Kukkakuppikutsut

Nuorimmaisen kanssa saavuimme tänään kotikonnuille vilvoittavien vetten ääriltä. Kotosalla sai sitten jälleen hukuttautua ritarinkannusmereen. Tuntea vehreiden lehtien kutituksen säärissä, viileä maan kostetuksen varpaiden alla ja vain upottautua prinsessaviolettiin.

Kukkatertut ovat niin pullukoita, että niitä tekisi melkein mieli halata

Saman sävyn punertavampi vivahde toistuu viimevuonna kylväytyneissä unikoissa, jotka ovat vallanneet päivänliljojen alustan.

 

Lämpö on suosinut kylvöksiämme. Potagerin keskikäytäville pääsyä odottaa:

Catananche caerulea - 61 tainta

Malva sylvestris 'Mystic Merlin' - 28 tainta

Geranium wallichianum 'Buxton's Blue' - 9 tainta

Verbascum x hybrida 'Copper Rose' F1 Hybrid  ja 

Verbascum x hybrida 'Southern Charm' F1 Hybrid - 27 tainta

Orangebinka Erigeron aurantiacus - 42 tainta

 Dianthus caryophyllus 'Stripes & Picotees' - 53 tainta

Echinacea purpurea 'Magnus' - 35 tainta

Echinacea paradoxa - 15 tainta

+ monta monituista tainta, joista tuuli on viskonut siementiedot. Joten ylläreitä on jäleen luvassa. Ohessa on siis 270 tainta. Olen keräillyt isoja limupulloja, jotka aion sahata kahtia ja laittaa pikkutaimet pikkukupujen suojiin, kunnes pahimmat helteet hellittävät

 Tässä siis tulevan vuoden värikirjoa

Päivänliljat nauttivat ylenmäärin hevosenkakista ja villisti huojuva aidanne kehystää talonympäryksen kukkapenkkiä.

Salkoruusut ovat nupuillaan. Jokunen musta on jo ruvennut kukkimaan, mutta muut antavat vielä odottaa salaisuuttaan. Meillä pitäisi olla vaalenpunaisia, vaaleanoransseja, valkoisia ja antiikin purppuroita salkoruusuja, mutta mene ja tiedä mitkä niistä kukkii. Tänä vuonna ei salkoruusuja kylvettykkään, mutta ensivuonna ehkäpä jälleen.

Olematon mansikkamaamme on tuottanut kolme ja puoliämpärillistä mansikoita. Emmekä voineet nuorimmaisen kanssa vastustaa mansikkakakun kutsua. Läkähdyttävästä kuumuudesta huolimatta oli aivan pakko pyöräyttää pikainen herkku ja kaivaa vanhat kukkakupit kaapista ja herkutella naisissa. Juoda pitkään ja hartaasti mustaa kahvia ja antaa makean törtsäyskakun viedä tajunta mennessään - njamskis

Pylväs poikineen

Voihan pihteinee vienee =) Esa Pararisen armottomat rallit ovat soineet taustalla ja nikkaroinnin kilke ja kolina on jälleen kantautunut näillä lakeuksilla. Muraatti on päässyt vanhaan ruukkuun tolpan jatkeeksi potagerin keskikäytävälle. 

Kuvat tältä käytävältä ovat toki vielä kohtuullisen ankeita, koska vaakakäytävän kukkapenkit ovat vieläkin valkojuurikuurilla ja kohtapuilleen toistaviikkoa kestänyt kuuri on johtanut melkoisen puhtiin penkkeihin. Valkojuuri on tuhottu siis täysin kitkemällä, kaivamalla juuria ja juurenpätkiä ylös sekä kääntämällä maata udeaan otteeseen.

Loppuviikon puhteina on siis keskikäytävän istutus. Jättipoimulehti pääsee jälleen pääosiin ja sitä hönnystämään pääsevät erinäiset sinisenvioletit kaverit.

