Puutarhaisaa ja inspiroivaa Uutta Vuotta Teille kaikille!
Vasta haravoitua kiviaidan reunaa.
Yksi historian jännittävin vuosi on taas pulkassa =) Ehkä kaikkein kutkuttavinta oli aivan loppu vuosi, etenkin sään suhteen. Olen saanut kuin saanutkin haravoitua koko potagerin ympärystän ja yläpihan. Mutta mikä parasta, olen tehnyt kylvötöitä tänään.
Maan muokkausta rautaharavalla
Kiviaidanteen reunus on vuodesta toiseen kovasti karu. Mitään järkevää suunnitelmaakaan ei ole tullut keksittyä kiviaidan reunaan. Keväisin ja kesäisin ei alueella uskalla tehdä kummoisiakaan huoltotöitä kyyvaaran vuoksi. Niinpä aion kokeilla extempore ratkaisua. Harasin kiviaidan vierustan tänään rautaharavalla ja kylvin alueelle kaikenmoista ihanaa.
Taskut täynnä siemeniä =)
Ihania unikoita mielin määrin
Tarhakukonkannuksia, silkkiunikoita, pioniunikoita, sulkaunikoita, koristetupakkaa ja perhoskukkaa. Olen ihan täpinöissäni. Maa on aivan sulaa ja muhevaa ja minä teen kylvöpuuhia vuoden viimeisenä päivänä. Melkein pakahdun =)
Unikoiden kylvämistä
Unikon siemeniä menossa muokatun maan uumeniin
Vanha kiviaita ja potagerin reuna
Kiviaidan jälkeen jatkoin samoja puuhia potagerin reunamailla olevassa välitilassa, mikä keväisin läikehtii sinisenä merenä skilloja =) Unikoita löytyi varastosta likimain kaksikymmentä pussukallista ja jatkoin unikkomeren kylvöä myös tälle alueelle
Maan muokkaamista
Pikkuruisia siemeniä
Tämän päivän kylvöksiin lähteneitä unikoita
Tällaista siis vuoden 2016 viimeisenä päivänä =) Toivotaan, että ensi vuosi toisi tullessaan jälleen kaikkea inspiroivaa ja ihanaa! Nyt kilistelemään puutarhajuomaa ja nauttimaan vuoden vaihtumisesta =)
Moni Teistä onkin jo varmaan ihmetellyt kun Hernepensaskujanteella on ollut kovasti hiljaista viime aikoina. Tänään on aika laskea salamyhkäisyyden esirippu ja kertoa mistä moinen hiljaiselo on johtunut. Moni Teistä varmaan ajattelee, että joulun-ajasta mutta ehei, ei ollenkaan. Hernepensaskujanne on tänään saanut rinnakkaisblogin itselleen. Kotipuutarha lehden uudistuneille verkkosivuille on tänään avattu blogit osio, josta jatkossa löytyy Hernepensaselämää -blogi. Olen siis superinnoissani alkavasta yhteistyöstä Kotipuutarha-lehden ja kahden muun ihanan bloggarin kanssa. Tästä eteenpäin pyöritän siis kahta puutarhaan painottuvaa blogia, tämän tutun Hernepensaskujanteen lisäksi myös uutta Hernepensaselämää -blogia.
Viime päivät meillä täällä eteläisessä Suomen kolkassa on ollut niin lämmintä, että pihaa on haravoitu oikein urakalla ja potagerin tienoo on kummasti siistiytynyt. Hernepensaselämää -blogista pääsetkin kurkistamaan miltä potager näyttää hieman toisesta kuvakulmasta tarkasteltuna.
Jatkossa vinkkaan myös täällä kun tuonne toiseen blogiin ilmestyy uutta luettavaa. Tervetuloa siis seuraamaan myös rinnakkaisblogia!
Klikkaamalla kuvaa pääset uuteen blogiin. Jatkossa tästä tunnuksesta tiedät, milloin uutta sisältöä on tullut Hernepensaselämää -blogiin.
Siemenkauppojen hyllyt suorastaan laulavat kuin seireenit ojentumaan toinen toistaan ihanampiin siemenpussukoihin. Toki en ole tästä koneelta mihinkään liikkunut, mutta sitä enemmän surffaillut kaikkea ihanaa. Kevät saisi minun puolesta jo näet tulla ja vauhdilla. Meillä on edessä nimittäin potagerin alkuperäisen värimaailman palauttaminen, enkä millään malttaisi odottaa. Erilaisia violettiin ja siniseen vivahtavia yksivuotisia ja muutama perennojakin lähti kyytiin tänää kevättä silmällä pitäen. Tein kaksi eri siementilausta ja tällaista on luvassa:
Joulu on vihdoin saapunut meillekin. Ihana metsäkuusi haettiin porukalla läheisen metsikön laidasta. Meillä on aina ollut metsäkuusi ja sen hakemiseen liittyy se jokin oma joulun taika. Yhdessä tuumailu ja pähkäily, että onko kuusi varmasti nyt suora, riittävän kokoinen ja juuri meidän joulun hengen luoja.
