Lämmin tuuli puhaltaa

Ilma on kuin linnunmaito ainakin melkein. Yölämpötilat ovat kivunneet plussalle ja tuuli on alkanut kuivattaa maata. Meillä on olematon routa sulannut ja pikkuhiljaa päästään aloittamaan puutarhakausi, kunhan vain työkiiret hitusen hellittäisivät. 

Talvi on ollut siitä erilainen, että tuskin kymmeneen pakkanen on yltänyt ja nyt lumien sulettua monet perennat näyttävät säilyneen vihertävinä talven yli. Neilikan mätäs vihertää melkoisesti, samoin viime syksynä potageriin istutetut unikot ovat säilyneet vihreinä lehtiruusukkeina. Ja nyppykurjenpolvenkin lehdistä osa näyttää vihertävän. Tämä tekeekin kinkkiseksi kevätsiivouksen. Mitä uskaltaa leikata pois ja mitä ei.

Japaninlehtikuuset ovat selvinneet talvesta hienosti ja niiden muhkuraiset pikkuoksat näyttävät vallan viehättäviltä tähän aikaan vuodesta.

Potagerin uudisosan lehmukset ovat pullukoilla nupuilla ja käytävä näyttää niin suoralta ja timmiltä, ennen kuin kesä ryöpsyttää kasvillisuuden valloilleen.

Pikku espalier on säästynyt hienosti vaikkei se saanutkaan talveksi jänissuojaa ympärilleen. On tainnut jänöillä olla koko talven muuta naposteltavaa tarjolla.

Kohta kitkemään =)

Lempeä tuuli, vesisade ja plussa-asteet ovat kohisten sulattaneet tienoon ja pihamaat. Lunta on oikeastaan enää kolauskinoksissa sekä pohjoispuolisilla alueilla. Eilinen meni tienpäällä ajellessa täältä Porin kautta Niinisaloon vanhimmaisen valatilaisuuteen. Jestas miten aika rientääkään nopeasti. Vanhimmainen ja tyttöystävä olivat niin onnellisen oloisia ja hernerokka ja pannari maistuivat sateisessa päivässä. Melkoisen lumettomalta näytti Porissakin ja muutoinkin matkan varrella. Osa syy lumettomuuteen on varmastikin vapaana vellova meri. Meilläpäin meri ei jäätynyt koko talvena, vaan vaahtopäät vellovat tuulessa ja kuljettavat lämmintä hönkää näille main. 

Syksyllä jäi haravoimatta tyystiin ja haravointi polttelee jo hitusen mielessä. Ainoana esteenä tuntuu olevan jatkuvat vesisateet. Muutama kuiva ja aurinkoinen päivä tekisi nyt terää. 

Viktoriuksen nurkalla kurjenpolvet jo oikovat lehtiään kohti valoa. Vielä tarvitsisi kasata lehtiä niiden suojaksi jos pakkaset pääsevät yllättämään.

Talon nurkalla asusteleva piikkiaralia eli pirunkeppi on villiintynyt ja tehnyt niin valtaisasti juuriversoja, että maan sulettua on luvassa pirunkepin tainnutusta. Harmilliseksi asian tekee sapellipiikit, joilla viheliäinen pensas riipii niin vaatteet kuin nahankin palkeenkielille. Edes tuhdit nahkahanskat eivät estä tätä riiviötä repimästä. 

Narskut tunkevat jo kovaa kyytiä pintaan varjoisalla talon reunustalla.

Ja näin lumettomalta maisemat näyttävät. Vain potagerissa, joka on talon pohjoispuolella on lunta, mutta sielläkin kovasti vähän. Tässähän pääsee kohta kitkemään =) Jeee!

Päivän sana on pääkallo!

Tämän talven sana on ollut pääkallo. Varsinainen pääkallokeli näet piina kyläraittiamme uskomattomalla tavalla. Marraskuussa alkanut elämänmuutos on ajanut kerta toisensa jälkeen aamu- ja iltalenkille ja kilot ovat pikkuhiljaa karisseet. Mutta lenkkeilyä haittaa armottomat pääkalokelit.

Eilen saapui kotikuusen alle oikea varsinainen aarre. Paikallisen Kiviaseman hiekoitusastia ilahdutti päivää =) Laatikollinen kuivaa ja tietysti kotipihamme harmaata hiekoitussepeliä =) Ja pitihän hiekoitusta oitis testata vähintäänkin luistinrataa muistuttavalle kotipihalle ja tielle. Vauh =) Kuiva hiekoitussepeli tarttui oitis vetiselle jään pinnalle ja askel on jälleen vetävämpi. Voi kumpa tuo kylätiekin saisi omansa osakseen niin lenkkeily sujuisi taas hymyssä suin.

Meillä kevät on muutoin alkanut tuntua jo luissa ja ytimissä. Työhuoneen ikkunan alla olevassa omenapuussa on kymmenittäin ihania pikkulintuja, viherpeipposia ja tiaisia. Linnunlaulu, ränneistä tippuva vesi ja silmissä oheneva lumipeite kertoo jo omaa tarinaansa kevään tulosta. Lisäksi luureissa soi takuuvarma keväänodotus, Rhapsodyn Emerald Sword.



Voi kumpa kevääntulo vaan vauhdittuisi =)  ja pääsisi haravoimaan, perustamaan uusia alueita ja etsimään hiokoitusastialle jokin supermahtava ja tasainen paikka. Toki nyt se on aivan päälikköpaikalla, koska hiekoitus käy kätevästi niin alamäkeen viettävällä tiellä kuin pihamaallakin. Tällä alueella on muutoin kova ruuhka, koska täällä säilytämme polttopuiksi meneviä pöllejä ja täällä on kevään tuloa odottava kuorikatekasa odottamassa potageria ympäröivää orapihlaja-aitaa. Voi miten onkaan ikävä kevättä =)

Kevättä odotellessa

Kevät on täällä - ainakin melkein. Ensi kertaan lähes kahteen kuukauteen aurinko paistaa ja kevätsuunnitelmat ovat pikkuhiljaa alkaneet virrata mieleen. Unelmat potageria ympäröivästä orapihlaja-aidasta, välitilan perustustöistä, uusista kevät kylvöksistä ja ahhh... kaikki potagerin ihanuudet valtaavat jo alati mielen. 

Kevätmieli ajoi tänään myös tutkimaan kukkakauppojen valikoimia ja piskuiset helmililjat olivat saapuneet ja eihän niitä voinut vastustaa. Kylvöpuuhat ajattelin suosiolla jättää huhtikuulle, mutta pikku sipulikukkien keräily voi näköjään jo alkaa =) Viime keväiset sipulihankinnat ilahduttavat tänä keväänä potagerin käytävillä. Voi miten kaipaankaan jo mullan tuoksua ja kevättöitä =)