Tässä ananaksien ja ruukkujen tolppiin käytetty puuarkisto. Keskitolppa on 90mm liimatolppaa, jota oli joskus taannoin tullut hommattua ties mihin hommiin, mitkä olivat ajan saatossa päässeet unohtumaan. Nyt tolpat siis löysivät uutta käyttöä. Reunuslistat taas on värkätty 45mm x 45mm höylätystä ja 20mm x 45 mm höylätystä puutavarasta. Jalkaan nämä kaksi edellistä on liimattu yhteen. 

Ohessa koristepylvään teko-ohjeet ja materiaalimenekit. 

Kuvaa klikkaamalla pääset tarkastelemaan ohjeita suuremmassa koossa

Jokatalouden ehdoton välttämättömyys eli jiirisaha on kelpo apu näissä hommissa

Samoin kunnon pora-arsenaali, jottei kuivuneet puut halkeile ruuvatessa ja ruuviväänninpäät, mitta ja akkuporakone.

Tujakkaa puuliimaa sekä liimapuristimet

Jos hifistellä haluaa ja lisätä ohuita koristelistoja niin ehdoton on japaninsaha, vanerisaha ja ruostumaton lautasaha. Perustolpan nikkarointiin hurahtaa aikaa, mittamisineen ja liimaamisine päivineen noin puolisen tuntia ja yhden tolpan hinnaksi uudesta puutavarasta tulee reilusti vajaa 10 €, mutta erityisen oivaa materiaalia ovat myös nurkkiin pyörimään jääneet vanhat puutavaranpätkät, joista kaksi ensimmäistä tolppaa tehtailtiin. Tolpat maalattiin vanhalla valkealla ulkomaalilla ja pintaan sipaistiin erityisseosta, johon oli sotkettu valkoiseen pönttöuunien keltaista, kultaa, lasten öljyväreistä ripaus okraa ja lattian maalamisesta ylijäänyttä vanhan sinistä ja tämä totku levitettiin erittäin kuivalla siveltimellä, jotta tolpat näyttäisivät edes hitusen patinoituneilta.

Kanttaaminen on päivän sana. Toiset ne osaavat kantata mattoja ja verhoiluja sekä kankaita, mutta oma kanttausosaamiseni rajoittuu pistolapion ja kolmipiikkiharavan käyttöön. Oikeaa kanttausrautaakin etsiskelin lähialueen puutarhakaupoista, mutteivät pidä mokomaa varastossa huonon kysynnän vuoksi. Toki eilen sitten Kemiön multasormen hyllyt notkuivat erilaisia kanttausrautoja. No pitänee hankkia joku päivä siellä piipahtaessa sellainen.

Tänne on siis myös tulossa kaikenmoisia herkkupaloja lähipäivien aikana. 

Ritarinkannuksen kukkavanat ovat pullokoita ja jättiläismäisiä tänä vuonna. Jouduin jopa tilaamaan lisää näiden ihanuuksien siemeniä. Ja pitänee keräillä näistäkin siemeniä talteen.

Suurta ja lempeää sadetta kaipailtaisiin tällä suunnalla - olisikohan jollakin tiedossa sellaista ;)

Voihan finial sentään

Matka lasten aurinkojuhlien talkoojoukkoihin ja nautiskelemaan piti sisällään myös monta monituista mutkaa. Kemiössä oli aivan pakko katsastaa paikallisen multasormen, paikallisen ihmeen ihanaisen puutarhakaupan ja kovasti kehutun kirpparin valikoimat. Multasormessa oli ruusut - 50% ja matkaan tarttui muutama ihanuus, joista kerron myöhemmin. Mutta keskimmäinen tuo ihmeellinen suoranainen paratiisipuutarha, jättiläismäisine troopisine kasveineen, kätki hyllyihinsä aarteen, josta en olisi kuunaan kullan valkeana edes unelmoida. Pineapple Finial, joita olen ihaillut englantilaisiossa lehdissä. Kaksi komeaa yksilöä jökötti erään hyllyn päällä, piilossa katseilta. Tiesin heti, että nämä ne ovat. Huh. Myyjä kertoi näiden aarteiden olleen jo ties kuinka kauan hyllyn kätköissä. Luulempa, että meitä odottamassa ;)

 Meillä on pitänyt läkähdyttävän kuumaa - väliin ukkostanut ja taas läkähdyttävää. Uusia ritarinkannuksiakin on löytynyt.

