lauantai 18. elokuuta 2018

Punaviinimarjoja, tähtianista ja inkivääriä =)


Aloitin letkeästi lipuavan lauantain viimeisten viinimarjojen keräämisellä. Tämä vuosi on ollut vaihteeksi melkoinen hillovuosi ja ajattelin jatkaa hillolinjalla. Marjojen poiminnan lomassa kipaisin vielä kaupassa hakemassa tähtianista ja tuoretta inkivääriä.


Hilloa on mukava tehdä kilon satsi kerrallaan. Joten mittasin kilon punaviinimarjoja. Otin esiin hillosokerin, vaniljapulverin ja muut tykötarpeet.




Ensimmäisen hilloerän maustoin tähtianiksilla. Kolme tähtianista riittää oikein hyvin kiloon marjoja. Lorautin marjojen sekaan puoli desilitraa vettä. Yöllä oli satanut ja marjat olivat mehuisia ja vielä sateesta kosteita, joten pieni nestemäärä riittää hyvinkin. Hillot ovat siitä kivoja, että niiden keittäminen käy hetkessä.


Kun sain hillot purkitettua niin merkkasin purkit vielä, jotta syksymmälläkin tietää mitä kaapista ottaa. Toisen erän maustoin inkiväärillä. Onneksi tein kaksi erää hilloja, sillä ensimmäinen kuorma lähti vanhimmaisen matkaan heti tuoreeltaan. On kuulemma hyvää kaurapuuron kanssa =)


keskiviikko 15. elokuuta 2018

Viikonlopun retki Joensuuhun ja vierailu Botaniassa


Ihminen tarvitsee kasvitieteellisiä puutarhoja vähintään kerran vuodessa tai kaksi. Tämä oli tämän vuoden toinen vierailu kasvitieteellisessä. Ensimmäinen oli Helsingissä Talvipuutarhassa vierailu ja nyt toisilla leveysasteilla Joensuun Botaniassa. Kasvitieteellisessä puutarhassa on aina jotakin kiehtovaa, jotakin rauhoittavaa ja jotakin jännittävää. Tällä kertaa retkellä oli mukana nuorimmainen ja asioita tarkasteltiinkin yhdessä ja vähän toisenlaisesta tulokulmasta kuin tavallisesti. Jutustelu kulki huonekasveissa, hurmaavassa papukaijassa ja mahdollisessa picnicretkessä.

Kasvihuoneiden vehreä tunnelma tempaisi mukaansa kuten tavallista. Oli ihanaa kyyristyä tuttujenkin kasvien juurelle ja tarkastella nimilappuja, ruukun alla olevia maanpeitekasveja, kaikkea runsautta.

Kasvihuoneilla oli lukuisia levähdyspaikkoja ja penkkejä, joille voi istahtaa hetkeksi rupattelemaan. Nuorimmainen ihastui kovasti köynnöstävään ja kukassa olevaan posliinikukkaan.

Puutarhalla tutustuimme myös trooppiseen perhospuutarhaan ja siitä löydät lisää juttua  Hernepensaselämää - blogista, johon pääset tästä linkistä. 


sunnuntai 12. elokuuta 2018

Syksy tulee ja ihanat koristekaalit!


Selvää syksyn fiilistä on ilmoilla. Kypsyvän viljan tuoksun voi tuntea jopa autolla ajellessa, äänet, valo ja kaikki ympäröivä luonto huokuu lämpimistä ilmoista huolimatta syksyn tuloa. Tänään pörähdin kylillä ja oli ihan pakko piipahtaa myös kukkakaupoilla. Ajattelin ostavani muutaman krysanteemin, mutta toisin kävi, sillä koristekaalipöydät notkuivat täynnä ihanuuksia. Niiden lisäksi olen heikkona syklaameihin.



Kaalien ja syklaamien rinnalle nappasin yhden syysasterin sekä kolme pensastähdykettä. Nyt vaan pitäisi etsiä ihanuuksille kivat ruukut ja laittaa nämä rapunpieltä koristamaan. Ulkona tosin on satanut kaatamalla koko päivän niin pitänee katsahtaa, jos huomenna onnistaisi paremmin =)


torstai 9. elokuuta 2018

Siniluumu Sinikka ja minikokoinen viinirypäle


Pitkin kesää olen silloin tällöin käynyt hoitamassa vanhempieni ruukkukasveja ja samalla ihastellut heidän minikokoisessa puutarhassa kasvavaa siniluumu Sinikkaa. Vaikka herkullisen näköiset luumuvanat hohtavat sinisenä, niin vielä en ole ainuttakaan kypsää luumua löytänyt, vaikkakin olen niitä salaa käpelöinyt ja tunnustellut. Meidän puutarhassa on ainoastaan superherkullisia Viktoria luumuja, mutta niiden kypsymiseen on vielä hurjasti aikaa. Nämä siniluumut tuntuvat selvästikin olevan aikaisempaa lajiketta.


