Tänään olikin kovasti rakeinen päivä, vaikkei niin alkuunkaan pitänyt olla

Tänään kaikki meni plörinäksi, vaikka ajatus oli erityisen hieno. Syynä vissiinkin hirvittävä huolimattomuus tai mikä lie innostuksen puuska mikä sumensi kokonaiskuvan. Ilta-auringon helliessä puutarhaa iski vimmattu kipinä lähteä tutkimusretkelle läheiselle koskelle. Ensin tunnelmaan virittäydyttiin koti pihamaan pakollisella kukkaiskierroksella. Oli unikonkukkaa pionipuskassa, vähän vieläkin enemmän unikoita, oli iiriksiä kukassa, perunavaot pinnassa, oli jokin sekamelska ilmestynyt potagerin ruutuun ja ties mitä.

Sitten suuntana oli varsinainen luontopläjäys. Muutaman kilometrin päässä talostamme on luonnonkaunis koski, vehreänä kiemurtelevine ja vehmaine jokinotkoineen. Tunnelma oli vähintääkin huumaava. Ympärillä soi niin eriskummallisten lintujen laulu, etten ollut uskoa korviani. Oli jos jonkin moista lirkutusta, naputusta, jodlausta, melkein kuin olisi undulaatteja karannut runsaskasvuiseen, auringon siivilöimään ihanuuksien ihmemaahan.

Sitten piti fiilistellä, kurotella vuolaana virtaavan veden ylle, polvistua rantapenkaalle, tirkistellä lehvästöjen lomasta, napata veden pinnan peilikuvia, hersytellä jokitöyrään ylle syntyvän lehväkaton alla. Piti kuvata ihanan romuromanttisia kiemuraisia portaita, ottaa kokonaiskuvaa, vangita kokonainen tunneaallokko.

Näin kaamealta tuo mokomakin rakeisuus sitten näyttää - ugh. Mutta tämä on se kummallinen lirkuttelija, livertelijä ja jodlaaja. Tällä kummallisella hyypällä oli pesä siinä aivan vieressä ja meno ja melske olivat myös sen oloisia. Ehkäpä huomenissa pitää tehdä oikea kunnollinen kuvausreissu ja skarpata hitusen.

Ja sitten koneelle ja pam - Viime öinen yökuvaus oli jättänyt jälkensä ja kameran iso arvot juoksivat 1600 ja rakeisuus oli silmiä riipivää. Kaikki fiilis, kaikki heittäytyminen, eläytyminen, jokitöyrään äänimaailmat ja henkeäsalpaava tunnelma olivat tipotiessään vain läjä pallukoiksi räjähtäneitä suhmukoita oli kameran muistikortilla. Niin ja olihan siellä laiduntavia lehmiäkin, mutta nekin olivat kuin poutapilviä =) Joskus impulsiivisuudesta, intoilusta ja heittäytymisestä on vähän harmiakin. Muttei toki niin suurta harmia, ettei jotain hyvääkin. Matka oli tajuttoman elämyksellinen. Asumme suorastaan ihmeen ihanaisessa ympäristössä ja uusin inspiraatio on vene. Tahdomme veneen ja pikkuisen prutkuttimen siihen perään. Onhan kansakoululla vesioikeudet kolmeen läheiseen jokeen =)

Uudistusta ja paljastuksia pienissä erissä

Hernepensas on vaihtanut uuden kesän kunniaksi uudet vaatteet päälleen. Viimeisin postaus liippasi hyvin läheltä ammattiani tai oikeastaan tyystiin sieltä. Voikukkapelto oli laittanut blogiinsa minulle haasteen, mikä olikin niin kiperä, että haasteeseen vastaamiseen menee varmastikin useita kertoja. Nimittäin kerro itsestäsi 8 asiaa, joita et ole aiemmin kertonut. Lähestyn asiaa intohimojen kautta - perin yllättävää ;) Ja niitä on paljon nimittäin.

Koska työskentelen muotoilun kentässä niin seuraan jatkuvasti, alinomaan ja alituiseen mitä maailmalla tapahtuu. Eniten viime vuosina minua on kiinnostanut sustainable design, erilaiset uudet vaihtoehdot yltiökuluttamisen sijaan, toisaaltaan kaikki ekologiseen kaupunkirakentamiseen, kaavoittamiseen ja rakenteisiin liittyvä, niimpä seuraan ahkeraan muitakin blogeja kuin näitä puutarhablogeja. Yksi suosikkini on Inhabitat - siltä löydän jännittävimmät arkkitehtooniset rakennelmat aina puuasumiseen ja majoihin asti. Kalusteistä pääsee seuraamaan jätepuumateriaaleista valmistettuja huonekaluja tai vesileikkaamalla tehtyjä flatpack muotoilun helmiä, jotka vievät kuljetuksessa äärimmäisen vähän tilaa taikka sitten asiakas voi ladata suoraan verkkokaupasta pdf-tiedoston ja teetättää lähivestaalla paikallisista materiaaleista kyseisen kalusteen.

