Ihanaa joulunaikaa ja pikkuisen taikaa =)

Metsäkuusi jouluisessa asussaan.

Joulu on vihdoin saapunut meillekin. Ihana metsäkuusi haettiin porukalla läheisen metsikön laidasta. Meillä on aina ollut metsäkuusi ja sen hakemiseen liittyy se jokin oma joulun taika. Yhdessä tuumailu ja pähkäily, että onko kuusi varmasti nyt suora, riittävän kokoinen ja juuri meidän joulun hengen luoja.

Vuosien saatossa joulukuusen koristeiksi on valikoitunut valkeita, yksinkertaisia palloja, ihania joulun käpyjä ja tammenterhoja sekä muutamia somasti kuvitettuja palloja.

Kolme metrinen joulukuusi kurottelee korkeuksiin tuvan seinustalla

Joulukuusi kipuaa tänäkin vuonna lähemmäs kolmeen metriin. Koristelu ja valosarjojen ripustaminen on melkoista taiteilua tuolla yläilmoissa. nuorimmaisen kanssa me vastaamme tästä kuusiprojektista ja joka vuosi vähän kinastelemme tuon kultaisen nauhan käytöstä ;) No tänäkin vuonna nuorimmainen sai tahtonsa periksi, sillä joulu ei kuulemma saavu ilman tuuheaa kultanauhaa.

Nostalginen punatulkkukoriste

Ihanaakin ihanammat punatulkku ja peurakoristeet löytyivät taannoin Tampereen Stokkan jouluosastolta. Näissä on jotain kiiltokuvamaisuutta ja ne jaksavat ilahduttaa vuodesta toiseen.

Peuraperhe lasipallossa

Vuosia sitten hankittu hopeanhohtoinen pallo

Lasikellot joulumaassa =)

Lasikellot on pesty ja kiilotettu. Pikkuinen nippu kärpässieniä on päässyt pikkuiseen lasimaljakkoon ja kuusesta yli jäänyt peurapakko on löytänyt paikkansa suurimman kellon kupeesta. Pikkuhiljaa hiljaisuus ja joulun tunnelma on laskeutumassa tupaan ja tunnelma on vähintäänkin odottava =) Kaunista ja rauhaisaa joulunaikaa ja pikkuisen suloista taikaa Teille kaikille =)

Valkeat amaryllikset kukkivat joulukuusen alla 

Lasihimmelin rakentamista ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää!

Reilut 300 lasiputkiloa vanhassa peltipurkissa

Työkaverini oli hankkinut ihanaakin ihanampia lasiputkia läheiseltä vanhantavarankaupalta. Olimme sopinneet jo muutama viikko sitten, että saisin kolmasosan noista pilleistä. Ja eilen ne sitten saapuivat =) Ja vauh - miten upeita lasipillit olivatkaan.

Itsenäisyyspäivän aamu alkoi siis lasiputkiloita ihmetellessä ja himmeli malleihin tutustuessa.

Lasiputkiloita

Pikkiriikkisten lasipillien molemmat päädyt olivat kevyesti hopeanhohtoisia ja valmiiksi pyöristettyjä. Pillien pituus oli 9,5 cm ja halkaisija noin 4mm, eli juurikin passeleita himmeliin.

Lasiputkiloiden pesua lämpimässä fairyvedessä

Lasipillien pinta tuntui hieman rasvaiselta ja ajattelin hieman pestä niitä ennen himmelin pujottelua. Muistan kuinka lapsena sain puhdistaa isoäitini kristallikruunun kristalleja ja ajattelin testata samaa konstia pilleihin. Laskin kulhoon lämmintä vettä ja muutaman tipan Fairyä. Upottelin siis pillejä varoen veteen ja lopuksi huuhdoin ne.

Lasihimmelin perusrakenteiden tekoa

Pujottelulangaksi otin haponkestävää teräslankaa. Ajattelin, että teräslanka kestää hyvin lasipillien painon ja saisin himmelin pysymään ehjänä. Lisäksi haponkestävä teräs on hyvin värittömän oloista eikä siis ollen näkyisi kovinkaan paljon läpinäkyvien putkiloiden läpi.

