maanantai 30. joulukuuta 2013

11 kysymystä ja 11 vastausta =)


Sain Karolinan ihastuttavalta puutarhalta haasteen jo syyskuussa. Siitä asti tämä haaste on seurannut mielessäni, mutta jotenkin se sitten on aina jäänyt. Mutta tänään haaste muistui jälleen mieleeni. Olemme uurastaneet potagerissa viime päivät ja uudet ideat ovat vallanneet jo ajatukset. Ennen kuin uudet ideat puetaan ideakuviksi ja aletaan tehdä uusista unelmista totta on syytä hetkeksi hengähtää ja luoda katse menneeseen =)

Haaste on seuraavanlainen:

1. Anna meille 5 kauneinta kuvaa puutarhastasi. Ne voivat olla lempikasveista tai koko puutarhasta. Keväästä, kesästä, syksytä tai talvesta.

1. Tämä oli haasteen pahin kohta ja ehkäpä juuri tämän ykkös kysymyksen vuoksi tämä homma pitkittyi. Rakastan niin suuresti puutarhaamme, että viiden kuvan etsiminen on lähes mahdotonta. Päivät kivikäytäviä kääntäessä, hämärtyvät illat, syyskesän ensimmäiset aamukasteet ja kuura, kylvöpuuhat yhdessä perheen kanssa ja potagerin käytävillä avautuvat näkymät. Huh ne ovat kaikki osa minua ja kaikki yhtä arvokkaita, kauniita, muistorikkaita. Mutta ehkäpä kaikeista kaunein kuva on tuo ylin. Puutarhurointi on minulle tie, matka jota olen kulkenut ikäni ja matka, joka tuo joka vuosi uusi käänteitä, yllätyksiä, matka joka uskollisesti kuljettaa ja tekee onnelliseksi.

Toiseksi kuvaksi valitsin näkymän. Puutarhassa pitää olla tiloja, käytäviä ja aukeavia näkymiä. Potagerin keskiakselit ovat yksi unelmien täyttymys, niissä on pala historiaa ja pala renessanssiajan puutarhataidetta, joka on loputon inspiraation lähteeni.

Kolmas ja neljäs kuva kätkee sisälleen ripauksen salaisuuksia, pieniä tirkistelyaukkoja, joista voi nähdä aavistuksen seuraaviin tiloihin. Nämä kuvat merkitsevät ajan mukanaan tuomaa kasvua ja rehevyyttä. Potager ja puutarha ovat päässeet kasvussaan vauhtiin ja muodot, tilat ja henki on lähtenyt muovautumaan omanlaisekseen.

Viides, kuudes ja seitsemäs kuva on puutarhan salaiselta korulippaalta. Upeita yksityiskohtia, tarinoita, kohtauksia, joita voi nähdä puutarhuroinnin lomassa. Hernepensaan kypsyyttään kellertyvät siemenpalot. Hernepensaathan ovat antaneet puutarhallemme nimen. Ne kuljettavat vanhan kansakoulun muistoja ja menneisyyttä sydämmissään. Punahatut ja niitä syleilevät tulikukat ovat englannista tilatuista siemenistä vuosia sitten kasvatettuja taimia, jotka ovat löytäneet paikkansa potagerin keskikäytävältä. Samoin ihanainen sinikatana on hentoine olemuksineen suoranainen potagerin aarre. Niin suloinen ja viettelevän kaunis.







2.Kasvatatko kauneutta vai hyötyä?

Potager ja puutarha vaihtelee vuodesta toiseen. Jonakin vuonna potagerin penkit ovat olleet pullollaan toinen toistaan mehukkaampia juureksia, yrttejä, marjoja ja vihanneksia. Herkkupöytiin on kannettu erilaisia punajuuria, kaaleja jos jonkinmoisia, herneitä, maisseja, sellereitä, mansikoita, tillejä ja kurkkuja. Toisena vuotena syötävät kasvit eivät olekkaan taas niin inspiroineet ja penkit ovat vallanneet ihanaiset kukkaset. Mutta jos pitäisi valita niin kasvatan varmaankin kauneutta, kasvatan muotoja, rytmejä, järjestystä, kasvatan hulvahtomasti ryöphähtäviä käytävien valloittajia ja hennosti tuulessa huojuvia kaunokaisia.


