Hyötykasviyhdistys ja ihana orangeria

Perhosia oli vatsassa kun asteltiin pitkin Hämeentietä kohti Gustaf Otto Waseniuksen 1800-luvulla luomaa ihanaista klassista kesähuvilaa ja sen takana häämöttävää keltamultaista Annalaa. Tätä hetkeä oli odotettu. Tämä kevät on ollut käänteentekevä monessakin suhteessa täällä Hernepensaskujalla ja yksi näistä käänteistä on liittyminen puutarhayhdistykseen, tarkemminottaen useampaankin. Yksi näistä yhdistyksistä on Hyötykasviyhdistys, joka järjestää kaikkea ihanaa puutarhaan hurahtaneille. Joskus vaan on niin mukava nähdä muitakin samasta aiheesta innostuneita, jakaa kokemuksia ihan livenäkin ja hurahtaa kaikkeen kivaan ja uuteen =)

Hyötykasviyhdistyksellä oli uusien jäsenten ja palstanpitäjien kokoontuminen. Samalla kun juotiin teetä ja kahvia toiminnanjohtaja Taina Laaksoharju kertoi Annalasta, palstoista, jakoi vinkkejä ja veti mukavaa rupattelutuokiota. Tunnelma oli hyväntuulinen ja mukaansatempaava ja sai tutustua uusiin mukaviin puutarhaihmisiin. Ja sitten lähdettiin kierrokselle. Myös tätä hetkeä oli odotettu.

Ensimmäinen kohde oli ihastuttava orangeria ja siellä talvehtiva pelargoniakokoelma. Pelargoniat tuoksuivat toinen toistaan ihastuttavammilta ja niiden lehtien muotojen kirjo sai suorastaan haltioitumaan. Vaikka pelargoniat veivät ansaitusti suurimman osan huomiosta niin mahtui joukkoon hurjasti kylvöksiä ja arkoja orangeriossa talvehtivia kasveja.

Tutustumiskierros teemapuutarhoissa aloitettiin ja ensimmäisenä matkan varrella katsahdettiin neidonhiuspuun tilanne. Tähän asti se oli talvehtinut ihanaisessa 1844 rakennetussa Annalan orangeriassa, mutta tämän talven se oli viettänyt ensi kertaa taivasalla. Ja hyvinhän neitokainen oli pärjännyt. Tässä vaiheessa ensimmäisen kerran tuntui, että oman puutarhan valikoima on vielä niin kovin suppea =) Tunne voimistui kun mentiin teemapuutarhoihin, maisteltiin karhunlaukkaa, tutustuttiin parsaviljelmään ja ihasteltiin jättilaukkojen komeita kasvustoja. Kaikkea ihanaa mistä voi vain haaveilla. Onneksi karhunlaukat ovat itämässä Viktoriuksessa ja nyt kyllä parsa hyppäsi oitis hankintalistalle.

Hedelmäpuiden alla oli olkea ja narskuja, tuulessa ja sateessa huojuvia narskuja. Voi että miten tämäkin näytti hyvälle ja kutsuvalle. Ehkäpä meidän välitilaan omenapuiden alle tulee jotain tällaista =)