Habitare 2018, lämpöä ja luonnonläheisyyttä

Habitare 2018 on pullollaan luonnonmateriaaleja, karheutta, sammuneita, mutta täteläisiä sävyjä ja kodikkuutta. Tiukan minimalismin aika on saanut väistyä. Erilaiset viherkasvit, leikot, heinät ja asetelmat ovat näyttävästi esillä.

Muutama suloinen kaali luonnonmateriaaleista punotussa korissa

Kukkaketo syksyisessä kattauksessa

Maanläheisiä sävyjä ja lämpöä

Leikkokimppuja rennosti maljakoissa

Huolettomasti hyllyille laitettuja leikkonippuja

Merenrannan ruokoja rennosti lasipurkissa

Lisää luonnonmateriaalista punottuja koriste-esineitä

Ripaus renessanssia

Ja vihersisustusratkaisuja. Hernepensaselämää -blogissa on lisää Habitare tunnelmia ja juttuja etenkin vihersisustajan makuun

Pylvästyräkin pistokkaiden ruukutus

Ette usko miten kovasti rakastan pylvästyräkkejä. Niihin liittyy ihania muistoja ja niiden kasvutapa on niin kaunis. Isoäidilläni oli aikoinaan lähes kaksimetrinen pylvästyräkki, mikä oli tuettu ties minkälaisilla naru- ja tukikeppiviritelmillä. Sittemmin tuo jättimäinen pylvästyräkki on hävinnyt. Mutta rakkaus tyräkkeihin säilynyt.

Olen päättänyt, että oma tyräkkini pysyy pystyssä omin voimin ja aloitin muutama vuosi sitten tutkimaan miten tyräkkejä hoidetaan ja latvotaan. Löysin netistä hyviä vinkkejä ja nyt onkin jo toinen vuosi peräkkäin kun olen hoitanut pylvästyräkkiäni latvomalla ylipitkäksi venähtäneitä varsia. Tein meidän Versoileva -sivustolle jokin aika sitten ohjeet pylvästyräkkien onnistuneeseen latvontaan ja latvonnasta pääset lukemaan lisää tästä linkistä. Sieltä pääset siis katsomaan miten tämä homma sai alkunsa. Mutta tänään me istutamme juurtuneet pistokkaat.

Pistokkaisiin on muodostunut melkoiset juuret vajaassa kuukaudessa. Ja nyt on aika pistää pienet pylvästyräkkien alut multaan. Sekoitin tavalliseen puutarhamultaan puolet hiekkakakkuhiekkaa. Näin multaseos läpäisee kivasti vettä ja mullan rakenne tiivistyy kivasti tyräkkien juurelle, sillä pienet pylvästyräkit kaatuilevat helposti ensimmäisinä elinvuosinaan.

Pistokkaita oli yhteensä yhdeksän ja ruukutin ne kahteen terracottaruukkuun. Pylvästyräkit pitävät kohtalaisen pienistä ruukuista, joten neljä pistokasta mahtuu vallan mainiosti yhteen ruukkuun. Näin niiden varttuessa muodostuu tiivis ja pensasmainen kokonaisuus.

Yllä olevan kuvan oikeassa reunassa näet emokasvin, josta pistokkaat on otettu. Noin 70cm korkea emokasvi on latvottu nyt kahteen kertaan ja sen rungot ovat vankistuneet ja haaroittuneet kauniisti, eikä kasvi tarvitse minkäänlaista tukea pysyäkseen pystyssä. Pikkuisia pylvästyräkkejä on vuorostaan neljässä eri ruukussa vankistumassa.

Ripaus barokkia ja pimenevien iltojen tunnelmaa!

Pimenevät illat kutsuvat käpertymään villaviltin suojiin sohvalle lueskelemaan puutarhalehtiä ja miettimään tulevaa kevättä. Meillä on olkkarissa aivan ihastuttava tuoksu, jota maljakossa oleileva suurehko eugalyptyksen oksa levittää ympärilleen. Läheisyydessä oleva kynttilä saa tuoksun entisestään voimistumaan.

Jo varhain syksyllä ihastuin Habitaressa uusiin Havi´s tuotteisiin ja pitkin syksyä haaveilin erityisesti tummanvihreistä tuotteista. Nyt käydessäni työkeikalla törmäsin näihin Havi´s uutuuksiin ja eihän siinä sitten muu auttanut kuin sortua hitusen. Pimeneviin iltoihin muutama ihanan koristeellinen vihreä kynttilä ja thillandsialle kodiksi kultaiset raamit.

