sunnuntai 15. elokuuta 2021

Punaiset kesäkukat ja pation uusi ilme

Kesä on mennyt yhdessä hujauksessa ja kiirettä on pitänyt. Kesän kiireet ja jännitys huipentuivat loppuviikon kuvauksiin. Näistä kuvauksista kuulemme varmasti keväällä lisää. Kuvauksista jäi yli muutamia kesäkukkia ja näin patiolle valikoitui aivan uusi värimaailma. Reipas punainen yhdistettynä ripaukseen valkoista ja hopeanharmaata. 

Niin kuin moni lukija on varmaan huomannut, niin suosin puhtaita värejä enemmän maanläheisiä, lämpimiä ja murrettuja sävyjä. Sattuma toi siis tämän musta-valkoisen saunarakennuksen tai pikemminkin kansakoulun vanhan ruokalan edustalle klassisen puna-valkoisen maailman. Kokoilun halu vei mennessään ja ruukku ruukulta punaista ilmestyi enemmän. Lopputulos näyttää reippaalta, raikkaalta ja jotenkin nostalgisen perinteiseltä. 

Perinteisten pelargonien ja petunioiden lisäksi kokonaisuuteen jäivät koko kesän patiota koristaneet maruna ja komea hopeavillakko. Niiden hopea hohto tuo kivan, pehmentävän tuulahduksen kokonaisuuteen. 

Viimeistelin vielä kokonaisuuden yhdellä amppelista roikkuvalla petunialla. Ehkä ensi kesänä hankin amppeleita lisää ja ripustan rivistön kukkia tuohon pation katoksen alle. 


Kuin sattumaa pation punainen penkki ja ovi sopivat erityisesti tähän punavoittoiseen kokonaisuuteen.


Kesän kuulumisista ja kiireistä voit kuunnella Versoilevan uusimmasta podcastista. Elokuun puutarhasta voit puolestaan lukea lisää Versoilevan Elokuun puutarha -artikkelista. Mukavaa elokuuta!
  


 

sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Huumaavasti tuoksuvat kerrotut valkonarsissit

valkonarsissi

Puutarhassa leijailee huumaava parfyymin tuoksu. Kerrotut valkonarsissit kehystävät talon sisäänkäyntiä ja tuoksumaisema on vähintäänkin ylellinen. Nämä kerrotut valkonarsissit kuuluvat kansakoulun alkuperäisiin kukkijoihin. Kaivoin aikoinaan siellä täällä olevat, huomosti kukkivat narsissit ylös ja sain näiden ihanuuksien sipuleita noin 50 litran vetoisen saavillisen. Istutin sipulit uudelleen, enkä koskaan voinut kuvitella, että saisin keväisin näin ihanan kukinnan ja tuon tuoksun. 

Runsaat sateet ovat hellineet etenkin narsisseja, joiden nuput saattavat kuivahtaa kuivina keväinä. Tänä vuonna kukinta onkin erittäin runsas ja näyttävä. Nämä erittäin vanhaa kantaa olevat valkonarsissit kukkivat melko myöhään, tulppaanien pääkukinnan jälkeen. 

Vanhanajan narsissilajikkeet saattavat tuoksua voimakkaasti. Vuosien jalostustyön tuloksena useista lajikkeista on juurikin tuo ihana tuoksu kadonnut, kun jalostustyö on keskittynyt tuoksun säilyttämistä enemmän kukintojen muotoihin ja sävyihin. Pidänkin tätä ikiaikaista narsissia yhtenä pihapiirimme aarteena juurikin tuon tuoksun takia. Lisäksi näiden kukinto on jotenkin muisto menneiltä ajoilta, osa kotimme historian kerroksellisuutta. 
 
kerrottu valkonarsissi

Valkonarsissin tunnistaa harmahtavan vihreistä, hieman ruohomaisista lehdistä. Toisinaan tämä ihanuus jättää kukinnan vähemmälle ja toisina vuosina kukinta on runsaampaa. Narsissien tapaan tämä valkonarssi tekee voimakkaasti pikkusipuleita ja näiden ansiosta kasvupaikka käy helposti liian ahtaaksi. Tällöin kukinta heikkenee ja on aika kaivaa sipulit ylös maasta ja istuttaa uudelleen, jotta kukinta taas elpyisi. Tämä voimakas tapa kasvattaa pikkusipuleita takaa myös jatkuvasti uutta kasvustoa ja narsisseja saakin vuosien saatossa kivasti lisättyä. 

tuoksuva valkonarsissi

kerrottu valkonarsissi

Valkonarsissit ovat myös hyviä leikkokukkia. Maljakossa ne kukkivat pitkään ja mikä ihaninta, ne levittävät kotiin valloittavaa tuoksuaan. 

valkonarsissit

torstai 27. toukokuuta 2021

Rento ja villi puutarha puhkeaa kukkaan

Rentous ja villeys ovat vastapainoa meidän potagerin systemaattisuudelle. Vanhan kansakoulun villi ja rento puutarha löytyy talon kupeesta. Vuosien saatossa olen haudannut tälle alueelle lukuisia tammi-helmikuussa ostettujen sipulikukkien sipuleita. Pikkuhiljaa alueesta on muotoutunut vapautunut, sattumanvarainen ja rento. Kun suunnitelmallisuus puuttuu niin, joskus syntyy onnistunut lopputulos. Vähän kuin täällä nurkan takana olisi palanen luonnon omaa tulppaani- ja sipulikukkaketoa. Toki kauniiden, yksittäisten tulppaanien lajikkeet eivät ole tiedossa, mutta ei kai niiden kaikkien kasvien tarvitsekaan olla kirjoissa ja kansissa.

Valkoinen obeliski tuo mukavasti alueelle kontrastia ja rakennetta. Se on joskus ajan saatossa jäänyt näille sijoilleen kun kasvatin sitä pitkin tuoksuherneitä. Nykyään köynnöksiä ei näy kiipeilevän sen runkoa pitkin, mutta muutoin obeliski sopii sijoilleen vallan mainiosti. 



Siniset ja valkoiset helmililjat ovat suloisesti sekoittuneet, kun niitä ei ole enää kuivina sipuleina tunnistanut toisistaan. Myös muutama kirjopikarililja on noussut esiin. 


Purppuralännenheisiangervon ja mustaseljan aukeilevat lehdet luovat kokonaisuuteen sopivasti ajalle tyypillistä rusehtavan sävyä.  Ahh tätä näkymää voisi tiirailla vaikka koko päivän.