Kaunis kiitos =)

Oma ammattini on uutuuden jännitystä, uusia polkuja, omia ratkaisuja, yhdessä oppimista, riskien ottoa, uusia aluevaltauksia, onnistumisia, epäonnistumisia ja uusia alkuja ja uusia onnistumisia, ihania ihmisiä ja ainutlaatuisia tarinoita =) Voi miten etuoikeutettu olenkaan saadessani työskennellä vuosittain nuorten, innostuneiden ja elämänmakuisten ihmisten parissa ja nähdä heidän nousunsa kerta toisensa jälkeen kukoistukseen ja omille siivilleen, jotka kantavat tulevaisuuden teille =)

Eilen oli jälleen kerran sekä uuden alun, että jäähyväisten aika. Kaksi vuotta ihanaa matkaa taittaneet uudet visualistit valmistuivat. Yhdessä kuljettu matka on jättänyt paikan meidän jokaisen sydämeen ja ennen kaikkea ihania muistoja, naurua, iloa, onnistumisia ja ripauksen kyyneleitäkin. Huoh =)

Olen tainnut vuosien varrella ja työn touhun lomassa höpöttää yhden jos toisenkin kerran puutarhasta ja unelmista sen laajentamisen suhteen. Olemme yhdessä tutustuneet ja kaikkien intohimot ja kiinnostuksen kohteet ovat olleet osana arjessa. Eilen sitten kun lähdimme juhlallisuuksien jälkeen valmistuneiden kanssa syömään ja nauttimaan vielä hetkisen toistemme seurasta ennen irottautumista niin yllätys oli sanoinkuvaamaton kun ravintolaan raahattiin naurussasuin jättiläismäistä puuta. Vauh - läpäisin tentinkin, jossa kysyttiin, että tunnistatko Jori mikä tämä on ja tietysti tunnistin ihanaisen, herkän ja tunteikkaan kyynelkoivun, jota myös itkukoivuksi kutsutaan. Tuleva arborentum oli siis saanut ensimmäisen asukkaansa ja erityisen asukkaan, niin täynnä elettyä elämää ja ihania tarinoita =) Eilen vielä nauroin, mutta tänään muutama kyynel vierähtää tätä kirjoittaessa, onnen kyynel. Kiitos kaunis ihanaiset =) Ja onnellista ja vivahderikasta matkaa =)

Eikä siinä vielä kaikki. Aivan kuin arborentumissa kuuluu niin puun juurella oli kaiverrettu kyltti ja juuripaakku oli ihanaan valkeaan pellavakankaaseen kääritty =) Raaskiiko tätä edes istuttaa? Ei vaineskaan paikka on jo katsottu valmiiksi. Viktoriuksen nurkalta alkaa polku Arborentumin uumeniin ja tietysti kyynelkoivu pääsee paraatipaikalle toivottamaan arborentumiin saapujat tervetulleiksi =) Voin myös ihailla sitä tuolla Viktoriuksessa puuhaillessani niin aamuauringon ensisäteissä kuin iltaauringon punassakin ja muistella Teitä kaikkia ihanaisia =)

Näin upea alku siis arborentumille ja nämä rähjääntyneet kuusenalut saavat väistyä tämän ihanuuden tieltä ;) Onnea ihanaista vielä kaikille valmistuneille ja ihanaa kesälomaa teille vielä opintojaan jatkaville. Suuntaan tästä ulos ja lapion varteen ja kohti uusia seikkailuja =)

Pientä tilannekatsausta

Vuoroin sadetta ja vuoroin aurinkoa. Tämä kevät on olliut mitä otollisin meidän kevätpuuhien näkökulmasta, vaikkakin hurja sateiden määrä tuntuu kurjalta kun katselee peltotöiden keskeneräisyyttä. Mutta minkäs teet ja onneksi orapihlaja-aita tykkää =) Illat ovat vilisseet arborentum alueen raivuutöissä. Sateet haittaavat niin muototarhahommia, joten takataskussa on hyvä olla muutama varahomma =) Sade kun ei haittaa raivuutöitä ja niitähän piisaa tuolla villiintyneessä pikkumetsässä. Pitääkin lähipäivinä käydä nappaamassa muutama kuva niin näette, miltä siellä alkaa näyttämään. Retkeily aiheuttaa siis selvästikin lieveilmiöitä ja uusia projekteja ilmestyy kuin sieniä sateella.