3. Mistä löydät inspiraatiota puutarhaasi? 4. Paras puutarhakirjasi?

Näihin kahteen kysymykseen on monta vastausta. Mutta ehdoton ykkönen inspiraation lähteenä on intohimo renessanssin aikaiseen maalaustaiteeseen sekä puutarhataiteeseen. Lisäksi olen toivottoman hurahtanut historiallisiin puutarhoihin sekä englantilaisiin puutarhoihin. Työpöydällä on aina käden ulottuvilla ehkäpä maailmankaikkeuden parhain puutarhakirja Antero Sinisalon Puutarhataiteen historian perusteet. Sen kannessa on kulumisen aiheuttamia vaurioita, lehdillä kahvitahroja, alleviivauksia ja taitettuja kulmia. Toinen yhtä inspiroiva kirja on Eeva Ruoffin Puutarhataiteen helmiä. Huh miten ihailenkaan noita puutarhojen mestariteoksia.  Mieletöntä intohimoa ja suuruudenhulluutta mitä puutarhoihin on kautta vuosisatojen kytkeytynyt.

Lähes kymmenen vuotta on myös uskollisesti postilaatikkoon kantautunut The English Garden lehti ja ruokakassien mukaan kotiin kantautunut ihanaiset ruotsalaiset puutarhalehdet.




5. Jos olisit kasvi - mikä olisit?

Olisin pihatien varressa kasvava tammi. Keväisin kasvattaisin upeat sormihaaraiset lehdet ja keinuttaisin lehvästöä väkevässä kevättuulessa, kantaisin oksillani tuhatta tarinaa ja muitoa, kaikkea vuosien saatossa nähtyä ja koettua. Syksyihin ammentaisin oravien talvivarastoihin tuhansia maukkaita tammenterhoja ja kylväisin niitä nurmen multaan ja pensaiden alustoiden mehevään maahaan. Ensilumen sataessa lehvästöni ylle pitäisin tiukasti kiinni kullanruskeista lehdistäni ja päästäisin ne ilmaan vasta kunnon syysmyrskyn riepotellessa maita ja mantuja. Talvet olisin jykevänä ja lehdettömänä odottamassa uuden kevään alkua. Sellainen pihapuu olisin.



6. Oletko harrastelija vai ammattilainen -Mistä olet hakenut puutarhaoppisi?

Maanviljelijän tyttärenä olen koko ikäni ollut enemmän tai vähemmän tekemisissä kaiken kasvattamisen kanssa. Kevätalvisin tomaattien, kurkkujen, kaalien ja purjojen esikasvatus oli tuttua puuhaa. Piti koulia ja käsitellä hellävaroen taimia. Eräänä keväänä esikasvattamomme syttyi lämmityslaitteesta tuleen, enkä ehtinyt ajoissa kouluun, koska palokunta oli paikalla paloa sammuttamassa. Kesäisin pulahdin kasvihuonetouhujen lomassa uimaan pikkiriikkiseen jokeen, josta kasvihuoneiden kasteluvesi nostettiin. Kyseisen joen törmällä asusti piisameja. Niitä en ole nähnyt enää vuosiin. Tomaattien varkaiden nyppiminen sai kädet tuoksumaan väkevälle tomaatille ja kurkkujen piikit repivät käsivarret pienille haavaumille. Ensimmäiseksi viralliseksi kesätyökseni viljelin omaa avomaankurkkumaata ja tienistirahoilla hankin ihka ensimmäisen järjestelmäkameran. Muistan kuinka Närpiöstä hankittiin meidän kylälle yhteinen kurkunistutuskone. Olen siis kasvanut taimien kohinassa, mullan tuoksussa ja aikaisten aamuherätysten maailmassa. Myöhemmin olisin voinut jatkaa maatilamme pitämistä, mutta tein päätöksen, että työsarkani on muualla. Olen ollut onnellinen tekemääni päätökseen. Nyt on tilaa ja vapautta kokeilla hulvattomasti mitä erilaisempia juttuja. Aikaa ihmetellä, ihastua ja hullaantua. Olen siis harrastelijapuutarhuri, mutta perin onnellinen sellainen.



