maanantai 29. toukokuuta 2017

Hallan huputetut morsiammet


Voi kuinka sydämeen särkee. Kaameaa kylmyyttä taasen luvassa ja mikä pahinta niin hallaöitä. Naapurin vihannestilan instassa oli jo pari aamua sitten kuva, jossa elohopea oli vaipunut +1,6 C. Silloin jo pelkäsin, mutta tänään vihdoin hankin hallaharsot, jotka olivat muuten kiven takana. Taisi muutkin hallan pelkääjät olla liikkeellä.

Ei siinä siis auttanut muu kuin hankkia metsiköstä tukikeppejä, jotta ihanan pitkät heinät ja hirssit säilyisivät ehjinä ja sitten huputuspuuhiin. Kaunokaiset piiloon hallaharson suojiin.

Yritin paketoida heidän ihanuutensa kauniisti ja ilmavasti. Onneksi tuvan rappuset keräävät päivisin lämpöä, joten öisin on edes hitusen toivoa, että varastoitunut lämpö lämmittäisi ihanuuksiania hallaharson ohella.


Sitten vatupassilla asetettujen ruukkujen huputus vaatikin hitusen enemmän näpräämistä, sillä huputin jokaisen erikseen, jotta säästyisin ruukkujen uudelleen fiilaamiselta. Tukikepit piti myös näihin asentaa, jotta verihibiskus ja heinät eivät lakoontuisi.


Tässä rivistö huputettuja hallan morsiammia - eikö olekin sympaattisen näköisiä =)


Ja homma jatkui vielä potagerin puolella - huh huh ihan hirvittää jos tämä show jatkuu kovinkin pitkään.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kesäkukkalove =)

Pikkuhiljaa kesäkukkaset löytävät paikoilleen =) Pääsisäänkäynti on tänä vuonna heinien ja hopeanhohtoisten kasvien ja petunioiden sävyttämä. Ylimmäinen ruukku tarttui matkaan viimekertaisella kesäkukkareissulla. Väliin meille on vaikea löytää sopivan kokoisia ruukkuja, mutta tämänkertaisessa löydössä oli mukavasti kokoa.


Jättiläismäinen purppurasulkahirssi pääsi rappujen ylimpään istutukseen yhdessä sininatan, hopeaputousten ja violettikukkaisen petunian kanssa.

Rappujen reunoille tuli verililjat ja maksaruohot


Kesäkukkalove on nyt vallannut rappusemme. Terracottaruukut tuovat ihanasti lämpöä muutoin viileään kokonaisuuteen. Hetken ehtii ihastelemaan - Mutta nyt työt kutsuvat ja ei muuta kuin raivuusahan kimppuun, sillä juhlat lähenevät uhkaavasti =)


lauantai 27. toukokuuta 2017

Hernepensaskujanteen ruukkujen asennus


Puutarhan siistimis- ja asennuspuuhat jatkuvat täällä täyttä hönkää. Ihanat kesäkukat, jotka hankimme muutama päivä sitten ovat päässeet Hernepensaskujanteen käytävälle. Saas muuten nähdä millaiseksi istutus muotoutuu kesän kuluessa. Luulin nimittäin tuota takimmaista punalehtistä kukattomaksi kasviksi, mutta kotosalla googlailtuani sitä hieman tarkemmin huomasin, että sehän kukkii punertavilla kukilla. Hmmm enpä olisi ehkä punakukkaista tuohon ottanut, mutta nähtäväksi jää miltä koko komeus näyttää myöhemmin kesällä.


Tänään oli ohjelmassa ruukkujen paikoilleen asentaminen. Ja siihen tarvitaan tietysti mittalankaa ja vatupassi =) Neljän ruukun rivistön pitää toki olla suorassa ja linjassa keskenään. Eli ensin vedin maahan mittalangan, jonka jälkeen aloitin ruukkujen asentamisen paikoilleen. Vatupassilla vielä lopuksi katsoin, että ruukut ovat ryhdikkäästi suorassa.

Hernepensaselämää - blogin puolella on juttua vuorostaan pylväiden asentamisesta potageriin. Eli päivä on ollut siis kovastikin vatupassintäyteinen ;)



Tältä lopputulos sitten näytti. Toki kuvan oton jälkeen pensasaita siistittiin ja samalla hernepensaspuiden muoto särmättiin =) Mutta niistä kuvia myöhemmin.



keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Taivaallinen kesäkukkakeidas =)


Nuorimmaisen ylppärikemut lähestyvät huimaa vauhtia ja tänään lähdettiin naisissa vähän merta edemmäs kesäkukkaostoksille. Ja voi veljet millainen kesäkukkaparatiisi olikaan kehittynyt meidän entisen kotipaikkakunnan Ketomäen puutarhasta. Silmänkantamattomiin valtavia kasvihuoneita ja yhtään liioittelematta satoja ja taas satoja erilaisia kesäkukkia, heiniä ja erikoisuuksia. No mopohan siinä keuli jo lähtömetreillä ja melkoisen pahasti ;)

Trendikkäitä hopeanhohtoisia kesäkasveja oli lukuisia lajikkeita. Yksi erityisen kauniskasvuinen näytti olevan Hopeapallo. No niitähän tarttui tietysti matkaan. Mikä puutarhalla oli ihan kympin arvoista valikoiman monipuolisuuden ja palvelun lisäksi oli kivat ja informatiiviset kyltitykset.


Kiehtova Curry-yrtti tuoksui todella voimakkaasti currylle. Näitä olisin myös haalinut ostoslaatikkoon, mutta nuorimmainen inhoaa niin hurjasti kanaa ja curryn tuoksua, että pitkän kädenväännön jälkeen taivuin ja jätimme nämä puutarhalle.