Toinen päivittäisen vierailun kohde on NOTCOT. Notcotissa kaikki on kuumaa, uunituoreita valaisimia, kokeilueriä, projekteja, printtejä kaikkea järisyttävän ihanaa. Tänne kukin voi itse kirjautua ja tarjota näytille ties mitä ihanuuksia. Mums - oikea namupala

MOCOLOCO on kolmas herkutteluhetkiin tarkoitettu areena. Tämä on melkeimpä kuten edellinenkin, uusia mattoja, valaisimia, pintamateriaaleja, taiteilijoita ja upeita kuvia.

Ja maailman ihanimmat pakkaukset kuuluvat myös intohimolistan top 10. Täällä näkee mitä tyylikkäimpiä, nokkelimpia, herkullisimpia ja ties minkämoisia pakkauksia. Lovely package

Vaikka siis asumme 1902 rakennetussa täyteläistä historiaa havisevassa kansakoulussa, haalimme vanhantavarankaupoista ja kirppareilta huonekalumme, asumme 13 km päässä lähimmästä taajamasta ja kaupasta niin silti sydän sykkii yltiöpäisille kokiluille, maailma metropolien sykkeelle, alakulttuureille, uusille ilmiöille ja ties mille. Kansakoulu taas edustaa pysyvyyttä, ajan seisahtumista, rauhoittumista. Täällä on tyystiin oma äänimaailma, 3,5 metriset hirsirunkoiset huonee tekevät pehmeän äänimaailmaan, tyyneyden ja ulkona voi kuulla askeleiden äänen, nähdä täyteläisen tähtitaivaan ja aistia luonnon kosketuksen ympärillään. Niin kuin viime päivinä on keskusteltu muutoksesta täällä blogeissa niin kollegani sanoo aina, että ihmisillä on taipumus tasapainottaa riskienottoa, muutosta eri elämän osa-alueilla. Töissä olen tuulispään harjalla, jatkuva muutos edustaa positiivista uudistumista, rohkeus ja heittäytyminen tukevat eteenopäin pääsyä ja uuden syntyä. Koti on taas kivijalka, joka on ja pysyy, jonka potagerin rikkaruohoihin voi hukuttautua aina uudestaan ja uudestaan.

Kirjoja siellä ja kirjoja täällä

Meillä on kirjoja ja lehtiä kymmeniä metrejä, niitä lojuu lattioilla, tuoleilla, pöydän reunoilla, niitä on nuorimmaisen huoneessa kokonainen seinällinen, niitä on hyllyissä makkarissa, niitä on työhuoneen kaapeissa, lainassa maailman ihmisillä, töissä ja ties missä. Kirjafriikkeys juontaa jo lapsuudesta. Kävimme lähes joka päivä kirjakaupassa, niin että kirjakaupan tädit tunsivat minut nimeltä ja nyt vielä tällä iällä jo eläköityneet kirjakaupantädit seisauttavat minut hymyillen juttelemaan jos satun kaupungilla heitä kohtaamaan. Nuorimmainen on ollut koko vuoden aivan täpinöissään, koska koulussa on tehty esitelmiä, japanista, egyptistä, linnunradasta ja ties mistä ja aina löytyy ooppuksia omasta takaa niin aiheesta kuin aiheesta. Kirjastoahan emme voi käyttää lainkaan - kuulumme koko kaarti kirjastontätien mustalle listalle, kylän kauhuihin, joilta kirjat katoavat, unohtuvat ja ties mitä, sakkovirta on niin loputon, että sillä ostaa jo kepoisesti kirjat omikseen. Lainausasioissa näin, mutta sitten olen jostain kumman syystä, osittain töiden kautta päätynyt erään kirjastontädin apupoika aaksi. Viimeksi hankimme yhdessä Turun kirjamessuilta kymppitonnilla kaikkea ihanaa kirjaston hyllyjen täytteeksi ja nyt pääsisin myös kirjanhankintamatkalle Helsinkiin. Omituista, mutta jännittävää.

Haluaisin meille oikean kirjojenluku keitaan. Valaisimeksi valitsisin palan taivasta ja valaisimen päällä keikkuvan lokin.