7. Mikä on paras puutarha vinkkisi?

Uskalla kokeilla, uskalla ottaa riskejä ja uskalla unelmoida rohkeasti. Ja muista olla hiukkasen sitkeä ;) puutarhuroinnissa kaikki ei suju kuin tanssi ja se tanssi ei suju meiltä laisinkaan =) Joskus pitää tehdä aikalailla töitä unelmien eteen, mutta se palkitaan =)



8. Millainen on unelmapuutarhasi?

Unelmapuutarhani siintää unelmissa ja tänään kävin hakemassa puutarhamme uskolliseen Husqvarna raivuusahaan uuden siimapään rikkoutuneen tilalle. Ajattelin ottaa huomenna taas askelee unelmien eteen ja raivata ruutukaavaisen espalier-puutarhan pohjaa jälleen eteenpäin. Raivattavaa pisaa, mutta viiden vuoden päästä tämä varmasti hahmottuu jo kirkkaammin =) Silloin toivon mukaan omena/luumupuut kasvavat säleikössä, ruukuissa on jotain ihanuuksia, jotka talvehtivat kellarissa ja kukkapenkkialueet ovat ruvenneet muotoutumaan.



9. Kuulutko Puutarha yhdisykseen?

Luullakseni en =) Tai itse asiassa en ole aivan varma. Koska en ole varma olenko jäsen vai enkö ole niin sen voin ainakin sanoa, etten ole aktiivijäsen =)

10. Millainen on sinun puutarhafilosofiasi? Mitä puutarhan hoito sinulle merkitsee?

Sol per sfocar il core - Vain sydämen virkistykseksi

11. Mikä puutarha (jossa olet vieraillut) on jäänyt mieleesi?

Puutarhatöiltä ehtii aniharvoin piipahtamaan muiden puutarhoissa, mutta viimekesä teki poikkeuksen. Teimme yllätysvierailun Villinpihan Sannin valtakuntaan ja puutarhan polveilevuus ja salaiset sopukat ja näkymät saivat ideatulvan aluilleen. Oppineiden kukkien siemeniä on jo tilattu, uusia käytäviä ja kantattuja alueita on ideoitu. Inspiroivaa - perin inspiroivaa =)

Nyt Karolinan ihastuttava haaste on vihdoin valmis ja tulihan siitä melkein romaani. Mutta tämä on hyvä päätös tälle vuodelle ja ylihuomenna voimmekin sitten astua jo uusien haasteiden pariin, antaa siivet unelmille ja vauhtia raivuusahan varresta niin kyllä se siitä taas lähteen =) Ihanaa, vivahderikasta ja vauhdikasta tulevaa puutarhavuotta Teille kaikille ihanaisille lukijoille =) Haaste pitäisi jakaa seitsemälle kutkuttavalle puutarhalle, mutta Teitä on niin monia, joille tämän haluaisin jakaa, joten laitan avoimen haasteen eteenpäin. Tätä oli melkoisen mukava koota ja pohtia, joten ei muuta kuin pohtimaan vastauksia näihin 11 kysymykseen =)

lauantai 28. joulukuuta 2013

Pakolla kasvatettua ;) Njamskis


Tänään se sitten tapahtui. Nimittäin tilasin Englannista meille ihka oikean raparperi huupan tai Rhubarb Forcerin. Tätä huuppaa olen himoinnut jo vuosia. Raparperi saavutti suuren suosionsa vasta Viktoriaanisena aikana Euroopassa. Sitä ennen raparperia oli käytetty vain lääkekasvina ja apteekit olivat myyneet kuivattua raparperin juurta, minkä arvo muuten ylitti kolminkertaisesti kullan arvon. Melko kiinnostavaa vai mitä. Raparperihan saapui alunperin antiikin roomalaisten matkassa Eurooppaan ja kasvi on saanut nimensä Volga-joen mukaan.

Mutta miten raparperi pääsi sitten Eurooppalaisten herkkupöytiin? Joseph Myatt oli puutarhuri, joka viljeli superherkullisia mansikoita 1800-luvun alkupuoliskolla. Joseph oli mansikoidensa ansiosta kuningatar Viktoriankin suosiossa =) 1800-luvun teollistumisen aikaan sokerin hinta halpeni ja Chelsean puutarhoissa oli vahingossa kasvatettu raparperia pimeässä ja avot =) Pimeässä kasvatettu raparperi olikin yllättäen miedompaa ja makeampaa kuin tavalliset happamat raparperit. Joseph Myatt sai idean keittää raparpereja ja valmistaa niistä makeaa piirakkaa. Raparperin suosio alkoi nusta ja saavutti todellisen huippunsa juuri ennen toista maailmansotaa.