Lasihimmelin perusrakenne valmiina

Etsin netistä himmelin ohjeita ja aloin tehtailla perusosasia. Kuhunkin perusosaan uppoi 12 pilliä. Teräslanka teki peruspalojen tehtailusta nopeaa ja näppärää. Mutta jatkoa ajatellen on aivan pakko käydä hankkimassa joku himmelikirja, jotta rakenteesta saisi järkevämmän ja himmelin teko olisi muutoinkin luonnikkaampaa. Sillä ohjeessani puhuttiin pelkkien peruspalojen tekemisestä ja niiden liittämisestä toisiinsa. Joten tekniikassa on todellakin vielä fiilaamista. Mutta härärtyvässä illassa lepattavien kynttilöiden loisteessa lasiset rakenteet näyttivät vähintääkin suloisilta. Palaan himmeliasiaan lähipäivinä kun saan projektia eteenpäin =)

Mutta nyt pitää hiljentyä juhlahumuun. Kaunista ja nautinnollista itsenäisyyspäivän iltaa Teille kaikille =)

Jouluiset kranssit havuista ja varvuista

Jouluinen kranssi kuusen havuista, kävyistä ja ruskeasta silkkinauhasta

Kranssivillitys vie selvästikin mennessään. Tätä en olisi millään arvannut kun ensi kertaa tein kranssia kuukausi sitten. Nyt tuntuu alati siltä kuin miettisi mistä luonnon materiaalista saisi kransseja. Aamusta lähdin koiran, korin ja sekatöörien kanssa lähimetsään keräämään kranssitarpeita. Ensimmäisenä ajatuksena oli kerätä pelkästään pikkuruisia havuja havukranssia varten, mutta retkellä tarttui koriin paljon muutakin.

Talvinen sänkipelto ja talventörröttäjät näyttivät kauniilta ja sopivat mainiosti vanhan rottinkikorini kanssa yhteen =) Itseasiassa talventörröttäjistäkin voisi saada aikaan kauniita kransseja.

Entuudestaan minulla oli tiedossa hyvä havuapaja. Pellon reunalla kasvavissa nuorissa kuusissa on ihanan tuoreen ja siron näköisiä uusia kasvustoja ja havut ovat kauniin tiiviitä.

Leikkasin korin pohjalle noin 15cm pitkiä havujen latvustoja.

Puolukanvarpuja leikkaamassa

Sitten piti koiran kanssa kivuta ojan yli läheiseen metsään ja sieltä korin täytteeksi poimin vielä puolukanvarpuja ja lehtensä karistaneita mustikanvarpuja.

Kuusenkävyistä saa somia yksityiskohtia kranssiin 

Käpyjä olikin sitten vaikeampi löytää, koska maahan oli jälleen satanut lunta. Mutta onneksi muutamia somia käpyjäkin sentään löytyi.

Korillinen kranssitarpeita

Mustikanvarpujen pätkiminen 

Tuvan pöydän ääressä alkoi siis jälleen kranssipuuhat. Näitä mustikanvarpuja en ollut edes ajatellut hankkivani, mutta niin vaan mieli muuttui metsäretken aikana ja aloitinkin kranssipuuhat näistä. Ajatuksena oli siis tehdä kevyt ja ilmava kranssi siroista ja lehdettömistä varvuista. Joten aloitin työn leikkaamalla varvuista piemenpiä pätkiä.

Pieniä mustikanvarpukimppuja kranssia varten

Seuraavaksi niputin kolme-neljä varvun pätkää yhteen ja kieputin sidontateippiä niiden ympärille. Näin sain pieniä mustikanvarpukimppuja.

Mustikanvarpukimppujen sitominen kranssiin

 Lopuksi sidoin pienet mustikanvarpukimput sidontalangasta tekemäni pyöreän renkaan ympärille.

Kevyt mustikanvarpukranssi valmistui hetkessä

Lopputuloksena sain aikaiseksi keveähkön ja ilmavan mustikanvarpukranssin. Tämän jälkeen innostuin vielä tekemään kuusenhavuista tuollaisen puolikkaan kranssin, jonka koristelin kahdella kuusen kävyllä ja silkkinauhalla. Nyt vielä kutkuttaisi tehdä sammaleista ohuen ohut sydänkranssi. Huh miten nämä puuhat vievätkään mukanaan ja muuten sotkevat koko huushollin niin, että saa melkoisesti raivata ja siivota puuhastelujen päätteeksi.