Aurinkoisessa iltapäivässä oli kuitenkin aivan pakko piipahtaa tuolla potagerin puolella katsahtamassa tilannetta =) Sydämiä, sydämiä, kamalasti sydämiä oli ilmaantunut tai pikemminkin särkyneitä sydämiä. Osaavat ne sitten olla kauniita näin keväisin ja auringon saadessa niiden posket hehkumaan heleästi.

Vaikuttaisi siltä, että tästä vuodesta on tulossa varsinainen marjavuosi. Metsälenkillä mustikoiden alkuja oli ihan valtavasti ja kotipihalla musta- ja punaviinimarjojen kukkavanat täyttävät pensaat.

Ja siinä missä tuolla arborentumin raivauspuuhissa saa nauttia melkoisesta lintukonsertosta niin potagerissa surinakonsertto on alkanut. Vaikuttaa siis kaikin puolin lupaavalta.

Voihan primula sentään =)

Arki on sellaista pyörinää ja hyörinää näin keväisin. Työasioissa on vilskettä ja vilinää kun nuoria valmistuu ja pensasaitaprojekti ja ihanat retket ovat pitäneet vapaa-ajan myös melkoisen vauhdikkaana. Nämä kuvat ovat ainakin parin viikon takaa ja olen ollut aikeissa ne jo useampaankin otteeseen blogata tännekin, mutta aina on ollut jokin toinen juttu meneillään. Joten nyt vihdoin ihanat primulaneidot esittelyssä =) Nämä kylläkin myytiin nimettöminä, mutta siitäkin huolimatta heidän ihanuutensa suorastaan janoavat hetkeksi valokeilaan ja ilahduttamaan aurinkoista sunnuntaita, joten olkaa hyvä  <3 p="">

Retkellä kartanoiden puistoissa ja arborentumissa =)

Aamulla oli herätys jälleen kukonlaulun aikaan vaikka olikin luvassa vapaapäivä. Jo huhtikuun lopulla olin bongannut ihanan retken, jonka järjestivät Puutarhataiteen seura, Dendrologian seura sekä Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan ystävät. Retkikohteina olivat Askaisissa ja Nousiaisissa olevat kartanot sekä Arborentum.

Matka alkoi klo. 9.00 Brahenpuiston patsaan luota. Heti aamutuimaan sai siis ihastella timmiä puistoistutusta ja ihastuin oitis aluetta kiertävään pikkuaitaan. Tunnistaakohan joku Teistä mikä tuo aita on? Tässä vielä lähikuvaa lehdistöstä.

Mutta sitten itse matkaan =) Linja-autoon nousi väkeä kuin pipoa ja lopulta täysinäinen bussi alkoi hurruutella kohti Nousiaisia, mukanaan hurjasti puutarhamieltä ja intoa. Matkan vetäjä Seppo Lundgren osoittautui oitis mitä mainioimmaksi historian sekä paikallisasioiden tuntijaksi ja puolen tunnin matka hurahti yhdessä sujauksessa kuunnellessa toinen toistaan mielenkiintoisempia tarinoita menneisyydestä ja talojen sekä tilojen historiasta.

Ensimmäinen kohde oli Lempisaaren komea kivikartano Askaisissa. Kuulimme tarinoita niin Lempisaaren mustiin pukeutuneesta kummityksesta kuin siitä, että Lempisaaressa on ollut aikoinaan 100 työntekijää ja puutarha on ollut englantilainen maisemapuutarha. Nykyisen omistajan saavuttua tilalle sekä päärakennus, että puutarha olivat erittäin huonossa kunnossa ja nyt pikkuhiljaa on alkanut Lempisaaren kartanon uusi nousu =)

Komea päärakennus valmistui 1767 ja mitä luultavammin rakennuksen on suunnitellut sama arkkitehti, joka on suunnitellut Fagervikin sekä Teijon kartanoiden rakennukset. Rakennus näytti mitä ihastuttavimmalta.

Päärakennusta vastapäätä oli 1600-luvulta peräisin oleva piispantalo, jonka sisäänkäynti hurmasi ensi silmäyksellä.

Historiikkikatsausten jälkeen oli hyvää aikaa kierrellä pitkin kartanon puutarha-alueita ja ihastella näkymiä.

Toisena retkikohteena oli Nyynäisten kartanon pihapiiri. Nyynäisten kartano on Suomen vanhimpia maatiloja ja sen punainen päärakennus oli 1700-luvulta peräisin. Pihapiirissä oli 60 erilaista puulajia ja hyvin hoidettua pihapiiriä jatkui talon kummankin puolen. Omenapuut oli leikattu upeasti sateenvarjon muotoon ja niitä ihasteltiin heti puutarhakierroksen alkuun.