Vuosien saatossa joulukuusen koristeiksi on valikoitunut valkeita, yksinkertaisia palloja, ihania joulun käpyjä ja tammenterhoja sekä muutamia somasti kuvitettuja palloja.
Kolme metrinen joulukuusi kurottelee korkeuksiin tuvan seinustalla
Joulukuusi kipuaa tänäkin vuonna lähemmäs kolmeen metriin. Koristelu ja valosarjojen ripustaminen on melkoista taiteilua tuolla yläilmoissa. nuorimmaisen kanssa me vastaamme tästä kuusiprojektista ja joka vuosi vähän kinastelemme tuon kultaisen nauhan käytöstä ;) No tänäkin vuonna nuorimmainen sai tahtonsa periksi, sillä joulu ei kuulemma saavu ilman tuuheaa kultanauhaa.
Nostalginen punatulkkukoriste
Ihanaakin ihanammat punatulkku ja peurakoristeet löytyivät taannoin Tampereen Stokkan jouluosastolta. Näissä on jotain kiiltokuvamaisuutta ja ne jaksavat ilahduttaa vuodesta toiseen.
Peuraperhe lasipallossa
Vuosia sitten hankittu hopeanhohtoinen pallo
Lasikellot joulumaassa =)
Lasikellot on pesty ja kiilotettu. Pikkuinen nippu kärpässieniä on päässyt pikkuiseen lasimaljakkoon ja kuusesta yli jäänyt peurapakko on löytänyt paikkansa suurimman kellon kupeesta. Pikkuhiljaa hiljaisuus ja joulun tunnelma on laskeutumassa tupaan ja tunnelma on vähintäänkin odottava =) Kaunista ja rauhaisaa joulunaikaa ja pikkuisen suloista taikaa Teille kaikille =)
Ruokakauppa reissulla tarttui mukaan uusin Lantliving, jossa oli suorastaan hersyviä tuunausideoita. Kotosalla oli valmiina punavalkoista paperinarua, jonka olin tuonut viikolla kirjakaupasta tullessani. Lisäksi miellä oli eteisen viileydessä jemmassa viisi valkoista nupuillaan olevaa hyasinttia. Joten ei muuta kuin tuunaamaan.
Joulukuun Lantliving ja ihanat ideat
Hyasintti inspiraatiota hakemassa
Lehtipaperiin kääritty valkeakukkainen hyasintti
Nuorimmainen etsi jostain lehtikätköistään valkeaa aikakauslehtipaperia. Aikakauslehtipaperi oli kylläkin hitusen huonosti hyasintin käärepaperiksi taipuvaista, mutta saimme kuin saimmekin kohtuullisen pyöreän ja pullukan nyytin aikaiseksi. Jatko juttuja ajatellen on kuitenkin syytä käydä hankkimassa askarteluliikkeestä tarkoitukseen sopivampaa paperia tai oikein urakalla käydä läpi vanhat lehtiarkistot. On muuten kohtuullisen haastavaa löytää pelkällä tekstillä varustettua sivua oli sitten kyseessä aikakauslehti tai sanomalehti. Sitten vain kun nyytti on saatu aikaiseksi niin paperinarukka koko komeus tiukasti kiinni ja se on siinä =) Aika raikas vai mitä? Etenkin kun valkeat kukat aukeavat.
Jotenkin eksyin töiden jälkeen kukkakauppaan. Ensimmäisenä ajatuksenani oli hankkia muutama hyasintti lakastuneiden tilalle. No nehän löysin oitis, mutta sitten lähtikin mopo keulimaan. Sillä rantauduin sipulialennukseen. Vauh! Voitte vain kuvitella miten puutarha höperö menee sekaisin kun kohtaa jättimäisiä sipulipusseja euron hintaan =) Kännykkä kävi kuumana kun googletin miltä mikin tulppaani kukkiessaan näyttäisi. Ja lopulta ostoskoriin päätyi huimat 140 tulppaanin sipulia ja kokonaissummaksi tuli huimat 7 €.