Erityisesti tänään kun sateen lotina kantautuu ulkoa sisälle ja pönttöuuneissa ritisee somasti tulet on pimenevän ajan tunnelma kohdillaan =) 

Jouluisia diy juttuja =)

Lasikellot ovat ihania! Niiden sisään voi tuunailla pikkuisia pienoismaailmoja. Meillä on vaihteeksi lumet sulaneet pois, joten luonto ja metsä tarjoaa mitä otollisimman aarteiden etsintä paikan. Tein siin pienoisen keruumatkan. Tällä kertaa halusin lasikupuihin valkeutta ja harmautta. Etsin sammaleiden sijaan erilaisia jäkäliä. Meidän pihapiirissä kasvaa jättiläismäisiä vanhoja pihlajia, vaahteroita ja tammia. Niiden oksat ovat suorastaan kuorrutettuja valuvilla harmailla jäkälillä. Ja näin myrskytuulten jälkeen on otollista löytää maahan tippuneita kauniita oksia. 

Yhteen kupuun pääsi jäkälin koristeltu valkoinen amaryllis ja pieni valkea metsäjänis, toiseen hurmaava, nostalginen joulukalenteri ja muutama pesty vaaleanpunainen hyasintti kaveriksi. Kyllä joulun odotus on sitten ihanaa =) 

Postaus tehty yhteistyössä Järvenpään Kukkatalon kanssa. Joulukuusiarvonta on siis edelleen meneillään tuolla Järvenpään Kukkatalon Facessa, joten vielä ehtii hyvin osallistua 50€ lahjakortin arvontaan. Joten käyhän äänestämässä mieleistäsi kuusta tästä =)

Jouluesillepanoa tekemässä Järvenpään Kukkatalossa =)

Tänään se päivä sitten vihdoin koitti =) Nimittäin aamu kahdeksalta auto starttasi kohti Järvenpään Kukkataloa ja luvassa oli jouluesillepanon suunnittelua ja rakentamista. Oikeastaan ihanaa kun sai oikein luvalla joulufiilistellä näin marraskuussa =) Edellisenä päivänä oli kotimetsiköstä haettu joulukuusi ja tuoretta sammalta, pakattu työkalupakki ja roppakaupalla joulumieltä.

Järvenpään Kukkatalo käynnisti pari viikkoa sitten 'Tuhansia ideoita Järvenpään Kukkatalosta' joulukampanjan, johon osallistuu yhteensä neljä bloggaria ja Kukkatalon oma blogi. Menossa mukana siis Villa Kotiranta, Mansikkatilan mailla, Kukkala ja me =) Kullakin blogilla on oma viikkonsa ja aiheena kaikilla on jouluesillepanon suunnittelu ja rakentaminen Kukkatalon pääsisäänkäyntialueelle. Kampanjaviikkojen aikana on luvassa useampi eri arvonta, joihin kannattaa osallistua, sillä luvassa saattaa olla 50€ lahjakortti. Postauksen lopussa tarkempia tietoja anvonnoista.

Jouluesillepanon rakentaminen oli kohtuullisen jännittävää puuhaa. Aluksi kiersimme ostoskorin kanssa pitkin Kukkataloa ja koriin kertyi kaikkea ihastuttavaa, jouluhenkistä ja inspiroivaa. Idea esillepanoon lähti liikkeelle pikkuisista joulupalloista, joita lajitelmassa oli kolmea eri sävyä. Pure Warm teemaan kuuluvat pallot olivat maanläheisiä ja lämpimiä sävyjä, Marsalan punaista, wool white ja cafe latte =) Kuulostaa aika hyvältä vai mitä? Pallot olivat mittakaavaltaan juurikin sopivia pikkuiseen metsäkuuseemme. Pian pallot saivat seurakseen ihania leikkoja. Valkeita oksaneilikoita ja tähtipiikkiputkia. Olisi ihanaa jos meilläkin olisi tänä jouluna leikkoja joulukuusessa =)

Kun joulukuusi oli pukeutunut parhaimpiinsa niin pikkupöydät saivat ylleen sammalpeitteen ja muutamia lasikupuja. Moni teistä muistaakin jo entuudestaan, että olen varsinainen lasikupufriikki ja nyt pääsin oikein lempipuuhiini. Kukkatalon hyllyt ja hyllynaluset suorastaan notkuivat toinen toistaan upeampia lasikupuja. Esillepanoon valikoitui jalustallinen kupu, jonka suojiin pääsi pikkuriikkinen orkkidea, yksi kotikuusen käpy ja pala tuulen lennättämää jäkälää.