 Viikon lukuelämykset voisivat oleilla tässä veikeässä lehmässä, aivan käden ulottuvilla.

 Ja matoksi ottaisin Calle Henzelin jumalallisen silkki-villa ihanuuden.

Ja tämä lokoilukeitaaksi - Marcel Wandersin deer sohvalla voisi tyynyt laittaa mukavasti niskan taakse ja nostaa jalat pitkälleen muhkeille tyynyille. Tällaisia haaveita kaamean kirjakaaoksen keskeltä

Kurkkua vai kaalia - olkaa hyvä

Onko parempi kasvattaa honteloja kurkuntaimia Oivariinirasiassa vai avojuurisia kaalintaimia Kaj Franckin valkealla Teemalautasella? Oikeastaan asialla ei ole sen kummempaa väliä. Kuitenkin taimien kasvatus seuraa vuodesta toiseen kohtuullisen samanlaisena, kohtuullisen samanaikaisesti, kohtuullisen kaikkialla. Elämässä tarvitaan pieniä uudistumisia, vähän suurempia uudistumisia, ja suuria muutoksia, jotta vire pysyy yllä. Parolan asema on juuri julkaissut viehättävän kirjan ja Villin pihan Sanni on muuttamassa, Henriikka on astunut kuvien käsittelyn maailmaan, jokaisella meillä on omat muutoksen maailmat, joita tarvitsemme, jotta silmät säihkyisivät ja innostus säilyisi. Meillä taas testataan Adobe perheen Lightroomia, hingutaan uusiin videokokeiluihin, ja mietitään muutoksen tuulia pikkiriikkisemmässä mittakaavassa. Pääasia on että luottaa prosessiin, ottaa avosylin vastaan sen mitä vastaan on tulossa.

Muuto - Finding Home from Muuto on Vimeo.

Olen vuosia saanut seurata Sukkahousuketju-blogin Monan ajatuksia muotoilun maailmasta ja ihastunut yhä uudelleen sekä hänen omaan tuotantoonsa, että hänen jakamiin linkkeihinsä. Tänään bongasin tämän ja oli aivan pakko liittää myös tänne. Tässä on jotain niin ihastuttavaa, että tämä saa silmät tuikkimaan ja innon nousemaan jälleen videoita kohtaan. Onnea kaikille muutoksen tekijöille, kaikille suunnan näyttäjille ja kaikille oman elämänsä rohkelikoille.

Toisilla laseilla =)

Tai sitten peltomme (tai siis naapurin) näyttävät tältä

Ilta-aurinkoon

Koiran kanssa voi sukeltaa ilta-auringon syleilyyn. Katsoa portilta kaukaisuuteen.

Kääntyä tiellä ympäri ja mennä aivan lähelle 129 m pitkää kiviaitaa, jota tämän kylän miehet ovat rakentaneet 100 vuotta sitten.

Seistä kiviaidanteen takana tiellä ja kurkistaa aidan ylitse kotia kohden

Mennä vieläkin etäämmälle

Ja rakastaa aavoja viljapeltoja, silmänkantamattomiin näkyviä viljapeltoja, tuulessa keinuvia viljapeltoja

Lightroomilla saa ajettua kuviin uusia tunnelmia, väriavaruuksia ja ties mitä hienouksia- yksi uusi projekti on siis alkamassa.

Ja ranskalaista soittolistaa taustaksi

Makoisat nokkaunet ja ulkoilutin kameraa

Olen armoton nokkaunifriikki. Siniset ajatukset työpäivän päätteeksi sohvalla, koiruus korvan juuressa tuhisemassa ja lämmittämässä, nuorimmainen jaloissa lukemassa Potteria ja suuret puutarha-ajatukset tuudittamassa unten sinimaahan. Aaaaah

Siitä toivuttuani ulkoilutin kameraa ja meillä onkin syvää siniviolettia.

 Ja syvää siniviolettia

 Ja tulossa vaaleampaa siniviolettia

Olin jälleen kerran kirjakaupassa. Piti hakea lahjusta nuorelle miehenalulle, joka on yltiökiinnostunut poliittisesta historiasta. Argh tekemätön paikka melkeimpä, mutta onneksi kirjakaupan myyjät heittäytyivät antaumuksella mukaan haasteeseen sillä välin kun sain rauhassa pureutua salaiseen kirjaan. Minulla on näet salaisuus tiedossa ja olen vähän innostunut salaisuudesta salaa =)