Jouluisia diy juttuja =)

Lasikellot ovat ihania! Niiden sisään voi tuunailla pikkuisia pienoismaailmoja. Meillä on vaihteeksi lumet sulaneet pois, joten luonto ja metsä tarjoaa mitä otollisimman aarteiden etsintä paikan. Tein siin pienoisen keruumatkan. Tällä kertaa halusin lasikupuihin valkeutta ja harmautta. Etsin sammaleiden sijaan erilaisia jäkäliä. Meidän pihapiirissä kasvaa jättiläismäisiä vanhoja pihlajia, vaahteroita ja tammia. Niiden oksat ovat suorastaan kuorrutettuja valuvilla harmailla jäkälillä. Ja näin myrskytuulten jälkeen on otollista löytää maahan tippuneita kauniita oksia. 

Yhteen kupuun pääsi jäkälin koristeltu valkoinen amaryllis ja pieni valkea metsäjänis, toiseen hurmaava, nostalginen joulukalenteri ja muutama pesty vaaleanpunainen hyasintti kaveriksi. Kyllä joulun odotus on sitten ihanaa =) 

Postaus tehty yhteistyössä Järvenpään Kukkatalon kanssa. Joulukuusiarvonta on siis edelleen meneillään tuolla Järvenpään Kukkatalon Facessa, joten vielä ehtii hyvin osallistua 50€ lahjakortin arvontaan. Joten käyhän äänestämässä mieleistäsi kuusta tästä =)

Ihanaakin ihanampi kukkakauppa - Wild Things

Olen jo pitkään seurannut Instassa herkullista ja superihastuttavaa Wild Things kukkakauppaa. Tänään olin työreissulla Helsingissä ja pakkohan sitä oli poiketa katsahtamassa kukkakauppaa oikein paikanpäällä. Jo hieman hämärtyvässä iltapäivässä, hieman harmaan ja sateisen sään keskellä, loisti pieni ja kutsuva kyltti - Plants are friends =)

Erottajankadun alussa on pieni, ihastuttava vaateputiikki Urban A, jonka yhteydessä tämä idyllinen ja ihanasti erilaisen kukkakauppa sijaitsee.

Ihania viherkasveja kauniisti voimapaperiin käärittyinä

Pikkuisia opuntioita =)

Ja sitten nämä viehättävät kukkakimput =) Kerrassaan upeita kukkayhdistelmiä ja mikä parasta kerrankin kimppuja, joihin ei ole laitettu valtaisat määrät vihreitä tukilehtiä, jotka on suihkutettu jollain kiiltävällä. Vaan ihanasti ryöpsähtävää, kevyttä, aistikasta, runollista ja luonnonmukaista. Kimpun kruunaa kauniisti kääräisty voimapaperi ja pieni tarra =) Lopuksi kukkapuketti sujautettiin vapautuneesti paperikassiin ilman valtaisaa paperikäärettä - Vauh =) Tälläisiä kukkauppoja lisää - ehdottomasti

Voihan viettelyksen viemää =)

Sammaleet, amaryllikset ja kaikenmoiset ihanat hömpötykset ovat taas vieneet mennessään =) Kaiken jouluisen pikkuhuuman pyörteissä innostuin myös rakentelemaan moodboardin amaryllispuuhista.

Nuorimmainen, joka on muuten viimeaikoina ollut tiiviisti mukana kaikissa hommissa, syyttää minua usein yliuppoutuvaiseksi. Joskus täytyy myöntää, että sellaista vikaa on hieman ilmassa. Minulla on usein tapana tutkia asioiden taustoja. Siinä missä kesken lehden luvun googlettelen ihmisten tai asioiden taustoja harrastan sitä myös postausten yhteydessä. Tällä kertaa ryhdyin selvittämään asioita amarylliksistä ja törmäsinkin melkoiseen kummastukseen. Sillä eräällä tavalla amaryllis ei olekaan amaryllis! Siis mitä ihmettä?

Nyt alkaa siis pieni katsaus historian havinaan =) 1700-luvulla Eurooppaan alkoi virrata erilaisia eteläafrikkalaisia sipuleita ja juurakoita. Tällöin saapuivat myös ensimmäiset amaryllikset koristamaan brittien kasvihuoneita ja viherhuoneita. Vuosina 1831 - 1834 taiteilija Pricilla Buryn kuvitti valtaisan teoksen A Selection of Hexandrian Plants, jossa pääosaa näyttelivät toinen toistaan upeammat amaryllikset. Googlen kuvahaku avaa tuota kuvitusten maailmaa aika kivasti =)

Aikani ihastelin kirjan upeita kuvituksia ja jatkoin taas tutkimusmatkaani amaryllisten maailmaan. Seuraavaksi selvisi, että itse amaryllis nimi on aiheuttanut melkoista sekaannusta, sillä meillä tarjolla olevat amaryllikset ovatkin eteläamerikkalaisia ritarinkukkia eli Hippeastrum-sukuun kuuluvia, kun ne eteläafrikkalaiset kuuluvat Amaryllis-sukuun.