Joulukuusen alusesta tuli kuin palanen satumetsää, suurine amarylliksen (amaryllis Tarantula) kukkineen, pikkuisine leikkomaljoineen ja kupuineen. Myös kolme paljetein koristeltua peuraa tuli mukaan toivottamaan joulumieltä =) Nyt ei muuta kuin äänestämään siis! Blogin lopusta löydät ohjeet =)

1. Äänestä mieleistäsi jouluesillepanoa ja voita 50€ lahjakortti

Osallistu kilpailuun äänestämällä suosikkiasi jouluesillepanoista, joko Järvenpään Kukkatalon myymälässä (Alhotie 6, Järvenpää), tai Kukkatalon Facebook -sivuilla. Äänestäneiden kesken Järvenpään Kukkatalo arpoo viikolla 51 2kpl 50€ lahjakortteja.

2. Lukijakilpailu 28.11 - 4.12.2016

Kukkatalo on lahjoittanut myös jokaiselle kampanjassa mukana olevalle blogille lukijalahjana arvottavan 50€ arvoisen lahjakortin. Hernepensaan lukijalahja arvotaan tämän viikon sunnuntaina ja nyt Teillä on oiva mahdollisuus osallistua myös tämän lahjakortin arvontaan.

Näin osallistut arvontaan!

Voit osallistua 1-3 arvalla arvontaan - aikaa osallistua on sunnuntaihin, 4.12.2016 klo 15:00 asti. Arvonnan voittajan paljastan sunnuntaina illalla!

1 arpa liittymällä blogini lukijaksi tai olemalla jo lukija

1 arpa äänestämällä Hernepensaskujanteen esillepanoa Järvenpään Kukkatalon Facebook -sivuilla

1 arpa ottamalla valokuvan esillepanostamme paikan päällä myymälässä, ja jakamalla sen instagramissa - muistathan käyttää: #hernepensaskujanne #tuhansiaideoita @jkukkatalo @hernepensaskujanne

Ilmoitathan tuolla kommenteissa monellako arvalla olet mukana arvonnassa =) Osallistuneiden kesken arvotaan sunnuntaina 4.12 50€ lahjakortti!

Onnea arvontoihin =)

Voihan viettelyksen viemää =)

Sammaleet, amaryllikset ja kaikenmoiset ihanat hömpötykset ovat taas vieneet mennessään =) Kaiken jouluisen pikkuhuuman pyörteissä innostuin myös rakentelemaan moodboardin amaryllispuuhista.

Nuorimmainen, joka on muuten viimeaikoina ollut tiiviisti mukana kaikissa hommissa, syyttää minua usein yliuppoutuvaiseksi. Joskus täytyy myöntää, että sellaista vikaa on hieman ilmassa. Minulla on usein tapana tutkia asioiden taustoja. Siinä missä kesken lehden luvun googlettelen ihmisten tai asioiden taustoja harrastan sitä myös postausten yhteydessä. Tällä kertaa ryhdyin selvittämään asioita amarylliksistä ja törmäsinkin melkoiseen kummastukseen. Sillä eräällä tavalla amaryllis ei olekaan amaryllis! Siis mitä ihmettä?

Nyt alkaa siis pieni katsaus historian havinaan =) 1700-luvulla Eurooppaan alkoi virrata erilaisia eteläafrikkalaisia sipuleita ja juurakoita. Tällöin saapuivat myös ensimmäiset amaryllikset koristamaan brittien kasvihuoneita ja viherhuoneita. Vuosina 1831 - 1834 taiteilija Pricilla Buryn kuvitti valtaisan teoksen A Selection of Hexandrian Plants, jossa pääosaa näyttelivät toinen toistaan upeammat amaryllikset. Googlen kuvahaku avaa tuota kuvitusten maailmaa aika kivasti =)

Aikani ihastelin kirjan upeita kuvituksia ja jatkoin taas tutkimusmatkaani amaryllisten maailmaan. Seuraavaksi selvisi, että itse amaryllis nimi on aiheuttanut melkoista sekaannusta, sillä meillä tarjolla olevat amaryllikset ovatkin eteläamerikkalaisia ritarinkukkia eli Hippeastrum-sukuun kuuluvia, kun ne eteläafrikkalaiset kuuluvat Amaryllis-sukuun.