Puutarhassa elämä on kiihdytysradalla - se mikä vielä eilen nousi täyteen loistoonsa on tänään jo lakastunut ja valmistelemassa täyttä hönkää siemeniä ensivuotta silmällä pitäen. Meillä vuorostaan kukaan ei ole tänäänkään kiihdytysradalla ja vaikka ulkosalla olisi mitä mainioin puutarhakeli lipittelen mustaa höyryävää kahvia koneella ja tongin maailman merten ihanuuksia täällä 01avaruudessa

Sadepilven sisässä

Kotimme on juuttunut sadepilveen tai pikemminkin sadepilvestä joku kippari on heittänyt ankkurit meidän kohdalle. Ilma on niin kylmä ja ja kolea, mutta senkin uhalla hankimme kesäkukkia. Myyjä meitä varoitteli ja opasti. Ovat asustaneet lämpimässä hallissa, pitää totuttaa varoen ulkoilmaan, eivät siedä kylmyyttä, palentuvat poloiset. Mutta minkäs teit. Kellarista löytyi sinne syksyllä kärrätty kultasade, joka on jo kolmatta vuotta matkustanut nurkalta toiselle auringonkauhduttamassa ämpärissä. Mutta nyt hän sai pikkuisen arvon ylennyksen ja pääsi oikein ruukkuun kasvamaan. Toisessakin ruukussa on pikkupuu. Tänä vuonna emme aiokkaan hankkia kesäkukkia tämän enempää. Koska totisesti ruukussa olevat kesäkukat eivät kuulu vahvimpiin taitolajeihin.

Makkarin ikkunan alla tai pikemminkin entisen sisäänkäynnin eli eteisen ikkunan alla kukkii pahoin talven lumikinoksista kärsinyt kirsikka. Luulin, ettei meillä koskaan sataisi kunnolla siis oikein kunnolla lunta. Mutta uskoimpa totisesti väärin.

Viime kesänä jaetut valkeat narskut ovat aloittaneet kukinnan.

Ruusujuuret ovat kohta aloittamassa kukintaansa ja jos kameran epätarkentaa niihin niin voi tirkistellä naapurin puuvajalle. Tai jollei kertalaakista onnistu tarkentamaan ruusujuuriin niin käy näin.

Sateessa voi laahustaa pitkin nurkkia, tutkia, tonkia, seisahtua ja antaa ajatusten virran viedä mennessään. Tähän ja juurikin tähän olen sovitellut vanhoja mustia kasvihuoneen kaaria. Jos ruusukujanne, köynnöskujanne tai vaikkapa vaalean sininen lemmikkikujanne tässä jonakin päivänä olisi. Mutta tälle kesälle on tehty päätös - ei uusia aluevaltauksia, ennen kuin potager on loistossaan ja Viktorius.

En ole koskaan ollut mikään vuorenkilven ystävä ja kuitenkin sain aikoinaan koulun kylkiäisinä niitä valtaisan kasvuston. Koko kallionyppylä on niitä tulvillaan.

Keltaisen naapuritalon täti kävi kurkistelemassa potageria ja harmitteli särkyneen sydämen nimeä. Hän ei totisesti halua pihaansa niin kurjaa kasvia kuin särkynyt sydän, mutta ruotsinkielisenä hän voisi ihanuuden ottaa - onhan se sentään luutnantinsydän naapurimaassamme

Tuomenkukkien vieno tuoksu kantautuu tämän tästä pihamaallee, potageriin, se suorastaan ympäröi meidät. Väliin tuoksuun sekoittuu tasetin huumaava tuksu ja koko pihamaa on suorastaan huumaava. Viikonvaihde on paahdettu niin, että vanhimmaisen statuspäivityksessä luki fucking pötnääker.Raivuusaha on laulanut ja kaikki tienoon voikukat on hävitetty. Potager on kuoriutunut tuhannen rikkaviidakosta esiin, nurmikot on leikattu, siemeniä on tupsahdellut lämpimän mullan syleilyyn. On ollut suorastaan taivaallinen viikonvaihde ainakin joidenkin mielestä. Toki vanhimmaisenkin mopo kurvasi siihen malliin pihamaalta tielle repussa ongenvapa ja makkaraa, että on tainnut lopulta potager hänenkin kesämieltään kirvoittanut ja ainakin ruutujen kitkennästä irronneet bensarahat viimeistään =)

Käytävien reunustoja on siistitty, kerrankin jo näin aikaisessa vaiheessa. Tämä vaikuttaa suorastaan lupaavalta, josko pihamaa näyttäisi kerrankin vaikka koko kesän suhteellisen siistiltä. 

Varjot piirtyvät terävinä vasta leikattua nurmea vasten ja kesän tuoksut sekoittavat ajatukset.