Ihanien heinien kirjo oli myös moninainen. Useat heinistä olivat myös talvenkestäviä. Valikoiman lisäksi myös taimien hinta-laatusuhde oli erityisen kohdillaan. Joka ikinen taimi oli hyvinvoipainen ja komea.


Purppurasulkahirssit olivat komeita ja pääsisäänkäynnin istutuksiin lähti myös tällainen ihanuus.

Samoin verihibiskukset vetivät puoleensa niitä tuli Hernepensaskujanteelle kermanvalkeiden samettikukkien, punertavien onnenapiloiden ja ihanan heinän kaveriksi.


Tältä meidän kärryt näyttivät. Aivan kaikki ihanuudet eivät toki mahtuneet kärryihin. Väriyhdistelmistä tuli tuttuun tapaan siniviolettia höystettynä harmailla, vihreillä ja pronssinsävyisillä kukattomilla kasveilla.


Tässä ihanuudet kotosalla. Mukaan lähti myös yksi suuri uusi ruukku. Istutuksista ja ruukusta lisää siis seuraavalla kerralla =) Ja nyt valmistautumaan juhlan tuloon =)

tiistai 23. toukokuuta 2017

Hurmaava raparperi clafoutis


Ensimmäinen sato pimeässä kasvatettuja raparpereja on valmistunut. Itse raparperihuupasta ja raparperin kasvatuksesta on lisää tuolla Hernepensaselämää - blogissa, mutta täällä herkutellaan ranskalaisten suussa sulavalla pannukakulla eli clafoutiksella. Tämän ihanuuden on aikoinaan vinkannut Saaripalstan Saila, jolle olen ikuisesti kiitollisuuden velassa tämän ihanuuden löytämisestä.

Pimeässä kasvatetut raparperit toimivat tähän erinomaisesti. Pestyt varret leikataan pieniksi paloiksi ja ripotellaan tasaisesti voidellun vuoan pohjalle. Uuni laitetaan 200 asteeseen ja valmistetaan pannukakkutaikina.


Clafoutiksen ehdoton mauste on vanilja. Meillä ei ollut kyläkaupassa vaniljatankoja mutta sen sijaan löysinkin tällaista. Puhdasta vanilja jauhetta, ilman sokeria. Vauh =)

Pannukakkutaikina on helppo valmistaa. Tarvitaan 2 dl kermaa, 1 dl maitoa, kolme munaa, 2 dl vehnäjauhoja puoli tl suolaa ja 3/4 dl sokeria sekä tietysti vaniljaa paljon vaniljaa =) Aineet vispataan sekaisin ja kaadetaan pilkottujen raparperien päälle ja koko komeus uuniin. Riippuen uunista tämä paistuu noin 20 - 30 minuutissa.

Kuuman pannarin päälle ripaus tomusokeria ja herkku on valmis. Oiva kyytipoika tälle on nokare smetanaa tai vaniljajäätelöä. Njamskis =)


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kesäkukkavillitys

Täällä uhmataan kylmiä kevätsäitä. Tänään tuli käytyä peräti kahdessa eri taimistossa. Ja mukaan tarttui ihanuuksia - paljon ihanuuksia. Suloisia miljoonakelloja, komeita arabian sulkahirssejä, hopeaputouksia ja muuta muu ihanuus.

Miljoonakello on meidän puutarhan ehdoton kestosuosikki samoin tuo hirssi. Muut kukkaset sitten vaihtelevat vuosittain. Tänä keväänä kun on nuo juhlat niin kesäkukkiakin tarvitaan tutplaten ;)


Mutta mihin nämä ihanuudet päätyivät? Siitä lisää Hernepensaselämää - blogin puolella =)


lauantai 13. toukokuuta 2017

Melkoista talikon heiluttelua =)


Joskus kaikki paikat riistäytyvät ja työrupeama sitten yllättääkin oikein kunnolla. Puutarhan hoitamisen ykkösjuttu on säännöllisyys ja kurinalaisuus. Hetkeksikään ei saisi ote herpaantua tai on katastrofi päällänsä =) Talikko on ihan ykkös työkalu tällaisessa tilanteessa.

Jotta kukkapenkki puhdistuisi rikoista kunnolla ja syytä nostaa taimet ylös ja puhdistaa myös juurakot. Mutta miltä lopputulos sitten näyttääkään? Siitä lisää juttua Hernepensaselämää-blogin puolella =)


Tässä vielä muistoksi kuva viime viikolta =) lunta sataa taivaan täydeltä ja taustalla huristelee traktori kylvökoneen kanssa =)

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Skillameri läikehtii ja narskut ovat kukassa =)

Viikonvaihde on ollut mitä lämpimin ja puutarhapuuhat ovat vetäneet puoleensa. Meillä on tänä keväänä lakkiaiset ja siistimispuuhaa rittää yli omien tarpeiden. ToDo-listalla on jokaiseksi illaksi ja viikonvaihteeksi puuhaa, niin että heikompaa huimaa. Mutta onneksi välillä ehtii vähän ihastelemaankin, sillä meidän skillameri on jälleen sinisenään ja tuomessa on kukkaaihiot jo näkyvissä.

Skillat ovat kyllä ehkäpä maapallon kiitollisimpia kukkijoita ja levittäytyjiä. Vuosi vuodelta meri ulottuu yhä etäämmälle pensaiden ja puskien alle.



Ja talon edusta on keltaisenaan talon alkuperäis narsisseja =) Kaunista alkavaa viikkoa Teille =)