Yorksiren alue tuottaa edelleenkin näitä pimeässä kasvatettuja herkullisia raparpereja Euroopan hienostoravintoloiden käyttöön. Mutta siellä raparperit kasvatetaan suurissa pimeissä kasvihuoneissa ja sato korjataan "kynttilänvalossa". Huisia =) Näitä pimeitä raparpereja pääset ihmettelemään täältä: Yorkshire Forced rhubarb

Meidän huuppa on tilattu Hen & Hammockilta Englannista. Nimittäin juurikaan mistään verkkokaupasta ei saa kyseisiä terrakottaruukkuja tilattua Suomeen, mutta täältä toimitus onnistuu.

Voi miten tekeekään mieli kaikkia raparperiherkkuja. Raparperimarenkipiirakka on ehkäpä maailman parasta herkkua. Laitan siitä reseptin jahka sato alkaa keväällä kasvaa.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Inkivääriä ja vääriä sääriä =)


Tämän aamuinen haravointiprojektini torpeedoitui lähes alkumetreille. Tihkusade ja ympäröivä pimeys houkuttelivat palaamaan takaisin tuvan lämpöisyyteen. Höyryävä teekupponen seuranani selailin aikani vanhoja kirjoja ja lopulta päädyin hellan ääreen. Kaapissa odotellut palsternakka oli jo pidempään houkutellut mielessä, samoin juuriselleri ja inkivääri. Tänään meillä jouluruuat vaihtuivat samettisentuliseen curry-inkivääri palsternakkakeittoon - slurp =) Mitä Sinä tykkäät valmistaa palsternakasta?

Curry-inkivääri palsternakkakeitto
2 sipulia

1 isohko palsternakka

2 jauhoista, isohkoa perunaa
reilu siivu juuriselleriä

1 omena
loraus raastetun inkiväärin lientä

3 rkl voita

tl curryjauhetta
1 l  kasvislientä

2 dl kuohu- tai ruokakermaa

½ tl mustapippuria 


torstai 26. joulukuuta 2013

Taikatalvena haravat laulaa =)


Kauniit amaryllikset ovat puhkeamaisillaan kukkaan. Joulun hämärän hyssy on vallannut tienoot ja kyläraittii huokuu hiljaisuutta. Viimoiset jouluherkut painuivat pullottaviin mahoihin tänään ja nyt on aika taas kaiken uuden ja ihanan.

Hiivin aamulla, muiden vielä nukkuessa ulkosalle, vedin keuhkot täyteen kosteaa, lämmintä ilmaa ja aloitin haravoimaan. Haravointi tuntui suorastaan ihanalta joululöhöilyn jälkeen. Syysmyrskyn tuivertamat oksat saivat kyytiä ja komposti sai jälleen hyvää ainesta. Voi miten odotankaan jo kevättä. Haravointi lohduttaa kevätikävää ja saa matkan kevääseen tuntumaan aavistuksen lyhyemmältä. Sitten pikkuhiljaa päivän valjetessa hiipi lisää apureita pihapuuhiin ja uudet kevätsuunnitelmat saivat tuulta purjeisiin. Ehkäpä pitää kaivaa siemenluettelot esiin ja ryhtyä tutkailemaan siementilauksia.

Muumipeikon talvi ryömi jostain syövereistä mieliin. Ehkä odotin näkeväni Muumipeikko ja pyrstötähden joulunpyhinä, mutta ei niin ei. Piti kaivaa kirjahyllyn syövereistä Muumien taikatalvi ja hituisen kevätkaihossa muistella millainen talvi voisikaan olla.

-Kerro minulle lumesta, sanoi Muumipeikko istuutuen isän kauhtuneeseen puutarhatuoliin. Minä en käsitä sitä. - En minäkään, sanoi Tuu-tikki. Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se voi olla hyvin pehmeätä ja se voi olla kovaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa. 

Mutta kaikesta huolimatta jatkamme huomenna haravointia ja kostean ilman nuuhkimista =) Niin kauan kuin tällaista keliä on suotu =)




sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Villisian makuista joulun odotusta

 Tänä vuonna joulu on ottanut meidät vastaan kovin ajoissa. Kuusi on koristanut tuvan nurkkaa jo perjantaista asti. Huusholli on putsattu ja puunattu ja ilmassa on levollisuus. Meillä vietetään joulua jo huomenna, näin meillä on ollut tapana jo muutamia vuosia, itse pyhät menevät sitten enemmän tai vähemmän sukuloiden. Mutta hyvä näin =) Saa aivan rauhassa kuunnella Johanna Iivanaisen laulamia Aaro Hellaakosken runoja ja nauttia suloisesta lämmöstä ja yhdessäolosta.

