotellisalista, jossa orkesteri soitti kevyttä klassista musiikkia. Kuvat vievät menneeseen tunnelmaan ja melkein voi kuulla orkesterin soitannan. Pleasure Garden pysäyttää tapansa mukaisesti.



Tämän jälkeen lukija pääsee Amerikan länsirannikolle, Kaliforniaan ja Oregonin osavaltioihin, joissa kasvaa maapallon suurimpiin ja vanhimpiin lukeutuvat punapuut. 1000-2000 vuotta vanhat punapuut kurottautuvat aina 75-85m korkeuteen. Niiden ympärysmitta saattaa lähennellä järisyttävää 10 metriä, eikä niitä ylety kuin pienesti halaamaan. Niiden äärellä olo tuntuu kovin pieneltä.


Lopuksi pääsemme vierailulle arkkitehti Alvar Aallon kotiin, kuulemme suomalaisesta puusta, metsästä, muotoilusta ja vanerista. Kotoisa koivu näyttäytyy kauniin kellertävänä ja rauhoittavana samoin ikkunoista avautuvat näkymät metsään.

Lukunurkassani on myös toisenlainen lehti, lehti jonka punainen printtimuste kertoo siitä, että Seuraava vallankumous syntyy metsästä. Muovin aika on taittumassa ja luonnon oma komposiitti tarjoaa meille tulevaisuudennäkymiä ja uusia innovaatioita. Suomen maapinta-alasta on 78% prosenttia metsän peitossa ja meillä on aarre käsissämme. 


Juttelimme Katin kanssa viimeisimmässä podcastissamme suhteestamme metsään. Podcastin voit kuunnella alla olevalla soittimella. Katin Metsä vähentää stressiä ja parantaa terveyttä artikkelin pääset lukemaan tästä linkistä.




Mitä metsä Sinulle merkitsee ja millainen metsäsuhde Sinulla on? Olisi kiva kuulla ajatuksiasi metsästä ja puista. 

lauantai 3. marraskuuta 2018

Piipahdus puutarhapatsaiden pariin


Tässä kuluneella viikolla sain mahdollisuuden piipahtaa töiden jälkeen puutarhapatsaiden paratiisissa, Somerolla. Olin jo keväällä törmännyt patsaisiin Instagramissa ja jallittanut työkaverini selvittämään missä päin Someroa tuo ihmeellinen patsaita maahantuova yritys olisi. Sain kesällä kuvaston näistä Haddonstonen komeista kivipatsaista, suihkulähteistä ja muista ihanuuksista. Varasin vaatimattomasti raparperihuuppakokoelmaani muutaman uuden huupan ja viime viikolla pääsin noutamaan ne. Samalla sain kuulla patsaiden maahantuonnista, puutarhan rakentamisesta ja komeasta ansarista.


Valkeat kivipatsaat ovat vanhojen kartanojen ja linnojen alkuperäispatsaiden ja koristeiden rekontruktioita. Erityiseksi nämä patsaat tekevät aitouden tunne, niin materiaalin kuin muotokielen suhteen. Niissä ei ole pätkääkään muovin ja massatuotannon tuntua vaan näistä huokuu vanhanajan arvokkuus, brittiläisyys ja kestävyys. Patsaat ja suihkulähteet tosin vaativat hulppeudessaan arvoisensa miljöön ja puitteet. Poikapatsaan takana pilkottava uurna oli taivaallisen ihanan näköinen. Saisikohan potagerin johonkin rondelliin raivattua sille paikan?


Patsaspuiston ympärille on rakennettu puistomaista puutarhaa. Upeat vanhat puut kehystävät puutarhaa, valtaisa tammi toimii nurmikentän keskipisteenä ja pensasryhmä taustoittaa valkeiden patsaiden ryhmää ja ansarin terassia. Puutarhan taide tuo siis maahan näitä komeita englantilaisia kivituotteita.