Talon nykyinen emäntä oli innokas puutarhaihminen ja uusimpana aluevaltauksena oli vanhan syreeniaidanteen taakse rakennettu salainen puutarha, kiemurtelevine pikku polkuineen ja moninaisine kasveineen. 

Pitkin pihamaata oli toinen toistaan komeampia pihtoja ja muita havupuita.

Päärakennuksen ovi oli lempeän ja kutsuvan sävyinen samoin kuin sisäänkäynnin edustalla oleva istutusalue tulppaaneineen ja pioninalkuineen.

Nyynäisten kartanon pihamaalla oli myös komea lampi, jonka rantoja reunustivat keltakurjenmiekkakasvustot.

Viimeisenä matkakohteena oli matkanvetäjä Sepon Ahdasmäen Arborentum. Ja voi veljet millainen porraspuutarha tämä salaperäisen oloinen puulajipuisto olikaan. En ole varmaan koko ikänäni ollutniin lämpöisessä ja multavassa etelärinteessä, jossa rinne on porrastettu komeilla kivillä useaan tasoon. Tasoilla kasvoi mitä erilaisempia kirsikoita, pihlajia ja ties mitä. Retkiseurueessa oli huikea määrä mukana asiantuntemusta ja intohimoisia puuihmisiä ja päivän aikana sai kuulla yhtä jos toistakin mielenkiintoista.

Sepon hyötytarhassa oli myös komeasti leikattuja omenapuita ja salaperäinen käytävä.

Voi hurjuuden hurjuus miten tällaisen päivän jälkeen taas omat ideat ja ajatukset laukkaavatkaan. Kyllä tuommoinen arborentum pitää ehdottomasti jossain muodossa meillekin saada =) Itseasiassa reissun jälkeen oli aivan pakko jo ajella Viher Lassilan kautta katsahtamassa puuvalikoimaa ja tulevalle hankintalistalle ilmestyi oitis melkoinen määrä ihanuuksia. Harmi vaan, että tämän illan lottokin livahti ohi, mutta jospa ensi viikolla olisi parempi tuuri ;)

Ensimmäinen erä pöntöstä ulos =)

Tällä hetkellä potagerissa sattuu ja tapahtuu niin huimaa kyytiä, ettei tahdo pysyä kaikessa mukana. Sillä välin kun orapihla-aitaa kaivettiin maahan oli raparperit huupan alla alkaneet tirkistellä kannen alta. Ensimmäinen sato on siis kasvanut pöntöstä ulos. Nyt vaan kun ehteisi googlettaa jotain maukkaita forced rhubarb reseptejä niin avot.

Näin ihanan punaisilta ja pirteiltä huupan suojissa kasvaneet raparperit näyttävät =)

Jättioperaatio

Huh, huh, hikeä ja selän poltteluja. Aivan ensiksi pitää kiitellä Teitä ihania lukioita tsemppihengestä tämän meidän orapihlajaurakan kanssa. Vaikka tässä vuosien varrella on yhtä sun toista tullut tehtyä tuolla puutarhassa ja väliin projektien koko on ollut kohtuu suurikin, niin nyt täytyy myöntää, että olemme kohdanneet puutarhahistoriamme suurimman urakan. Taimia tilaillessani en suoraan sanoen voinut uskoa tätä näin suureksi. Olin jopa taimitilauksen kanssa väljäkätinen ja arvioin taimet reilusti yläkanttiin, etteivät ainakaan loppuisi kesken. Nyt en enää tiedä oliko se edes kovinkaan viisasta =)

Ylimmäisestä kuvasta näkee vähän hahmotelmaa millainen järjestelmä meille on tuon aidan kanssa tulossa. Koska aidasta on tarkoitus kasvattaa parimetrinen niin olemme ajatelleet asian seuraavasti. Tuo alin pallurarivistö on 30cm leveä mukulakivireunus, mikä erottaa kukkapenkin aita-alueesta. Kivireunuksen taakse tulee metrin levyinen kuorikatealue, sitten orapihlaja-aita, jonka toisellakin puolen jatkuu vielä kuorikate. Lopuksi tulee metrinen murskekäytävä. Ajatus on se, että aitaa joutuu leikkaamaan jossain vaiheessa tikkaiden kanssa niin aidan molemmin puolin olisi ns. huoltotila, jossa mahtuu vapaasti häärimään ilman, että tarvitsee varoa perennoja ja muita istutuksia. Lisäksi tyhjä tila tuo kuviin avaruutta ja nostaa istutukset paremmin esille.

