Kohta kitkemään =)

Lempeä tuuli, vesisade ja plussa-asteet ovat kohisten sulattaneet tienoon ja pihamaat. Lunta on oikeastaan enää kolauskinoksissa sekä pohjoispuolisilla alueilla. Eilinen meni tienpäällä ajellessa täältä Porin kautta Niinisaloon vanhimmaisen valatilaisuuteen. Jestas miten aika rientääkään nopeasti. Vanhimmainen ja tyttöystävä olivat niin onnellisen oloisia ja hernerokka ja pannari maistuivat sateisessa päivässä. Melkoisen lumettomalta näytti Porissakin ja muutoinkin matkan varrella. Osa syy lumettomuuteen on varmastikin vapaana vellova meri. Meilläpäin meri ei jäätynyt koko talvena, vaan vaahtopäät vellovat tuulessa ja kuljettavat lämmintä hönkää näille main. 

Syksyllä jäi haravoimatta tyystiin ja haravointi polttelee jo hitusen mielessä. Ainoana esteenä tuntuu olevan jatkuvat vesisateet. Muutama kuiva ja aurinkoinen päivä tekisi nyt terää. 

Viktoriuksen nurkalla kurjenpolvet jo oikovat lehtiään kohti valoa. Vielä tarvitsisi kasata lehtiä niiden suojaksi jos pakkaset pääsevät yllättämään.

Talon nurkalla asusteleva piikkiaralia eli pirunkeppi on villiintynyt ja tehnyt niin valtaisasti juuriversoja, että maan sulettua on luvassa pirunkepin tainnutusta. Harmilliseksi asian tekee sapellipiikit, joilla viheliäinen pensas riipii niin vaatteet kuin nahankin palkeenkielille. Edes tuhdit nahkahanskat eivät estä tätä riiviötä repimästä. 

Narskut tunkevat jo kovaa kyytiä pintaan varjoisalla talon reunustalla.

Ja näin lumettomalta maisemat näyttävät. Vain potagerissa, joka on talon pohjoispuolella on lunta, mutta sielläkin kovasti vähän. Tässähän pääsee kohta kitkemään =) Jeee!

Taikatalvena haravat laulaa =)

Kauniit amaryllikset ovat puhkeamaisillaan kukkaan. Joulun hämärän hyssy on vallannut tienoot ja kyläraittii huokuu hiljaisuutta. Viimoiset jouluherkut painuivat pullottaviin mahoihin tänään ja nyt on aika taas kaiken uuden ja ihanan.

Hiivin aamulla, muiden vielä nukkuessa ulkosalle, vedin keuhkot täyteen kosteaa, lämmintä ilmaa ja aloitin haravoimaan. Haravointi tuntui suorastaan ihanalta joululöhöilyn jälkeen. Syysmyrskyn tuivertamat oksat saivat kyytiä ja komposti sai jälleen hyvää ainesta. Voi miten odotankaan jo kevättä. Haravointi lohduttaa kevätikävää ja saa matkan kevääseen tuntumaan aavistuksen lyhyemmältä. Sitten pikkuhiljaa päivän valjetessa hiipi lisää apureita pihapuuhiin ja uudet kevätsuunnitelmat saivat tuulta purjeisiin. Ehkäpä pitää kaivaa siemenluettelot esiin ja ryhtyä tutkailemaan siementilauksia.

Muumipeikon talvi ryömi jostain syövereistä mieliin. Ehkä odotin näkeväni Muumipeikko ja pyrstötähden joulunpyhinä, mutta ei niin ei. Piti kaivaa kirjahyllyn syövereistä Muumien taikatalvi ja hituisen kevätkaihossa muistella millainen talvi voisikaan olla.

-Kerro minulle lumesta, sanoi Muumipeikko istuutuen isän kauhtuneeseen puutarhatuoliin. Minä en käsitä sitä. - En minäkään, sanoi Tuu-tikki. Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se voi olla hyvin pehmeätä ja se voi olla kovaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa. 

Mutta kaikesta huolimatta jatkamme huomenna haravointia ja kostean ilman nuuhkimista =) Niin kauan kuin tällaista keliä on suotu =)