Vanhimmainen haaveilee omasta villisikatarhasta. Unelmat ovat ihmeellisiä, niissä on uskomattomasti voimaa ja energiaa. Rakastan unelmia ja uskon unelmiin. Meillä siis luovuttiin tänä vuonna perinteisen piparitalon valmistuksesta ja rakensimme unelmien villisikatarhan =) Tiesittekö muuten, että jos unelmat lausuu ääneen niin nillä on taipumus toteutua =) Mutta nyt ihanainen taatelikakku odottaa valmistajaansa, sillä eilen valmistettu englantilainen hedelmäkakku upposi aamukahvipöydässä suupaloina herkuttelevien vatsoihin ja huomisaamun aamukahvipöydässä pitää olla jotan speciaalia myös. Mutta minäpä taidan tänään vähän maistella myös salaa taikinaa, sillä kaikki leivonnaiset ovat taikinana herkullisimmillaan =)

Puro solise lehvien alla,
vesi onnellinen
vie kuplaa, kannattamalla
varovasti kuultoa sen
sivu sammalen kasteisen,
ali puun, yli maan,
ohi kelloa kilkkavan haan.
Olen onnellinen.
-Aaro Hellaakoski -




perjantai 6. joulukuuta 2013

Polkkaa ja ensilunta

Raikkaat polkkakarkit kuuluvat ehdottomasti joulunodotukseen. Ja vihdoinkin ensilumi on saapunut myös meille. Rauhaisaa aamukahvihetkeä siivitti hiljalleen leijaileva lumisade, mikä otti syleilyynsä potagerin. Lumen mukana saapui myös valo, kameran isoarvoja sai rutkasti kääntää pienempään ja sisälläkin näytti tulvivan talven valo. Meillä on vielä omenapuut ja mustikat suojaamatta, joten huomenissa on aivan pakko kipaista rautakaupassa hakemassa verkkoa, jotta tämän kesän uudet ihanuudet säilyisivät talven yli ja etenkin talvisajan herkuttelijoilta turvassa. 


Koulun länsipäädyssä sijatsee iso sali, jota pidämme yleensä talvisin kylmänä. Tänä syksynä on kuitenkin tehty poikkeus ja salin kaksi pönttöuunia on lämmitetty joka ilta. Salissa on yhdeksän ikkunaa ja näkymät aukenevat eteläiselle sisäpihalle, länteen sekä pohjoispuolen potageriin. Ensilumi näytti viettelevältä myös sisältä käsin katsottuna. Nyt vain vuorossa olisi liimapareiden laitto näihinkin ikkunoihin. Liimapaperit näet auttavat lämmön pysymistä huomattavasti. Mutta nyt hiljentymään pikkuhiljaa itsenäisyyspäivän viettoon =) Kaunista itsenäisyyspäivää siis Teille kaikille =)




keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Granaattiomenoiden lähteillä


Meillä täällä rannikolla tähän aikaan vuodesta on aina sysipimeää ja mustaakin mustempaa. Muuta maata hellii jo valkea lumipeite, mutta me saamme odottaa. Meri on vielä auki ja tuuli kuljettaa tuon jättiläispatterin säilömää lämpöä vielä mantereelle. Pimeys inspiroi sukeltamaan jälleen keskiaikaisiin maisemiin, maailmoihin ja tunnelmiin. Luureissa soi renessanssi säveltäjä Claude Gervaisen rytmikäs torvimusiikki, jonka tahdissa linnoissa on aikoinaan tanssittu. Voin melkein nähdä valuvat samettimekot ja musiikin tahtiin ojentuvat jalkaterät, tunnelma on harras ja juhlava.