Kateviljelyyn siirtyminen pitää pikkiriikkisen nurmen sutjakkaassa kunnossa ja taloa reunustavat päivänliljat ovat nupuillaan.

Päivänliljat kuuluvat koulun alkuperäiskasvillisuuteen ja niitä on paljon - aivan tajuttoman paljon. Aikoinaan, muuttaessamme tänne, päivänliljoja oli kaksi jättipehkoa talon rapunpielissä. Myt liljat on levitetty taloa reunustavien kukkapenkkien reunoille ja ne muodostavat tiiviin reunuksen.

 Laukka kukkii edelleenkiin - hurmaavaa, kerrassaan hurmavaa

 Ritarinkannus on avannut nuppunsa

 Ja Finial saanut tolppansa. Ensimmäisestä tolpasta tuli liian paksu, kömpelö ja massiivinen. Nyt Finial keikkuu soukemman tolpan nokassa. Tolppa on pohjamaalattu valkoiseksi ja sitten sävytetty kullalla, keltaisella ja harmahtavalla luonnollisemman väriseksi.

 Toistaiseksi tolppia on kaksi potagerin keskiakselilla.

 Etelänruusuruohot kukkivat täyttä kyytiä

Samoin särkyneet sydämmet, joiden lehvästön väri on sen verran valjuuntunut, että pikapuoliin pitänee ryhtyä hevonkakin kärräyspuuhiin.

Tajuttomasta helteestä huolimatta kello herättelee aamuisin seitsemän maissa ja silloin lähtee paskaruohon torjunta käyntiin. Hävitämme kaikki valkojuuret kitkemällä uusilta potagerin kukkapenkkialueilta. Samoin muutu rikat on syytä saada juurineen tongittua ylös.

 Potagerissa on nyt 12 kukkapenkkiä odottamassa uusia kasveja. Jättipoimulehti tulee yhdeksi suursuosikiksi, höystettynä violettiin taittuvilla ihanuuksilla ja ripauksella oranssia.

Perustaessani aamutuimaan näitä potagerin alaosan penkkejä kyyttontutkija seihahti kiviaidan taakse autonsa ja pinkaisi aidanteen yli puutarhaan. Silmät kiiluen lähti käyntiin lepakkojahti. Koko talon reunus kierrettiin etsimässä lepakon kakkia, sitten talon vintti tutkittiin, sitten puuvaja, ja lopuksi ylätalo. Lepakkoyhdyskunta pesii jossain näillä main ja yhdyskunnan pesä on löytymättä. Lopulta naapurin täti U:n ullakolta löytyi lepakonkakkia siinämäärin paljon, että pesä paikannettiin. Nyt täti U:lla on Lepakkoyhdyskunta sekä vaskitsaperhe ja meillä kyyttonyhdyskunta. Voi tätä maailmanmenoa.

Irene taisi toivoa, että aurinkojuhlia olisi myös aikuisille. Melkein onkin ;) Meilläpäin niitä järjestetään myös vanhainkodeissa. Eli pitänee vielä odotella melkoisesti. Mutta juhlien idea on se, että niissä on pisteitä, joissa kukin saa itse kokeilla, kokea, ja nautiskella omaan tahtiinsa. juttuja ei opeteta vaan kukin oivaltaa, ihastuu ja hurahtaa omia aikojaan, kohtaa ihanaista hyvää seuraa, rupattelee ja vaan on. Vähän niin kuin suuret puutarhakutsu. Ihan kuin olisi päivän Liisan Ihmemaassa. Aurinkojuhlat ovat pyörineet meillä päin jo kohta puoliin kymmenen vuotta ja aina niissä on jokin suurempi vetovoima. Aikoinaan lähdin pitämään työkaverin kanssa sinne työpajoja ja nuorimmainen oli reilu saappaanvarren mittainen ja osallistui mukaan kaikkeen. Nyt nuorimmainenkin on talkoojoukkoa ja innoissaan touhusta aivan silmin nähden. Mukavaa yhdessäoloa, kerrassaan.