Näitä meidän tuntemia Hippeastrum-lajin edustajia saapui 1700-luvun lopulla Englantiin. Ensimmäiset risteymät tuotti kelloseppä Arthur Johnson 1799. Mielenkiintoista. Kellosepän ammatillisella tarkkuudella taitaa kasvien risteyttäminen onnistua vallan mainiosti. Robert Sweet vuorostaan laati kirjan Hortus Britannicus, mikä kuvasi brittien puutarhojen kasvillisuutta. Tässä kirjassa esiteltiin 63 lajia ja 79 lajiketta näitä Hippeastrum-suvun ritarinkukkia. Eli amarylliksiin liittyy kautta historian kulkenut nimikiista. Tämä nimikiista ei toki horjuta amaryllisten kauneutta ja kiehtovuutta sitten laisinkaan.

No oli miten oli niin meillä on jälleen puuhattu amaryllisten tai ritarinkukkien parissa =) Potra veljessarja virkoamassa olleita valkeita amarylliksia päätyi harmaaseen betoniseen marjaan. Nuorimmainen toimi istutusvastaavana ja minä sain keskittyä vain kuvaamiseen =)

Tokmannilta löydetyt pikkiriikkiset kärpässienet, oravan nakertamat havunpätkät ja maasta löydetyt tammenterhot ja kävyt pääsivät sipuleiden kavereiksi ruukkuihin.

Nyt meillä on monta ruukullista salaista satumetsää keskellä tupaa =) Toistaiseksi istutukset ovat lattianrajan viileydessä, jotta sipulit saavat rauhassa juurtua, eikä varret venähdä heti valtaisan pitkiksi. Amarylliksistä sanotaan, että niiden olisi hyvä kasvaa noin 2x sipulin kokoisessa ruukussa ja sipulileista vain 1/3 haudataan mullan ja hiekan sekoitukseen ja 2/3 sipulista jätetään näkyviin. Kukinnan kuihduttua pitää kasvua vielä jonkin aikaa ylläpitää, jotta lehdet kuihtuvat. Näin sipuli kerää vielä vararavintoa itseensä seuraavan vuoden kukintaa varten =) Ei muuta kuin amaryllisonnea vai pitäisikö sanoa ritarinkukkaonnea!

Vahatut amaryllikset

Edellisessä postauksessa mainitsin ohimennen meidän vahatusta amarylliksesta. Siitä on jo jokunen viikko aikaa kun poikkesin työmatkalla hankolaisessa kukkakaupassa ja mitä minä löysinkään? Olin jo useaan otteeseen kuullut vahatuista amarylliksista, nähnyt niitä blogeissa ja netissä, mutten ollut törmännyt vielä yhteenkään. No näissä oli erityisen ihastuttavaa tuo vahauksen kauneus. Sisustuksellinen harmaan ja valkoisen yhdistelmä ilman blingblingiä. Tartuin siis tilaisuuteen vaikkakin nämä olivat punakukkaisia. Olisin mieluummin hankkinut valkeakukkaisen. Mutta menkööt tällä kertaa.

Amarylliksen sipuli, josta on leikattu juuret pois on vahattu steariinilla. Ennen juurien leikkuuta ja vahausta sipuli on saanut tarvittavan määrän ravinteita ja vettä. Vahauksen yhteydessä sipulin pohjaan on kiinnitetty metallituki, jotta sipuli pysyisi kätevästi pystyssä. Tätä vahattua amaryllistä ei siis kastella eikä lannoiteta vaan koko komeus seisoo tuon metallituen avulla vaikka koristelautasella tai pöydällä. Ja mikä kiehtovinta. Näitä voi käsittääkseni tehdä kotonakin steariinin avulla esim. hyasinteille. jos siis joku teistä on tehnyt tällaisia kokeiluja niin huutakoon oitis HEP! Nimittäin nämä kiehtovat jotenkin. Mutta tällainen on siis vahattu amaryllis.