Videokuvaus haavet ottivat jälleen valtaansa. Makasin töistä uupuneena ja onnellisena puun allaja katselin tuulessa keinuvaa lehvästöä. Mieleeni virtasi jostakin lapsuudesta Matin ja Miisun taustalla soinut leppoisa viheltely.Jäin haaveksimaan ja makoilemaan. Videosta ei sitten lukuisten yrittämistenkään jälkeen tullut sellaista kun oli ajatuksissa, joten tässä alkuperäispainos Teille.

Näkymä potagerin kiviaidanteen yli on niin ihastuttava, että siihen voisi upota iäisyydeksi. Olen salaa niin ylpeä naapurin viljamaasta, joka on joka ikinen vuosi niin upea, hyvinhoidettu ja tuottoisa. Silmä lepää tuulessa aaltoilevan viljan pinnallla, sen koko olemus ottaa omakseen ja saa olon tuntemaan vähintäänkin juurevalta. Ovathan juureni niin kuin moni Teistä tietääkin lämpimän mullan kosketuksessa, olen kasvanut ja varttunut maalla ja vain maalla tunnen olevani kotona.

Potagerin viimeiset ruudut ovat kääntyneet. Multa on kuohkeaa ja pehmoista. Joka vuotuinen maanparannus on tuottanut tulosta ja meillä on miin multaisa maa, että toista niin otollista saa hakea. Viime vuotiset persiljat vihertävät, samoin yrtit, ruohosipulit ja maassa vielä kasvun vauhtiin pääsyä odottavat kirvelit, palsternakat, punajuuret, porkkanat, mustajuuret ja pinaatit.

Vastavaloon kuvaaminen saa kameran kinssiin heijastuman niin, että näyttää siltä kuin linssi olisi rasvainen.

Nuorimmainen kiikutti kanat nauttimaan ulkoilmasta, maan matosista ja vastapoimituista voikukkasista. Kukko kylläkin kävi niin kiivaana, että sai lepytellä hermojaan yksikseen sillä välin kun rouvat nauttivat täysin siemauksin aurinkoisesta päivästä.

Tulppaanit, joita en edes muistanut hankkineeni keltaisina, lopettelevat kukintaansa.

Ja uudet unikot vuorostaan ovat availemassa terälehtiään, jokainen uusi aamu tuo mukanaan yllätyksiä. Siksi puutarha on keväisin mitä mahtavin paikka, koskaan ei voi tietää minkä kaunokaisen löytää kukkapenkistä, tai karkulaisen jostakin muualta.

pimpeli pompeli pom

Oi tätä ihanaista sekamelskaa. Kohta kaaleilla on niin pitkät ja honkkelit varret, että pitää varmaan rakentaa erilliset tuet vai olisiko sittenkin syytä ryhtyä koulintapuuhiin =)

Innostuin tänään valtavasti omien painokuosien suunnittelusta. Kuulasta ja kepeää blogi on uusi tuttavuus ja Tuire oli loihtinut niin hurmaavat ötökkäkuosit, että en voinut muuta kuin innostua itsekin. Katsotaampa siis, josko vaikka saisin tässä kesän kynnyksellä aikaiseksi meillekin jotain kivaa.

Isoon saliinkin voisi saada aikaiseksi jotain supertsöpsäkkää ja räväkkää - kankaita nimittäin

Eilen olin kuuntelemassa markkinointi juridiikan kiemuroita - luento oli niin mukaansatempaava ja maanläheinen, että sain vireen jopa kotosalla jatkaa kitkentä ja hevonkakkilevitys projektia. Luento sivusi sosiaalisen median kuvioita, kilpailujen järjestämisiä facebookissa, muotibloggaajia, foursquaren käyttöä ja liikesalaisuuksien paljastumisia, tekijänoikeuksia, suoramarkkinointia ja ties mitä. Kiinnostavaa - super kiinnostavaa. Erityisesti lakimiehiä huoletti muotibloggaajien tuotemainonnat, ilmoilla oli jopa mahdollinen asian käsittely laajemminkin.

Lakituvilta takaisin kuistin edustalle. Sisääntulo rupeaa pikkuhiljaa siisteytymään ja toivottavasti sade yhdistettynä heposenkakkiin antaa oikein kunnon kasvurypäyksen.

Kerrattu narsku on aloittamassa kukintaa, mutta toistaiseksi sade ja kylmähkö keli painaa sulottaren päätä painnuksiin.

Unikot sen sijaan ovat täydessä valovoimassaan. Ne suorastaan huutavat katsokaa meitä, katsokaa meitä, me ollaan tälläydytty oikein juhlakuntoon.