Meillä on uppouduttu inspiraation ja mielikuvituksen lähteille hemmottelemalla myös makuaisteja. Ensimmäisenä kauppareissulla koriin sujahti granaattiomena tuo kevään ja elinvoimaisuuden symboli, jota renessanssiajan taiteessa suosittiin. Seuraksi lähti hienostunut pitaya, viettelevän makeat persimonit sekä kiiwit. Hedelmät tuovat mieleen aina lapsuuden makumatkat. Meillä oli nimittäin tapana ostaa aina erikoisia hedelmiä. Tuoreet ananakset, kypsät mangot, mehukkaat litsit ja monet muut herkut rantautuivat muutamia kertoja viikossa kotiimme ja siitä asti tuo viehtymys hedelmiin on kulkenut mukana. Ihanaisia litsejä on tosin nykyään todella harvoin saatavilla ainakaan meidän kulmilla.

id_hernepensaskujanne


Granaattiomena on muuten inspiroinut myös William Morrisia ja tämä ihanuustapetti on meidän naapurin tädin salaisessa olokammarissa, jonka nurkkaa komistaa ehkäpä maailman kaunein valkoinen kakluuni. Jos rohkenisin kantaisin varmasti tikkaat tuon kammarin ikkunan alle ja kävisin salaa ihailemassa tapetteja ja kakluunia, niin hurmaavia ne ovat. Ja lattia, joka on suurella taidolla entistetty, ehkäpä maailman kaikkeuden upeimmaksi. Huh - mutta onneksi olen kerran päässyt ihastelemaan tuota kauneutta ja niistä on painunut kuva verkkokalvoilleni =)




sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Ripaus joulun tuoksua

Meillä on siivottu oikein olan takaa - vihdoinkin =) Yllättävää miten nopeasti nurkkiin kertyy kaiken moista ajelehtivaa tavaraa ja tykötarvetta. Koiruus on myös tullut siihen ikään, että vaeltavat villakoirakasat ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus. Mutta perjantain joutilaspäivän kunniaksi siis siivottiin ja oikeastaan ajattelin yllättää koulusta palaavat perheen pienimmäiset joulun tuoksulla. Oikeaa piparkakkutaikinaa en tohtinut vielä leipoa, mutta maustetähdet sopivat vallan mainiosti joulun odotukseen. 

Maustetähdet

125g voita
100g sokeria
1 muna
1 tl kardemummaa
1 tl anista
1 tl muskottipähkinää
1 tl leivinjauhetta
4dl vehnäjauhoja

Maustetähtien teko on nopeaa. Pitää vain lisätä vaahdotetun voin ja sokerin sekaan loput ainekset ja laittaa taikina jähmettymään jääkaappiin. Taininalevyn voi kaulita puolensentin paksuiseksi ja siitä napsia piparimuoteilla haluamansa muotoisia pipareita. Paisto noin kymmenen minuuttia 175°C ja piparit ovat valmiit. Aamuteen kanssa nämät ovat suorastaan oivallisia. 


Tänään päästiin myös avaamaan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Helsingin Stokkalla oli reilu kuukausi sitten huima ja kuolettavan ihastuttava valikoima toinen toistaan hurmaavampia kalentereita ja pakkohan sitä oli jälleen sortua =) Kunnon kiiltokuva blingblingiä ja nostalgista tunnelmaa. Samaan syssyyn piti vielä hommata Granitin adventtikynttilä, vaikkei moista meillä aiemmin olekkaan ollut. Kynttilä kylläkin tuottaa meille tuskaa kun koko huusholli on täynnä sen verran suurpiirteistä väkeä, että tuon yhden päivän kerrallaan polttaminen vaatii suoranaisia erityisponnisteluja. Mutta tässä muutama kuva meidän superihkusta kalenterista.

idhernepensaskujanne



perjantai 29. marraskuuta 2013

Joutilaisuutta =)

idhernepensasPitkästä aikaa joutilas perjantai - ahhh. Miedosti kardemumman makuista kuumaa teetä ja ällistyttävän ihastuttava uusin Elle decoration. Ellen kansi vietteli ihastuttavalla kuvallaan keskiviikkoisella Turkureissulla. Ja sisältä paljaistui valtavasti toinen toistaan ihastuttavampia kuvausjärjestelykuvia - vauh . Näitä aamuteehetkiä voisi olla useamminkin.

Potageriin paistoi tänään aurinko. Voi miten kaipasinkaan jo kevätaurinkoa, mutta käyhän nämä syysauringotkin. Potageri oli seesteinen, tuuli tyven ja maa selvästikin odotteli ensimmäisiä lumihiutaleita talviseksi turkikseen. Sinikatanat hopeiset pallerot näyttivät niin kauniilta sinertyvää taivasta vasten. Hellalla kiehuu syystalven tuoksuinen juureskeitto ja liinan alla kohoaa porkkanapatongit. Joutilaspäivät ovat taivaallisia muutoin kiireisen hyörityksen keskellä =)