Kotimme on juuttunut sadepilveen tai pikemminkin sadepilvestä joku kippari on heittänyt ankkurit meidän kohdalle. Ilma on niin kylmä ja ja kolea, mutta senkin uhalla hankimme kesäkukkia. Myyjä meitä varoitteli ja opasti. Ovat asustaneet lämpimässä hallissa, pitää totuttaa varoen ulkoilmaan, eivät siedä kylmyyttä, palentuvat poloiset. Mutta minkäs teit. Kellarista löytyi sinne syksyllä kärrätty kultasade, joka on jo kolmatta vuotta matkustanut nurkalta toiselle auringonkauhduttamassa ämpärissä. Mutta nyt hän sai pikkuisen arvon ylennyksen ja pääsi oikein ruukkuun kasvamaan. Toisessakin ruukussa on pikkupuu. Tänä vuonna emme aiokkaan hankkia kesäkukkia tämän enempää. Koska totisesti ruukussa olevat kesäkukat eivät kuulu vahvimpiin taitolajeihin.
Makkarin ikkunan alla tai pikemminkin entisen sisäänkäynnin eli eteisen ikkunan alla kukkii pahoin talven lumikinoksista kärsinyt kirsikka. Luulin, ettei meillä koskaan sataisi kunnolla siis oikein kunnolla lunta. Mutta uskoimpa totisesti väärin.
Viime kesänä jaetut valkeat narskut ovat aloittaneet kukinnan.
Ruusujuuret ovat kohta aloittamassa kukintaansa ja jos kameran epätarkentaa niihin niin voi tirkistellä naapurin puuvajalle. Tai jollei kertalaakista onnistu tarkentamaan ruusujuuriin niin käy näin.
Sateessa voi laahustaa pitkin nurkkia, tutkia, tonkia, seisahtua ja antaa ajatusten virran viedä mennessään. Tähän ja juurikin tähän olen sovitellut vanhoja mustia kasvihuoneen kaaria. Jos ruusukujanne, köynnöskujanne tai vaikkapa vaalean sininen lemmikkikujanne tässä jonakin päivänä olisi. Mutta tälle kesälle on tehty päätös - ei uusia aluevaltauksia, ennen kuin potager on loistossaan ja Viktorius.
En ole koskaan ollut mikään vuorenkilven ystävä ja kuitenkin sain aikoinaan koulun kylkiäisinä niitä valtaisan kasvuston. Koko kallionyppylä on niitä tulvillaan.
Keltaisen naapuritalon täti kävi kurkistelemassa potageria ja harmitteli särkyneen sydämen nimeä. Hän ei totisesti halua pihaansa niin kurjaa kasvia kuin särkynyt sydän, mutta ruotsinkielisenä hän voisi ihanuuden ottaa - onhan se sentään luutnantinsydän naapurimaassamme
Munkaan taitolajeihin ei kuulu ruukussa kasvavat kesäkukat, siksipä perennatarhani laajenee vuosi vuodelta;)
VastaaPoistaViimeistään heinäkuussa olen unohtanut kastella ja lannoittaa kesäkukkia säännöllisesti ja näyttävät aika surkeilta.
Justiinsa kaivelin esiin tuollaisen sinisen ruukun :) Myö ollaan niin samiksii...Minusta särkynyt sydän on niin ihana. Ootkohan nyt ihan varma noista projekteista? Tai, että pysyykö tuo päätös ;)
VastaaPoistaMinäkään en lukeudu vuorenkilven ystäviin. Mutta kun sitä näin kevätsateella katselee oikein läheltä, niin tuo kukinto ja yksittäinen kukkahan on oikeastaan hyvin kaunis. Kokonaisuus vain tökkii. Teillä on niin tunnelmallisen näköistä, meillä vain rehottaa rikkaruohot ja puutarha on vielä vailla kokonaisajatusta.
VastaaPoistaVaaleansininen lemmikkikujanne...ooh!
VastaaPoistaMinä olen yllätyksekseni tänä keväänä alkanut ihan vähän pitämään vuorenkilvestä. Ja kaikki ruukkuistutukset nitkahtavat minulla varmasti, elleivät ole jotain sissikukkia.