No niin sitten itse asiaan =) Tältä siis kaikki näytti lauantai aamuna kun lähdimme urakkaan. Ensin mittalangat paikoilleen, jotta tiedetään mihin oja kaivetaan. Mittalankojen väli on 45 cm.

Sitten harpilla sopiva kaari paikoilleen ja maahan viivat, joita pitkin kaivaa ojanne ylös.

Vaikka rikkakasvien torjunta-aineista on ollut yhtä sun toista juttua viime vuosina uutisissa ja lehdistössä niin tämän projektin kanssa ei auttanut muu kuin käsitellä koko alue reilu viikko ennen taimien tuloa, joten nurmi on jo kellastunut hitusen. Siitä huolimatta kaivoimme oja aluuelta ensin pintamullat ja ruohotuppaat pois. Ruohotuppailla paikattiin vuorostaan välitilaan tulevaa rinnettä.

Tältä ruohotupasten nyhtäminen kauempaa näytti =)

Sitten kun alue oli hahmottunut tehtiin vähän esivalmisteluja. Koska taimia oli aikomus istuttaa 3,5 kpl metrille niin taimivälevä varten tarvittiin tietysti mittakeppi. Taimiväliksi tuli 33,3 senttiä. Ei siis mitään suurpiirteistä vaan millin tarkkuudella tässä mentiin ;)

Taimia nippu vesisankossa ja arsenaali kastelukannuja kastelua varten.

Ja ei muuta kuin n. 50cm syvän ojan kaivuuseen.

Ojan reunat yritettiin pitää siisteinä, jotta taimet olisi mahdollisimman helppo laittaa suoraan riviin keskelle ojaa.

Ojan pohjalle laitettiin ohut kerros kaksi vuotta taivasalla palanutta hevosenkakkiturvetta, joka sitten harattiin hyvion sekaisin maa-aineksen kanssa. Sitten vako kasteltiin huolella.

Mittatikun avulla taimivälit kuntoon. Tujaus multaa juurten päälle ja multakerroksen päälle vielä kevyt kakkikerros.

Sitten reilusti vettä.

Lauantaina vierähti aamu kymmenestä ilta yhteentoista tuon aidan parissa. Yksi ruokatauko ja iltatee ehdittiin ottaa. Muutoin hillitöntä lihasten laulantaa ja saatiin kuin saatiinkin potagerin toinen reuna kuntoon, eli ensimmäiset sata tainta maihin ja ojaa tuli kaivettua suunnilleen 33m. Eli n. 7,5 kuutiota tuli maata kaivettua. Kaivuuoperaation välissä hengähdin hetken potagerin reunalla siemaillen mustaviinimarjamehua ja nappasin ennen auringonlaskua tällaisen näkymän.

Ja sunnuntai aamusta ei muuta kuin jälleen kaivamaan. Tällä kertaa yllätysmomenttia oli hitusen enemmän kuin lauantaissa. Koska orapihlaja-aidan istutus oli ajateltu hitusen pienemmäksi urakaksi mitä se todellisuudessa oli niin myös alkuvalmistelut oli jätetty hitusen viimetinkaan. Potagerin alkupäässä oli nimittäin murskekuorma juurikin tulevan orapihlaja-aidan paikalla. Ei muuta kuin aluksi mursketta siirtämään toisaalle. Siinä tuoksinassa tuli sitten perustettua potagerin sisäänkäynti käytävän pätkä, joka oli odottanut valmistumistaan viime kesästä. Kellarista alukangasta kehiin ja ei muuta kuin mursketta kärräämään.

No käytävä ei lohkaissut riittävästi mursketta, joten tähän perään sitten perustettiin lauantaisten orapihlajien taakse tuleva huoltokäytävä. Tässä vaiheessa projekti ei tuntunut laisinkaan niin innostavalta kun voimat menivät pelkkiin raivaushommiin. Mutta pikkuhiljaa kellon käydessä ilta kuutta alue oli siinä kunnossa, että päästiin vetämään jälleen mittalankoja ja kaivamaan ojaa. Ilta yhdeksältä noin 30 tainta oli jälleen istutettu ja ojaa kaivettu tuohon pressun alla olevan murskekasan reunaan saakka. Nyt siis jäljellä oli vielä 120 tainta - jihuu =)

Vielä lopuksi loput taimet nipuissa ruukkuihin ja mustaa multaa jurakkojen peitoksi ja loraus vettä. Joskus vähän itsekkin ihmettelee näitä hulluuksia - mistä niitä aina tulee?