Metsäpuutarhaa rakentamassa =)

Lämpömittari on kivunnut +5 asteeseen ja mikäs olisikaan sen mukavampaa sunnuntaipäivän viettoa kuin puutarhatyöt =) Otin aamutuimaan härkää sarvista ja aloitin metsäpuutarhan raivaamisen. Alkupalaksi kaksi tuntia vitikon raivuuta ja lopuksi tunti haravointia - voi tätä ihanuutta =)

Kiviröykkiö alkaa olemaan kasvillisuutta vaille valmis. Vielä suunnittelutyö on sen verran vaiheessa, ettei aavistustakaan mitä kaikkea tuohon kiviröykkiöön lähteekään syntymään, mutta jotain kutkuttavaa. Siitä olen aivan varma =)

Kiskoin sulaneesta maasta vitikkoa juurineen irti ja haravoin metsän pohjan melkoisen raisulisti. Niin, että sain metsänpohjan muodot ja kivikot esiin. Sammaloituneet puunrungot jätin paikoilleen.

Kallioiden sammalpinnat puhdistin huolella, mutta jätin muutamia luonnon yksityiskohtia sijoilleen, jotta metsämäisyys säilyisi.

Tulevassa metsäpuutarhassa on muutamia haasteita. Valtaisan rinteen lisäksi sieltä täältä pilkistelee piikkilankaa. Alkujaan luulin, että sitä löytyisi vain rajan kohdalta, mutta mitä vielä. Sitä tuntuu olevan lähes joka paikassa. Kiskomalla se ei lähde maan syvyyksistä vaan avuksi pitänee ottaa lapio ja sivuleikkurit.

Toinen haaste löytyy kalliokielekkeen alta. Ensimmäiset vuodet pidimme tätä kallionkielekettä tuhkan kaatopaikkana ja paikalla on kymmeniä ja taas kymmeniä ämpärillisiä puutuhkaa, joka on kylläkin somasti sammaloitunut. Tuhkasta toki sipulikasvit pitävät ja niitähän tänne metsäpuutarhaan tulee, mutta rajansa niidenkin sietämällä tuhkamäärällä.

Muutoin metsänpohja on ihanan multavaa ja kuohkeaa. Paikalla olleet lehtipuut ovat vuosien saatossa pitäneet huolen maan humuspitoisuudesta. Rinne on täynnä erilaisia kallionkoloja ja uomia, joihin saa vaikka mitä ihanuuksia.

Vielä on vitikkoa vaikka kuinka raivaamatta, mutta suuri lupaus metsäpuutarhasta on jo olemassa. Voi kuinka maltankaan odottaa seuraavaa raivuupäivää. Nyt pitää kuitenkin etsiä karhunlaukan siemenet jostain kätköistä. Sillä haluan ehdottomasti karkunlaukkaa ja paljon tuonne metsikköön. Ja karkunlaukat tarvitsevat kylmäkäsittelyn itääkseen, joten mikäs sen parempi aika tehdä kylvöjä kuin nyt =)

Kevään odotus on täällä =)

Nyt se sitten on taas alkanut. Nimittäin kevään metsästys =) Oli aivan pakko käydä perjantaina katsahtamassa paikallisen kukkakaupan tarjonta ja oih mitä löysinkään. Kuusitoista ihanaista helmililjaa somassa järjestyksessä pienessä rustiikkisessa ruukussa =) Taidan pakahtua näihin ihanuuksiin! Oletko Sinä löytänyt jo kevään merkkejä?

Lumisia maisemia ja kevään odottelua

Viikon kestänyt hillitön flunssa alkaa pikkuhiljaa olla selätetty ja uskaltauduin koiruuden kanssa hetkeksi ulos. Lunta on totisesti satanut melkoisesti ja valkean vaipan paksuus sen kuin paksunee. Ilma on raikasta ja kaikki on niin kaunista.

Vanha puuvaja näyttää symppikseltä lumisateessa ja nämä vähäiset pihapiirin väripilkut suorastaan korostuvat valkeuden keskellä.

Potagerissa miljoonat jäniksien jäljet ovat peittyneet. En edes halua tietää mitä tihuja ne tällä kertaa ovatkaan tehneet.

Jokivarsi peittyy valkean hunnun taakse. Mutta mieli on jo keväässä vaikka lunta tupruttaakin. Hankin ensimmäiset artisokan siemenet ja ajattelin pikkuhiljaa ryhtyä kylvöpuuhiin =) Sillä artisokat tarvitsevat superpitkän esikasvatuksen.

Valkeita kuorutuksia, valoa ja lumitöitä

Lumi on vihdoin saapunut Hernepensaskujanteellekin ja kuorruttanut maiseman ja potagerin pehmeään peitteeseensä. Auringovalossa on selvästikin jo kevään odotusta ja lupausta. Voi miten ihanaa onkaan tuo valo, minkä lumipeite heijastelee ympärilleen. 