Vasemmassa yläkulmassa Triumph tulppaanit (20kpl), vasen alareuna Cum laude tulppaanit (10 kpl), keskellä valkeat Spring green tulppaanit (20kpl) ja oikealla vaaleanpunaiset Ollioules Darvin tulppaanit (40kpl)
Tässä siis tulppaanisaldoani. Näitä ihania valkeita, purppuran sävyisiä ja vaaleanpunaisia tulppaaneja löysin yhteensä 90 kpl. Kelpo määrä, että potagerin keskikäytävän kanssa päästään alkuun. Ensi vuonna aion täydentää näitä vielä laukoilla ja tummanpuhuvilla purppuraisilla tulpuilla. Ehkäpä myös valkoista pitää lisätä. Sellainen suloinen valkeiden ja purppuroiden sekamelska siis luvassa.
Potagerin pystyakselin tulppaani suunnitelma
Loihdin nopeasti koneella suunnitelman siitä miten tulppaanit sijoittuvat potagerin pysty akselin reunoilla oleville istutusalueille. Vaaleanpunaisista Darvin tulppaaneja riitti jokaiseen kahdeksaan kukkapenkkiin 5kpl ja valkoisia sekä raidallisia 2 kpl ja tummia yksivärisiä yksi kpl. Muutama jäi vielä ylimääräiseksi keskiympyrään.
Ihanat sipulit lähdössä maan uumeniin
Ei siinä sitten auttanut muu kuin pistää villapaitaa päälle ja työhanskoja käteen ja ei muuta kuin kohti istutuspuuhia. Numeroin tuvan lämmössä nuo pussit huolella ja laadin numeroidun istutussuunnitelman, jotta pysyisin edes jollain tavalla järjestyksessä sipulieni kanssa.
Numeroitu istutussuunnitelma
Tulppaanien istutusta kohmeiseen maahan
Maan pinta oli sen verran ehtinyt jäätyä, vaikka meillä on satanut vettä ja lämpö pysytellyt reilusti plussalla, että jouduin hieman pistolapiolla rikkomaan maan pintaa. Kun maan pinta oli saatu rikki niin alta paljastui ihanan multaisaa ja pehmeää multaa. Sipulit pääsivät siis hellään maan huomaan ja lopuksi laittelin vielä vähän lehtiä istutusten peitoksi.
Pehmeään maan syleilyyn
Marilyn tulppaanit (20kpl) ja Yonina tulppaanit (20kpl)
Istutuspuuhien jälkeen jemmaan jäi vielä 50 tulppaanin sipulia. Pika pikaa siinä kaupassa googletellessani olinkin ottanut koriini myös punaisia tulppaaneja. Kauniitahan nämäkin ovat, mutta potageriin ei voi ajatellakaan mitään punaista, joten nämä hakevat vielä paikkaansa. Lisäksi jemmassa on vielä keltaisia metsätulppaaneja. Ne ovat menossa tuonne metsäpuutarhan puolelle =) Onpa sitten muuten ensimmäinen kerta kun istutan jäätyneeseen maahan kasveja. Mutta voi taivas sentään, jos nuo sipulit lähtisivätkin kasvuun ja keväällä saisimme nauttia ensimmäistä kertaa tulppaaniloistosta =) Oikein ihanaa ja puutarhaisaa viikonvaihdetta Teille kaikille =)
Työkaverini oli hankkinut ihanaakin ihanampia lasiputkia läheiseltä vanhantavarankaupalta. Olimme sopinneet jo muutama viikko sitten, että saisin kolmasosan noista pilleistä. Ja eilen ne sitten saapuivat =) Ja vauh - miten upeita lasipillit olivatkaan.
Itsenäisyyspäivän aamu alkoi siis lasiputkiloita ihmetellessä ja himmeli malleihin tutustuessa.
Lasiputkiloita
Pikkiriikkisten lasipillien molemmat päädyt olivat kevyesti hopeanhohtoisia ja valmiiksi pyöristettyjä. Pillien pituus oli 9,5 cm ja halkaisija noin 4mm, eli juurikin passeleita himmeliin.
Lasiputkiloiden pesua lämpimässä fairyvedessä
Lasipillien pinta tuntui hieman rasvaiselta ja ajattelin hieman pestä niitä ennen himmelin pujottelua. Muistan kuinka lapsena sain puhdistaa isoäitini kristallikruunun kristalleja ja ajattelin testata samaa konstia pilleihin. Laskin kulhoon lämmintä vettä ja muutaman tipan Fairyä. Upottelin siis pillejä varoen veteen ja lopuksi huuhdoin ne.
