lauantai 29. kesäkuuta 2019

Sattuma muutti värikarttaa - ritarinkannukset ja unikot

Joskus luonto ja sattuma tuottaa väriyhdistelmiä, joita ei itse niinkään tekisi. Tällä kertaa sattuma tosin tuotti jotenkin satumaisen yhdistelmän. Punaiset unikot ovat totisesti vaeltaneet ja ilmestyneet vuosien saatossa jos jonnekin. Nyt on kuitenkin ensimmäinen kerta kun ne rantautuvat laventelin sinisten ritarinkannusten ja kuihtuneiden laukkapallojen viereen. Taivaansinikin osui kohdilleen. Kyllä joskus kitkentäpuuhat osaavat olla nautinnollisia. Ehkäpä jokaista puutarhaa tarvitsisikin tarkastella kontillaan.



keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Potagerin siivous on siirtynyt kivikäytävien raivaamiseen


Voihan viheliäiset kivikäytävät sentään. Suunnitelmissa on ollut kivikäytävien vaihto punaisiin tiilikäytäviin, mutta punaisia tiiliä tai pihakiviä on erittäin hintsusti tarjolla tai sitten niiden mitoitus ei tue käytävien tiukkoja 90 asteen kulmia. Eli jos jollain on tiedossa hyviä punaisia antiikkifiiliksisiä pihakiviä tai tiiliä niin ilolla otetaan tietoa vastaan.

Mutta sillä välin kunnes uusi pinnoite löytyy pitää vanhoista käytävistä pitää huolta ja tehdä pienoisia perusparannuksia. Vuosien varrella kivikäytävien linjaukset saattavat muuttua ja väliin pitää asennella mittalankoja ja tehdä ojennuksia. Tämä kesä on juurikin linjalankakesä. Nopeuttaakseni työtä otin kaikki kivet pois paikoiltaan, asetin linjalangat, hain vähän mursketta käytävän pohjalle ja ladoin kivet uudelleen mittalankaa apuna käyttäen. Nyt työstä on 1/4 tehty. Ja seuraavina päivinä puurtaminen jatkuu.


Moni voisi kuvitella, että kaameaa ja tyhjää työtä. Mutta puuhatessa ajantuntu katoaa ja ajatukset virtaavat vapaasti milloin missäkin asiassa. Nimittäisin näiden kivikäytävien kunnostamista lähinnä luovaksi joutilaisuudeksi. Vaikka kädet tekevät koneen lailla kivien pyörittelyä niin puuhassa mieli lepää. Erityisen palkitsevaa on myös se kun käytävien ilme muuttuu ihan silmissä.


Pyörittelyn lomassa voi ihastella kukintaa, mikä käy paraikaa kiivaimmillaan. Sormustinkukka ‘Pam’s Choice’ on vuosia sitten kasvatettu siemenestä ja leviäminen on pysynyt kohtalaisen maltillisena. Punaiset unikot ovat muodostuneet vuosien saatossa potagerin tavaramerkiksi, vaikka alunalkujaan niiden piti olla vain yhden kesän kesäkukkia.



maanantai 24. kesäkuuta 2019

Villisti vaeltava tarhakäenkaali

Potagerissa on meneillään pikkuruutujen siivous tai pikemminkin raivaus. Kun koko päivän konttaa niin väliin jää ihmettelemään, ihastelemaan tai peräti vihastelemaan. Tarhakäenkaali, joka asusteli pääsisäänkäynnin vierustalla 2008 on pikkuhiljaa löytänyt tiensä potagerin puolelle. Tänä vuonna sitä näyttää olevan vähän siellä ja täällä.

Tarkakäenkaali jakaa tunteet tyystiin kahtia. Sen lempeä rusehtavan punaisuus ja hentoinen olemus ihastuttavat, mutta sen järisyttävä taipumus ottaa ohjat omiin käsiinsä ja vaeltaa paikasta toiseen väliin vähän vihastuttavat. Mitä kosteampi vuosi sitä suuremmat kasvustot tarhakäenkaalia on. Tämä vuosi on ollut niin kuiva, että siellä täällä on vain muutama yksilö.





sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Muuripuutarha kätkee sisäänsä erityisen tunnelman

Muurien suojissa on kätketty muuripuutarha, jonka ikkunoilla vartioivat kivettyneet kyyhkyset. Mikkelistä seitsemän kilometriä pohjoiseen sijaitsee Tertin kartano, jonka pihapiiri kätkee sisäänsä paljon nähtävää.

Kartanolla on pitkät perinteet ja historia ulottuu aina 1500-luvulle saakka. Historian havinaa ja raunioromantiikkaa löytyy myös vanhan kivinavetan muurien suojista. Muuripuutarhan tunnelmista voit lukea lisää Tertin kartanon puutarha retkikohteena -artikkelista.



perjantai 21. kesäkuuta 2019

Suloista juhannusta!