Toinen salaisen ihailun kohde on viinirypäle, joka on tehnyt kolme pikkiriikistä terttua. Marjat tuntuvat olevan todella pieniä, ehkäpä pikkurillin kynnen kokoisia. Nämä molemmat ihanuudet pitäisi jonakin päivänä hankkia myös omaan puutarhaan. Saisi samalla luumusatoa pidemmällä aikavälillä ja omat viinirypäleet kuulostaisi kyllä erityis ihanilta.



lauantai 4. elokuuta 2018

Njamskis! - Kardemummaa ja karviaisia


Olen tehnyt elämäni löydön =) Karviaiset ja kaardemumma - ahh mikä makuyhdistelmä. Tiesitkö, että on lukuisia muitakin mausteita, jotka sopivat erinomaisesti karviaishilloon ja saavat karviaisen kirpeän maun taittumaan. Karviaishillon reseptin ja ihanat makuyhdistelmät löydät Hernepensaselämää - blogista, jonne pääset tästä linkistä. Jos karviaissato on komea, niin mikäpä estäisi siitä tekemästä makukokoelman vaikkapa joulupöytään!



keskiviikko 1. elokuuta 2018

Mitäpä jos ottaisit pistokkaita? | verenpisarat

Verenpisarakokoelmani odottaa vielä haaveissa olleen teatterin rakentamista. Mutta lämpö ja puolivarjoinen on saanut ne viihtymään erityisen hyvin. Olen tullut sellaisiin aatoksiin, että otankin niistä pistokkaita vielä näin loppukesällä. Verenpisaa on nimittäin äärettömän helppo lisätä pistokkaiden avulla ja lisääminen onnistuu lähestulkoon milloin vain. Ajattelin näet kerrankin kokeilla näiden ihanuuksien talvettamista. Meillä on esikasvattamonakin käytetty eteläinen pikkukuisti, jossa talvisin lämpötila pysyy plussan puolella ja huoneeseen tulvii kuitenkin valoa, mitä verenpisarat talvellakin kaipaavat.



Toisena ajatuksena on testata verenpisaran kasvattamista rungolliseksi. Luin nimittäin juuri erinomaisen yksityiskohtaiset ohjeet tähän puuhaan vuoden 1932 Kotiliedestä. Näin helteellä kun täydellistä aikaa perehtyä uusiin juttuihin ja selata sellaistakin kirjallista aineistoa, mitä muutoin ei tulisi selailtua.





maanantai 30. heinäkuuta 2018

Härkätien Herkku - melkoinen herkku!

Mökkirannan viileydessä kasvaa erityinen pikkupuu, jolla on myös kiehtova historia ja tarina. Pikkupuu tuottaa vuosittain kulhollisen mitä hienointa ja täyteläisintä herkkua, joka maistuu myös rastaille. Mutta miksi tämä pikkupuu on 1825 vuonna rakennetulla mökillä keskellä Eteläistä hämettä? Rusotuomipihlajasta ja sen herkuista lisää Hernepensaselämää - blogissa, jonne pääset tästä linkistä. 




keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Kirsikkamehua ja kovaa kuntoa!



Huh hellettä! Ulkona on helteen lisäksi vuotuinen puusavotta kiivaimmillaan. Siinä tuoksinassa tuppaa lihakset kipeytymään ja googlettelemalla löysinkin tässä taannoin artikkelin, jossa kerrottiin hapankirsikkamehun palauttavista vaikutuksista. Ei siinä sitten muu auttanut kuin kesken klapien heiton kiivetä tikkailla kirsikkapuiden latvuksiin ja poimia viimeinen ämpärillinen kirsikoita ja pistää mehumaija tulille.


Mehumaijan ehdoton paikka on pihalla. Samalla kun pohjalla oleva vesi lämpiää voi pikkuhiljaa täyttää kirsikoita höyrykattilaan. Lisäksi mehun keitto on huomattavasti huolettomampaa.


Tiputtelin kuuman hapankirsikkamehun suoraan uunissa lämmitettyihin mehupulloihin. Maukasta mehua syntyi kuusi patenttipullollista ja nyt klapisavottaa voi taas rauhassa jatkaa. Puuvajassa on jo reilu 15m³ ja heittelemättä 25m³, joten kirsikkamehu tulee totisesti tarpeeseen.


maanantai 23. heinäkuuta 2018

Virkistävä viinimarjasmoothie

Kuumat aamut vaativat vastapainoksi raikkaan aloituksen. Ja mikäs onkaan parempaa kuin kipaista yöpaitasillaan omaan puutarhaan hakemaan tuoreet ainekset. Meillä eletään viinimarjasesongin pauloissa ja kaikki viisi eri makua kypsyvät samaan aikaan.

Talvisin viinimarjat pääsevät pakastimesta turkinjugurttilautaselle, mutta näin kesäisin ne kirpeydellään on vertaansa vaille aamusmoothiessa.

