perjantai 19. lokakuuta 2018

Wabi sabi | kuihtuvaa kauneutta


Katoavaisuuden estetiikka on valloillaan talvilevolle menevässä puutarhassa. Pikkuhiljaa viimeiset kukinnot lakastuvat, käpertyvät itseensä ja entisen helakan sävyn tilalla on rusehtavuus. Vain sieltä täältä voi nähdä pilkahduksen laventelin sinistä tai fuksian punaista. Jotenkin kuihtuvat kukat ja niiden estetiikka on ollut aina erityisen kiehtovaa. Niihin liittyy luopumista, haikeutta, ajan seisahtumista ja odottamista.


Parsan pöyhkeä harsopilvi luo kuihtuvien kaunokaisten taakse valovoimaisen keltaisen taustan, joka suorastaan korostaa etualalla olevaa näytelmää, jossa päivä päivältä värit haalistuvat ja pakenevat. Samaan aikaan kun vanha loistokkuus hiipuu kypsyvät uuden kevään siemenet ja alku. Tarvitaan jäähhyväisiä, jotta olisi uusia kohtaamisia. Kuihtuvan puutarhan kauneutta ja kauniita muistoja.



11 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia. Ei näitä kuihtuvia kasveja aina huomaa katsoa kauneuden näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos =) Tuo kuihtuva kauneus on vähän kuin rappioromantiikkaa =)

      Poista
  2. Kauniit kuvat, kuihtuminen vie kyllä mielen matalaksi. Pitäisi opetella tuota asennetta :-D

    VastaaPoista
  3. Niin riipaisevan kauniisti kirjoitettu ja kuvattu juuri tätä vuodenaikaa. -Kaija

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Kommenteissa kaksi sanaa, molemmissa kirjoitusvirhe :D

      Poista
    2. Voi kiitos ja älähän murehdu tuollaista sattuu mullekin =) ja usein

      Poista
  5. Syksyn upeissa sävyissä on häivähdys kuolemaa mutta myös sitä elämänvoimaa edelleen. <3
    Viehättävää viikonloppua!

    VastaaPoista