tiistai 30. tammikuuta 2018

Jaloleinikki ja tuhmat pojat!

Nukkatyräkki eli tuhma poika on melkoinen lisääntyjä sille päälle sattuessaan. Se viihtyy erinomaisesti Kilpipiilean kanssa pohjoisen puolen ikkunalla. Pohjoisikkunalla on kohtuullisen viileää ja vieno valo tulvii ikkunasta aina valoisaan aikaan. Tälle keittiön ikkunan viereiselle pöydälle on kertynyt jos jonkinmoisia kevään odottelijoita.

Suurimman tilan ovat valloittaneet tuhmien poikien rasavilli joukko. Pikkuruinen muorinkukka, piilea ja hänen poikasensa sekä pöydän reunalla keikkuva rönsylilja yrittävät mahtua vaivoin sekaan. Liisankukka on juurtumassa tuhmien poikien lehtien alla ja porukkaan on nippa nappa mahtunut myös pikkuruinen jaloleinikki.

Ihan hirvittää porukan paljous, sillä viikonvaihteessa olisi ajatuksena aloittaa esikasvatuspuuhat. Pitänee siis keksiä jotain tähän tilan ahtauteen.





8 kommenttia:

  1. Upea lauma tuhmia poikia :) Muorinkukka myös on aivan upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhmat pojat ovat ihan lemppareita =)

      Poista
  2. Minä sain jo vuosia sitten tuhman pojan tädiltäni. Meillä se ei ole päässyt leviämään, kun vieressä ei ole ollut muita ruukkuja.Pitäisikin saada sitä lisääntymään, oletko irrotellut itse niitä siemeniä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen saanut tämän kaartin poikasina =) Mutta suurin tekee jo siemeniä, joten luvassa lisää poikasia =)

      Poista
  3. Niin kauniita kasveja ja ihanan vihreää! Minä täällä myös tuskailen tulevaa tilanpuutetta - tänään juuri kävin hakemassa lainaan lisäpöydän esikasvatuksilleni lapsuudenkodistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäpöytiä pitää täälläkin ryhtyä pikapuoliin hankkia ;)

      Poista
  4. Ihana porukka, ja just toi porukan paljous! <3
    Mulla oli monet vuodet tuo tuhmapoika. Olin saanut alun mummoltani ja kasvatin sen itseni mittaiseksi. En oikein koskaan tykännyt varsinaisesti siitä, mutta mummon perintönä, se oli erittäin tärkeä kasvi minulle.
    Jaoin siitä kaikille sen viskelemiä alkuja, mutta en kasvattanut itselleni uutta. Se oli paha virhe!
    Reilu vuosi sitten huomasin, että on tainnut kasvi tulla oikein muotiin, kun sen kuvia alkoi tulvimaan varsinkin naapurimaan trenditietoisten kasvi-ihmisten blogeista ja somesta. Yhtäkkiä rakastuin kasviin ihan todella. En tiedä vaikuttiko muoti-ilmiöt siihen vai mitkä.
    Mutta juuri silloin, kun kasvistani tuli oikea aarre minulle, se kuolla kupsahti yhdenäkin. En tiedä kuoliko vanhuuttaan, vai mikä sille tuli.
    Onneksi ystäväni on luvannut minulle uuden alun, se tosin ei ole juuri sitä mummoni perintökantaa... :(
    Eli nauti porukan paljoudesta, ja säästä itselläsi monta varmuuskappaletta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, en tiennytkään, että ne voivat kasvaa noin valtaviksi. Harmillinen menetys =( Onneksi saat pian uuden alun =)

      Poista