Lasihimmelin perusrakenteiden tekoa
Pujottelulangaksi otin haponkestävää teräslankaa. Ajattelin, että teräslanka kestää hyvin lasipillien painon ja saisin himmelin pysymään ehjänä. Lisäksi haponkestävä teräs on hyvin värittömän oloista eikä siis ollen näkyisi kovinkaan paljon läpinäkyvien putkiloiden läpi.
Lasihimmelin perusrakenne valmiina
Etsin netistä himmelin ohjeita ja aloin tehtailla perusosasia. Kuhunkin perusosaan uppoi 12 pilliä. Teräslanka teki peruspalojen tehtailusta nopeaa ja näppärää. Mutta jatkoa ajatellen on aivan pakko käydä hankkimassa joku himmelikirja, jotta rakenteesta saisi järkevämmän ja himmelin teko olisi muutoinkin luonnikkaampaa. Sillä ohjeessani puhuttiin pelkkien peruspalojen tekemisestä ja niiden liittämisestä toisiinsa. Joten tekniikassa on todellakin vielä fiilaamista. Mutta härärtyvässä illassa lepattavien kynttilöiden loisteessa lasiset rakenteet näyttivät vähintääkin suloisilta. Palaan himmeliasiaan lähipäivinä kun saan projektia eteenpäin =)
Mutta nyt pitää hiljentyä juhlahumuun. Kaunista ja nautinnollista itsenäisyyspäivän iltaa Teille kaikille =)
Joulukuinen aamu avautui suorastaan häikäisevän kauniina. Pakkanen oli laskenut yön aikana likimain - 10 asteeseen ja kuiva pakkasilma sai lumikiteet suorastaan kimaltelemaan. Talvista potageria tulee melko harvoin kuvattua ja päätin tarttua härkää sarvista. Potager näyttää erityisen kivalta silloin kun lumipeite on vielä niin ohut, että käytävät ja rakenteet piirtyvät selkeästi esiin.
Aamuauringon valo siivilöityy pitkin potagerin käytäviä
Tuntui kuin aurinko olisi lähtenyt hippasille kanssani. Sitä mukaan kun kuvasin, aurinko hivuttautui hurjalla vauhdilla talon taakse. Kellertävä valo sai talventörröttäjät näyttämään kauniilta. Tosin pitäisi ehdottomasti kaivaa sekatöörit esiin ja käydä leikkaamassa talventörröttäjät pois ennen kuin ne ehtivät siementää holtittomasti. Mutta tämä puutarhurointi on alinomaista kamppailua kauneudenkaipuun ja järkisyiden kanssa.
Potagerin vaakakäytävä
Potagerin vaakakäytävää tarkastellessa näkee hyvin potagerin kaltevuuden. Voi kunpa tuolla päädyssä sijaitseva orapihlaja-aita kasvaisi vauhdilla niin saataisiin potageriin päätyseinämä. Mutta aidan kasvatus tuntuu super hitaalta puuhalta ainakin silloin kun sitä kuumeisesti odottaa. Jostain satuin lukemaan, että aidan kasvatus täyteen mittaansa kestää peräti seitsemän vuotta. Ja odottakaas kun käyn kaivamassa arkistoja. Juurikin niin orapihlaja-aidan taimet saapuivat toukokuussa 2015. Ja itse istuttaminen olikin sitten suoranainen jätti urakka. Eli koko komeus saavuttaa ehkäpä vuonna 2022 ihanne korkeutensa. Miten ihmeessä tämän odotusajan oikein kestää?
Potagerin obeliski ja mantsurian kärhö
Mantsuriankärhöjen lakastuneet kasvustot näyttävät kauniilta näin talvellakin vaaleita obeliskeja vasten. Ensi kesän urakkana onkin sitten tehtailla muutama obeliski lisää. Etenkin ennen kuin tuo aita kasvaa niin obeliskeilla saa kivasti katseen seisahtumaan ja samalla syntyy kivoja yksityiskohtia puutarhaan.
Talvisen potagerin keskikäytävä ja näkymä jokilaakson suuntaan.
Suurena haaveena on kolmen koivun kaataminen tuolla potagerin alapäädyssä lähellä kiviaitaa. Toivoisin niin, että niiden tilalla kasvaisi jonakin päivänä lehmuksia. Koivut ovat kauttaaltaan lahoja ja pelkään niiden jonakin myrskyisenä päivänä rojahtavan joko kiviaidan takana kulkevalle tielle tai potageriin. Yksi tällainen koivu on nimittäin jo rojahtanut ja kaatuneen puun raivaaminen on aivan kaaottisen työlästä. Viimeksi saimme korjata sortuneen kiviaidankin puun aiheuttaman tuhon jäljiltä. Mutta sitten päivän päätehtävään eli lukijalahjan arvontaan.