tiistai 10. heinäkuuta 2018

Ilman kukkia ei puutarha ole jokahetkinen ilo!


Olin aamulla menossa istuttamaan leikkokukkia kun harhauduin matkallani puuvajan verstaalle. Jotenkin siis kesken istutuspuuhien löysin itseni siivoamassa verstasta. Aikani kun olin raivannut löysin takanurkassa olevan kansakoulun aikaisen vanhan kaapin. Olin sitä toki aiemminkin, kymmenisen vuotta sitten, tonkinut. Mutta nyt pureuduin kaapin sisältöön oikein antaumuksella. Suorassa pinossa olevia lehtiä, Seuroja, Opettajain lehtiä, Kodin kuvalehtiä, Hopeapeili lehtiä, Kirjakerhon esitteitä, Ympäristöteatterin käsiohjelmia ja Kotiliesiä. Kaikki sievissä pinoissa ja kohtalaisen moitteettomassa kunnossa.

Kun olin aikani myllännyt bensanhajuisessa verstaspahasessa rahtasin lehdet sisälle. Otin kupin kahvia ja aloin tutkimaan mitä kaikkea vuonna 1956 oli tapahtunut. Kotiliesiä oli nimittäin täydellinen vuosikerta juurikin vuodelta 1956. Ja tiestysti tutkin lehtiä puutarhaluontoiset lasit silmilläni. Toukokuun numerossa puutarhaopettaja Aino Harju kertoi luonnon läheisyydessä olevien kotipihojen kasveista ja kasvivalinnoista.

" Siellä missä kesytön luonto on kaukana, kukkarunsaus voi tuottaa saman ilon, 
ja opettaa lapsetkin vaalimaan ja kunnioittamaan kasvien elämää."

Tuohon aikaan värikkäät lupiinit, jättiläiskokoiset päivänkakkarat, Darwin tulppaanit, ja sarviorvokit ovat olleet suosiossa. Ja varma syyskesän merkki on ollut keltaiset kukat puutarhassa - auts näyttää huolestuttavalta kun katsoo ikkunasta ulos. Onko syyskesä täälläkin? Annan Vestan vielä hetken soida levylautasella, hörppään toisenkin kupin kahvia ja taidan lähteä vihdoinkin istutuspuuhiin. 


maanantai 9. heinäkuuta 2018

Uunissa kypsennetyt raparperit ja vaniljajäätelö


Parasta kesäherkkua ja helppoa sellaista syntyy pimeässä kasvatetuista raparpereista. Raparperihuupan suojissa kasvaneet raparperit ovat niin ohutkuorisia, ettei niitä tarvitse lainkaan kuoria. Vain huuhtaisu juoksevan veden alla riittää ja voit aloittaa kokkailun.

Meillä kypsyi kakkossato huuppien alla kasvaneita raperpereja. Perinteisen raparperipiirakan sijaan ajattelin tällä kertaa testata jotain muuta. Pienen surffailun jälkeen löysinkin netistä helpon ja herllisen oloisen reseptin, mitä lähdin testailemaan.


Huuhdotut raparperin varret pilkotaan noin 4 cm pituisiksi ja asetellaan uunipellille. Pilkottujen raparperien päälle pirskotaan sen verran vettä, että sokeri tarttuu niiden pintaan kiinni. Ole kuitenkin todella varovainen veden kanssa, ettei lopputulos ui vedessä. Uuni lämmitetään 180 asteiseksi ja sokeroidut raparperit laitetaan uuniin 20 minuutiksi. 20 minuutin kuluttua uuni otetaan pois päältä ja raparperien annetaan olla vielä 10 min jälkilämmöllä.




Ja lopputulos näyttää tältä. Superherkullisia pikkuraparpereja. Sitä en toki tiedä onnistuuko tämä tavallisilla raparpereilla, sillä nämä pimeässä kasvaneet eivät ole laisinkaan niin voimakkaan makuisia kuin taivasalla kasvaneet.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Potagerissa on täysrähinä päällä.

Potagerissa on täysi työn touhu päällä. Maata on kännetty ja paranneltu, käytäviä siistitty ja uusia kasveja istutettu. Tässä pientä ensi makua. Potagerin alaympyrä sai kolme säkkiä uutta multaa, aimo annoksen kanankakkia ja leikkokukkien taimia. Katkoin jättilaukkojen kurjan näköiset varret ja saksin siemenkodat pitkin ympyrää. Odottelen nimittäin jättilaukkojen siementämistä ja levittäytymistä. Olen nimittäin kuullut, että ne leviävät kauniisti. Hernepensaselämää - blogin puolella on vuorostaan painittu päinvastaisen ongelman kanssa ja kyytiä ovat saaneet jättipoimulehtien kukinnot. Niistä voit lukea lisää tästä linkistä: Potager ja vallaton jättipoimulehti