Marraskuussa saapui Fiskarsin lumityökaluja testattavaksi ja nyt vihdoin päästiin myös niitä kokeilemaan. SnowXpert sarjan jäärapa, autoon tarkoitettu pikkulumilapio sekä lumentyönnin hohtivat samaista talven valoa ja valkeutta kuin hankikin =) Ja ei muuta kuin koekäyttämään näitä. Ainakin väri on ihanan raikas ja oranssi suorastaan hehkuu yksityiskohdissa - njam =)

Lumentyöntimessä on ihastuttavan pitkä varsi, mikä helpottaa ainakin höytyvän pakkaslumen työntämistä. Meillä ei olekaan aiemmin ollut tällaista työnnintä vaan pihanluonti on hoidettu perinteisemmällä lumilapiolla ja kolalla. Mutta tämä ainakin tuntuu ensituntumalta kovasti kevyeltä ja sulavaliikkeiseltä =)

Samaan syssyyn piti kokeilla jäärapaa. Harjat on korvattu silikoni harjaksilla ja ikkunalastaa muistuttavalla toisella puolen. Tätä pitää treenata. Ensialkuun viidentoistaasteen pakkanen tuntuu hitusen jäykistävän harjaa tai sitten se on vielä tuo uutuudentuntuma tai se, että on tottunut perinteisempään harjaan. Mutta kyllä tällä auton saa lumesta harjattua. 

Mutta jäärapa onkin sitten jo aivan toista. Rapa nimittäin poistaa jäätä sekä vedettäessä, että työnnettäessä ja pitkän varren ansiosta rapaan saa hyvän voiman ja jää lähtee kuin itsestään. Ja vieläpä minäkin lyhyenä yletyn ikkunan keskiosaan ilman, että pitää nojailla likaisen auton kylkeen. Ei siis lainkaan hullumpaa. Mutta kyllä tuo skrapa sittenkin taipuu suuhun paremmin kuin rapa ;)

Lunta on tuprutellut hiljaksiin ja viikonvaihteen aikana päästiin kolaamaan pihaakin kolmeen eri otteeseen. Mutta auringonpaiste ja tyven talvikeli suorastaan houkuttelikin pihalle. Nyt kun maisemat ovat kauniisti kuorutettu niin lumisateet saisivatkin sitten taas loppua =) Mukavaa alkavaa viikkoa Teille kaikille =)

Postauksessa näkyvät Firskarsin tuotteet on saatu blogiyhteistyönmerkeissä Fiskars Gardenilta.

Metsäpuutarhaa tutkailemassa =)

Pakkanen paukkuu nurkissa ja tulet ritisee pönttöuuneissa. Lämmittäminen käy suorastaan työstä näin kun talo lämpiää pelkkien pönttöuunien ja yhden hellan turvin. Mutta samalla tunnelma on jotenkin niin levollinen ja kotoisa tulen ritistessä. Aamulla mittari näytti -23 astetta. Sillä välin kun pöntöt lämpisivät niin oli hyvä aika kaivaa kamera esiin ja käydä tutkailemassa tulevaa metsäpuutarhaa. Viktoriuksen takaa aukeaa näkymä pieneen metsään, joka on suunnattomassa rinteessä. Pienen metsän takana on peltoa. Tuossa ylimmässä kuvassa näkyy oikealla puolen kiviröykkiö, joka on joskun muinoin kipattu metsään. Vuosien varrella tuosta röykkiöstä on kannettu kiviä milloin kiviaitaan milloin johonkin muuhun kohteeseen. Nyt kiviröykkiö alkaa olla siinä kunnossa, että siihen saisi jotain kivaa kasvamaan.

Kiviröykkiön vasenta reunustaa pitkin pääsee metsikön puolelle. Tässä vasemmassa reunassa on viime vuonna raivaamaani polun paikkaa. Polut olisivat yksi kevättalven projekti. Sikäli mikäli lumipeite pysyy maltillisena. Toinen talven projekti olisi vesakoiden karsiminen.

Kun pikkumetsään kävelee syvemmälle niin samalla rinne jyrkkenee jyrkkenemistään. Siellä täällä pilkottaa upeita sammaloituneita kallionreunuksia ja irtokiviä. Tämä alue on keväisin valkoisen ja sinisen vuokkomaton peitossa. Sinne tänne kivien multaisiin koloihin haluaisin karhunlaukkaa. Karhunlaukat ovat kylmäkäsittelyssä Viktoriuksessa, joten kevääksi on odottevissa pikkuisia laukkoja.

Kun rinteen laskeutuu aivan alas niin sieltä voi nähdä meidän tyhjillään olevan ylätalon. Talo on rakennettu 1949 kansakoulun opettajan ja keittiöväen asunnoksi. Kellarissa on vanha kansakoulunaikainen keittiö.

Alhaalta notkelmasta voi nähdä myös saunan. Saunalta tänne alas johtaa polku, joka onkin jo valmiiksi aika hyvässä kunnossa. Mutta nuo metsikköosuudet ovat kovasti vitikoituneet. Tänne toivoisin arborentumia. Muutamia haapoja saadaan varmaan kaataa, jotta valoa saadaan alueelle paremmin. Tällaisia haaveita siis tällä kertaa.

Tuossa alla olevassa kuvassa on vuorostaan polunreunus ja aluskasvillisuusideaa. Ajattelimme reunustaa polut sammaloituneilla puunrungoilla. Polun pinta tulisi vitikosta saatavalla hakkeella ja valmiiksi multaisassa alusmaassa varmasti viihtyisivät kaikki pikkuihanuudet =)