3 dl erilaisia viinimarjoja, ruokalusikallinen chiansiemeniä ja kaurajuomaa antavat sopivan aamuherätyksen ja voimia pitkälle päivään. Tänään onkin luvassa sadonkorjuuta oikein kunnolla ja pitäisi ehtiä keräämään muutama ämpärillinen marjoja pakkaseen talven varalle, joten ei muuta kuin heissuli vei ja mukavaa kesäpäivää!


tiistai 10. heinäkuuta 2018

Ilman kukkia ei puutarha ole jokahetkinen ilo!


Olin aamulla menossa istuttamaan leikkokukkia kun harhauduin matkallani puuvajan verstaalle. Jotenkin siis kesken istutuspuuhien löysin itseni siivoamassa verstasta. Aikani kun olin raivannut löysin takanurkassa olevan kansakoulun aikaisen vanhan kaapin. Olin sitä toki aiemminkin, kymmenisen vuotta sitten, tonkinut. Mutta nyt pureuduin kaapin sisältöön oikein antaumuksella. Suorassa pinossa olevia lehtiä, Seuroja, Opettajain lehtiä, Kodin kuvalehtiä, Hopeapeili lehtiä, Kirjakerhon esitteitä, Ympäristöteatterin käsiohjelmia ja Kotiliesiä. Kaikki sievissä pinoissa ja kohtalaisen moitteettomassa kunnossa.

Kun olin aikani myllännyt bensanhajuisessa verstaspahasessa rahtasin lehdet sisälle. Otin kupin kahvia ja aloin tutkimaan mitä kaikkea vuonna 1956 oli tapahtunut. Kotiliesiä oli nimittäin täydellinen vuosikerta juurikin vuodelta 1956. Ja tiestysti tutkin lehtiä puutarhaluontoiset lasit silmilläni. Toukokuun numerossa puutarhaopettaja Aino Harju kertoi luonnon läheisyydessä olevien kotipihojen kasveista ja kasvivalinnoista.

" Siellä missä kesytön luonto on kaukana, kukkarunsaus voi tuottaa saman ilon, 
ja opettaa lapsetkin vaalimaan ja kunnioittamaan kasvien elämää."

Tuohon aikaan värikkäät lupiinit, jättiläiskokoiset päivänkakkarat, Darwin tulppaanit, ja sarviorvokit ovat olleet suosiossa. Ja varma syyskesän merkki on ollut keltaiset kukat puutarhassa - auts näyttää huolestuttavalta kun katsoo ikkunasta ulos. Onko syyskesä täälläkin? Annan Vestan vielä hetken soida levylautasella, hörppään toisenkin kupin kahvia ja taidan lähteä vihdoinkin istutuspuuhiin. 


maanantai 9. heinäkuuta 2018

Uunissa kypsennetyt raparperit ja vaniljajäätelö


Parasta kesäherkkua ja helppoa sellaista syntyy pimeässä kasvatetuista raparpereista. Raparperihuupan suojissa kasvaneet raparperit ovat niin ohutkuorisia, ettei niitä tarvitse lainkaan kuoria. Vain huuhtaisu juoksevan veden alla riittää ja voit aloittaa kokkailun.

Meillä kypsyi kakkossato huuppien alla kasvaneita raperpereja. Perinteisen raparperipiirakan sijaan ajattelin tällä kertaa testata jotain muuta. Pienen surffailun jälkeen löysinkin netistä helpon ja herllisen oloisen reseptin, mitä lähdin testailemaan.


Huuhdotut raparperin varret pilkotaan noin 4 cm pituisiksi ja asetellaan uunipellille. Pilkottujen raparperien päälle pirskotaan sen verran vettä, että sokeri tarttuu niiden pintaan kiinni. Ole kuitenkin todella varovainen veden kanssa, ettei lopputulos ui vedessä. Uuni lämmitetään 180 asteiseksi ja sokeroidut raparperit laitetaan uuniin 20 minuutiksi. 20 minuutin kuluttua uuni otetaan pois päältä ja raparperien annetaan olla vielä 10 min jälkilämmöllä.




Ja lopputulos näyttää tältä. Superherkullisia pikkuraparpereja. Sitä en toki tiedä onnistuuko tämä tavallisilla raparpereilla, sillä nämä pimeässä kasvaneet eivät ole laisinkaan niin voimakkaan makuisia kuin taivasalla kasvaneet.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Potagerissa on täysrähinä päällä.

Potagerissa on täysi työn touhu päällä. Maata on kännetty ja paranneltu, käytäviä siistitty ja uusia kasveja istutettu. Tässä pientä ensi makua. Potagerin alaympyrä sai kolme säkkiä uutta multaa, aimo annoksen kanankakkia ja leikkokukkien taimia. Katkoin jättilaukkojen kurjan näköiset varret ja saksin siemenkodat pitkin ympyrää. Odottelen nimittäin jättilaukkojen siementämistä ja levittäytymistä. Olen nimittäin kuullut, että ne leviävät kauniisti. Hernepensaselämää - blogin puolella on vuorostaan painittu päinvastaisen ongelman kanssa ja kyytiä ovat saaneet jättipoimulehtien kukinnot. Niistä voit lukea lisää tästä linkistä: Potager ja vallaton jättipoimulehti