Keskikesän juhla on laskeutunut vihdoinkin potagerin ylle. Jotain juhannustaikaa on liikenteessä, sillä juurikin sopivasti kultakuoriaiset ovat saapuneet juhlan kunniaksi herkuttelemaan lehtoängelmän kukintoihin.


Knautiat ovat levittäytyneet totuttuun tapaan. Ja ritarit huojuvat vienossa tuulessa.



Vuosien saatossa potager on rehevöitynyt ja näkymälinjat ovat pikkuhiljaa umpeutuneet. Loppukesästä pitää hitusen raivata, jotta linjojen näkymät palautuisivat.





Lavatarhassa on myös keskikesän tuntua. Ensimmäiset mansikat kypsyvät helteessä, perunat ovat tuloillaan ja saalattia on tarjolla niin paljon kuin jaksaa syödä.

Samettikukan punertavat versiot ovat osoittautuneet varsin kiitollisiksi kukkijoiksi. Nautinnollista ja leppoisaa juhannusta teille kaikille!



maanantai 17. kesäkuuta 2019

Juhannussiivous potagerissa


Perinteinen juhannussiivous kuuluu tämän viikon ehdottomaan ohjelmaan. Tämä onkin ensimmäisiä kertoja kun tänä vuonna ehdin potageriin, joten siivottavaa totisesti piisaa. Siivouksen ykkösvaiheeseen kuuluvat käytävien puhdistus sekä pensasaidan siistiminen. Tässä touhussa puoliväli on jo ylittynyt. Tänään siis loput käytävät tulevat toivon mukaan siistittyä.

Seuraavaan vaiheeseen kuuluu ympäristön ja tienvierustan trimmeröinti ja kolmosvaiheena on potagerin keskiruutujen siivous. Asianlaita on näet näin, kun käytävät ja ympärystä onvat siistit, vaikuttaa koko kokonaisuus siistiltä. Vähän kuin keittiön pöydät ja pöytätasot kun ovat siistit on vaikutelma siisti. Melko kätevää vai mitä.




Pensasaidan takana kulkeva huoltokäytävä on päässyt enemmän kuin hurjaan kuntoon. Käytävien haraaminen olisi syytä aloittaa välittömästi maan sulattua keväällä, niin ei pääsisi käymään tällaisia katastrofeja.

Itse potagerin puolella alkaa näyttämään tältä. Käytävät on avattu tuulettumaan käytäväharalla. Kun murske on ilmavoitunut ja tuulettunut huolella käytävän ilme viimeistellään rautaharavalla.

Pikkuisia siementaimia on päätynyt tunkioonkin kottikärrykaupalla, mutta osan jätin kivinkoloihin ja murskeellekin. Siirrän kaikki levinneet kurjenmiekat, ritarinkannukset sekä törmäkukat potagerin sisääntuloon.


Myös tähtiputket ja japaninhanhikit ovat tehneet siementaimia melkoisesti. Potagerin hiekkamultamaa taitaa olla tämän leviämisen yksi aiheuttaja.

Yläkäytävällä puhdistusoperaatio on parhaillaan käynnissä ja tästä se jatkuu tänään potagerin toiselle laidalle. Ei muuta kuin heipat ja lähipäivinä varmastikin lisää siivouspuuhista.



tiistai 11. kesäkuuta 2019

Lavatarha laajenee


Jonkin asteinen puutarhaflow on jälleen päällä. Tällä kertaa potager rehottaa autuaasti rikkaruohojen peitossa ja lapio viuhuu vaihteeksi yläpihan puolella. Keväällä aloitettu lavatarha laajenee. Miten nämä puutarhahommat lähtevätkin aina vähän lapasesta?

Lavatarhan koko tuplaantuu ja keväisten neljän lavan lisäksi on tuloillaan toiset neljä. Nyt taidetaan olla jälleen matkalla kohti omavaraisuutta aivan kuin vuonna 2008 kun potageria perustettiin. Tällä kertaa mittakaava on vain pienempi.

Aiemmissa lavoissa kasvaa perunat, porkkanat, erilaiset punajuurikkaat, sipulit, yrtit ja salaatit. Laajennusosaan tulee paputarha, kaalit, maissit, avomaan kurkut, vesimelonit ja muut herkut. Papuja varten on bambukaaririvistö, mikä pitänee jossain välissä vaihtaa jonkinmoiseen kevyeen säleikköön, mutta tällä päästään jo alkuun.

Erilaiset kesäkukat ovat löytäneet myös tiensä lavatarhaan.


Aiempi osio lavatarhaa sijaitsee vanhan kanihäkin sisällä. Oikeastaan onneksi. Tänä aamuna kun ryhdyin laajennusosan työstöpuuhiin, näytti kuorikatteella olevan selvästikin sorkan jälkiä. Verkkohäkissä sato on turvassa ylimääräisiltä tunkeutujilta.



Punajuurien harvennustaimet ovat sujuvasti sujahtaneet wokkipannulle päivisin ja pikkuhiljaa sipulit pääsevät paahtumaan herkkujen joukkoon. Omavaraisuus on onnea ja ihanuutta.