keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Mökillä on sen seitsemän sortin puutarhureita!

Kävin pitkästä aikaa mökillä. Oma puutarhurointi kun kaappaa etenkin näin keväisin kaiken liikenevän ajan ja vähän enemmänkin. Mutta olimme viettämässä vanhempieni 50 vuotis hääpäivää ja reissuun lähdettiin mökiltä. Ehdin ennen lähtöä kiertää kaikki isäni mökkipuutarhaprojektit siis huolella ja samalla kuulin tarinoita hänen hieman jopa eksoottisista kokeiluistaan. 

Itse mökki on 1827 rakennettu harmaanhohtoinen kaunotar, joka sulautuu lähes täydellisesti kivikkoiseen ja metsäiseen järvenrantamaisemaan. Mutta harmauden seassa piilee kaihenlaisia kokeiluja ja kasvatusprojekteja. Mökin edustalla on kasvulaatikoita, jotka ovat tarkoin harson suojissa. 

Yhden harson alle kurkistaessani vastassa oli soma rivistö pikku salaatteja.

Oven edustalla oli mustia (liekö betonin sekoitukseen tarkoitettuja saaveja) joissa kasvoi sipuleita.

Tässä ämpärissä on vuorostaan kesäkukkia, ihan kaikenlaisia. Ja niiden suojana on myös melkoinen hallaharso. Tässä kaikessa on jotain niin kiehtovaa, jotain niin erilaista oman esteettisen silmäni kanssa, että välillä melkein huimaa. Mutta puutarhainnostus on käsinkosketeltavaa ja saa minutkin innostumaan. 

Ja tässä saavissa asustaa ylhäisessä yksinäisyydessään jättikurpitsa =) 


Täällä, lähellä rantaa on hirsistä rakennettu laatikko, jossa on perunaa. Juhannusperunat tuloillaan.

Tiilet pitävät harson topakasti paikoillaan.

Mökin edustalta avautuu näkymä järvelle, jonka vastaranta on täysin mökitöntä natura aluetta. Mutta mikäs siinä rinteen reunalla nojailee partaansa. Ihka oikea puutarhatonttu, yhtä harmaa kuin mökkivanhuskin ;)


Mökin ikkunoilla kukkii vanhaan viisiin pelargonit, kaikkialla on täysin hiljaista ja tyventä. Vain kaukaa kuuluvaa vesilintujen äännähtelyä. Täällä aika melkein pysähtyy.


Mutta täällä mökillä puuhataan kaikenlaista muutakin. Pikkuhiljaa alueelle rakennetaan kolmen sukupolven voimin mökkipuutarhaa. sen seitsemän puutarhuria hämmentää soppaa ja sopukoissa näkyy eri puuhailijoiden kädenjäljet. Hernepensaselämää-blogin puolelta pääset katsahtamaan millaisia kasveja hankin vanhempieni 50-vuotis häälahjaksi mökkipuutarhaan.



6 kommenttia:

  1. Voi miten viehättävä mökkimiljöö! Ei se omena kauas puusta.... vai miten se nyt on. Ihanalta kuulostaa tuo yhteinen projekti mökkipuutarhasta. On hyvä, että me kaikki ollaan vähän erilaisia puutarhureita. Toiset tekee pieteetillä, toiset hyötynäkökulmasta, tosia vaivaa jatkuva kauneudentavoittelun kuume. Kaikeissa tavoissa on sama puutarhan harrastamisen viehätys. Se on jännä. En ole vielä ikinä käynyt puutarhassa, jossa puutarhaa siis hoidetaan ja harrastetaan ja todennut sen olevan ihan tylsä tai huono. Vaikka puutarha olisi kuinka erilainen kuin oma, niin aina innostuu ja löytää makeita juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei putoa kauas ei ;) Totisesti kiehtovaa miten monesta eri tulokulmasta tuota puutarhainnostusta onkaan ja kaikilla on jokin oma intohimonsa ja siinä piilee koko homman salaisuus =)

      Poista
  2. Mikä idylli ja puutarhainnostus kukoistaa. Onnittelut 50. hääpäivän johdosta vanhemmillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos - vien onnittelut perille =) Puutarhainnostus taitaa olla vähän verissä ;)

      Poista
  3. Todella kaunis tunnelma!
    Ihan itsekin rauhoituin pelkkiä kuvia katselemalla.

    VastaaPoista