Omat hankintani olivat siis vaatimattomampia, patsasta ei lähtenyt mukaan vaikka mieli olisi tehnytkin. Mukaani lähti siis kaksi Punertavasta kivimassasta tehtyä raparperihuuppaa tai kotoisammin pyttyä niin kuin työkaverini niitä nimittää =). Kivitavara kestäisi pakkasta ja ulkona säilyttämistä, mutta toistaiseksi kannoin kaverukset kasvihuoneen suojiin pitelemään talvea. Nyt kokoelmassani on huimat seitsemän raparperihuuppaa ja vielä tarvitsisi jostain saada yksi lisää niin saisin tulevana kesänä potagerin käytävien kummankin puolen 4 ja 4 pyttyä symmetrisesti. Mutta viimeisen pytyn haluaisin taas jonkin hieman erilaisen. Nyt pyttyjä on kolmelta eri valmistajalta ja pyttyrivistöön tulee kivasti vaihtelua erilaisten pyttyjen ansiosta.



lauantai 27. lokakuuta 2018

Hyggekimppu ja ihanat heinät


Kukkalan Sanna on luonut jälleen kerran jotain kiehtovaa, kutkuttavaa ja järisyttävää =) Nimittäin hyggekimput. Lupasin jo lokakuun alkumetreillä tehdä omani, mutta niin se lokakuu on taas vauhdilla kiitänyt. Mutta tänään töistä tullessani kotona odotti jo viikolla hankkimani ihanat heinät ja kukat. Hyggekimppuun liittyy luonnosta kerättävät materiaali, mutta etsinnöistä huolimatta materiaalin keruu tästä lähitienoolta veti vesiperän ja päädyin paikallisten kukkakauppojen tarjontaan. Yhdestä kaupasta yhtä sorttimenttia, toisesta toista jne. periaatteella.


Ulkoa kuuluu tuulen ujellus, mutta sisällä tuli loimottaa pönttöuuneissa. Mikä onkaan mukavampaa kuin treenata lauantai illalla hyggekimpun tekoa. Kaivoin kirjahyllystä esiin sidontakirjoja ja tutkin spiraalikimpun rakennustapaa, jota hyödynsin kimpun tekemisessä. Spiraalikimpussa kukat asetellaan ristikkäin spiraaliin, siten että kimppua pidetään napakasti kiinni samasta kohtaa. Aina kun uusi leikko tai heinä asetetaan kimppuun kimppua käännetään 1/4 myötäpäivään. Näin pikkuhiljaa kimpusta tukee tasainen, ilmava ja tukeva. Lopuksi kimppu voidaan sitoa kiinni narulla.


Omaan hyggekimppuuni valitsi kahta heinää, rusehtavia neilikoita, kelmeän keltaisen krysanteemin, vaaleanpunertavaa harsokukkaa, vahakukkia ja isotähtiputkea. Hyggeilyyn sopii kivasti hitusen murretut sävyt, ilmavat harsokukat ja vahakukat sekä erilaiset heinät ja talventörröttäjät.





keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Taivas kattona ja maa mattona!


Levylautasella soi Yona ja puuhellassa ritisee tuli. Työt ovat tältä päivän ohi ja levollinen tyyneys on laskeutunut. Ei ole kiire minnekään, ilta hämärtyy hiljaksiin ja puuhellan lämpö levittäytyy huoneeseen. Ulkona viileys on ottanut vallan, mutta täällä on lämmin ja olo on levollinen. Maalaieselämä on mun juttu. Mikä sun?

Kuuntele alla olevalla soittimella mitkä asiat me Katin kanssa nostettiin maalaiselämän parhaiksi jutuiksi. Versoilevan sivuilla on myös uusi artikkeli Paikan hengestä ja tarinasta mikä liittyy tänne maalle muuttoon. Artikkeliin pääset tästä linkistä.






sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Viherkasvivillitys vai villitys kaikkeen vanhanaikaiseen?


Olen metsästänyt kiihtyvällä tahdilla puuttuvia palasia kasvivalikoimaani. Kärsin ajoittaisesta kasvihulluudesta ja nyt tuntuu, että ollaan tähänastisen elämän aallonharjalla kasvien kanssa. Vanha sanonta "tieto lisää tuskaa" pitää paikkansa kasvihankinnoissa. Sillä mitä kiehtovammat tarinat kasveihin liittyvät sen kiehtovampia kasveista tulee ja sen vaikeammin hankittavissa ne tuntuu olevan. Nyt olen saanut ensimmäisen kolmesta pakko saada kasvista hankittua. Nimittäin kaksi komeaa jättiagaavea on rantautunut meille. Mutta miksi ihmeessä ja ketkä ovat kaksi puuttuvaa palasta kokoelmasta?

Kuuntele alla olevalla soittimella Katin ja mun podcast Mun top 3 viherkasvia niin tiedät miksi ja mitkä viherkasvit on aivan pakko saada ;)