Näitä meidän tuntemia Hippeastrum-lajin edustajia saapui 1700-luvun lopulla Englantiin. Ensimmäiset risteymät tuotti kelloseppä Arthur Johnson 1799. Mielenkiintoista. Kellosepän ammatillisella tarkkuudella taitaa kasvien risteyttäminen onnistua vallan mainiosti. Robert Sweet vuorostaan laati kirjan Hortus Britannicus, mikä kuvasi brittien puutarhojen kasvillisuutta. Tässä kirjassa esiteltiin 63 lajia ja 79 lajiketta näitä Hippeastrum-suvun ritarinkukkia. Eli amarylliksiin liittyy kautta historian kulkenut nimikiista. Tämä nimikiista ei toki horjuta amaryllisten kauneutta ja kiehtovuutta sitten laisinkaan.

No oli miten oli niin meillä on jälleen puuhattu amaryllisten tai ritarinkukkien parissa =) Potra veljessarja virkoamassa olleita valkeita amarylliksia päätyi harmaaseen betoniseen marjaan. Nuorimmainen toimi istutusvastaavana ja minä sain keskittyä vain kuvaamiseen =)

Tokmannilta löydetyt pikkiriikkiset kärpässienet, oravan nakertamat havunpätkät ja maasta löydetyt tammenterhot ja kävyt pääsivät sipuleiden kavereiksi ruukkuihin.

Nyt meillä on monta ruukullista salaista satumetsää keskellä tupaa =) Toistaiseksi istutukset ovat lattianrajan viileydessä, jotta sipulit saavat rauhassa juurtua, eikä varret venähdä heti valtaisan pitkiksi. Amarylliksistä sanotaan, että niiden olisi hyvä kasvaa noin 2x sipulin kokoisessa ruukussa ja sipulileista vain 1/3 haudataan mullan ja hiekan sekoitukseen ja 2/3 sipulista jätetään näkyviin. Kukinnan kuihduttua pitää kasvua vielä jonkin aikaa ylläpitää, jotta lehdet kuihtuvat. Näin sipuli kerää vielä vararavintoa itseensä seuraavan vuoden kukintaa varten =) Ei muuta kuin amaryllisonnea vai pitäisikö sanoa ritarinkukkaonnea!

Nyt ritarit ovat vallanneet jo sisätilatkin =)

Sitä niin hurahtaa kaikkiin juttuihin. Tämän joulun yksi juttu on varmastikin vahatut amaryllikset ja sellainenhan piti ihan kokeilumielessä hankkia. Hankin amarylliksen itseasiassa jo jokin aika sitten ja jemmasin nimikyltin keittiön pöydälle. Nuorimmainen on käynyt kiivaana kun mukamas minun kasviharrastus on levittäytynyt liikaa pitkin taloa ja etenkin keittiön pöytä on kuulemma pahamaineisessa kunnossa. Multakippojen ja kasvien sekaan kun kahvikuppia saa hädin tuskin mahtumaan.

No olin sitten eräänä päivä työreissussa vähän pidempään ja neitokainen oli intoutunut siivoamaan ja siinä tuoksinassa hävittänyt tarkoin varjelemani nimikyltin, joten hänen kauneutensa on nyt sitten tyystiin nimetön. Valkeaa amaryllistä havittelin vahattuna, mutta sen muistan, että tämä on perinteisen punainen. No valkean vahatun sipulin ja raikkaan vihreiden varsien kera punainen voi näyttää jopa piristävältä, vaikken niin punaisen ystävä olekaan.

Amaryllis intoiluni ei suinkaan jäänyt tuohon vahattuun yksilöön vaan eräällä kauppareissulla tarttui mukaani Amaryllikset Hippeastrum "Athene" ja "Nymph". Toinen on puhtaan valkea hieman kellertävään taittuvalla keskustalla ja toinen vienosti piparmittukarkkia muistuttava hieman raidallinen. Ihania. Nyt nämä veijarit ovat juomalasissa vähän virkistäytymässä kun en ole vielä heitä ehtinyt ruukuttamaan.

Sitten veljeskolmikko. Amaryllikset Hippeastrum "Alfresco", valkeat hieman vihertävä keskustaiset, ylväät ritarikukat. Viikonvaihteessa on hommaa yllin kyllin luvassa. Pitäisi pistää nämä hieman kauniimmin kasvamaan ja muutoinkin hyödyntää nyt sateen ja lämmön jäljiltä sulannut puutarha ja pihamaa kaikenmoisten aarteiden etsintään. Tälläista siis tällä kertaa =)

Istutuspuuhissa =)

Ulkosalla tupruttaa lunta ja pönttöuuneissa ritisee tuli. Mikä onkaan parempaa puuhaa tuuliselle ja hyytävän kylmälle päivälle kuin viherkasvien istutus. Meillä on aina pahan päivän varalle punainen pesovatillinen multaa lämpimässä sekä ruukkuja, joten nämä puuhat voi aloittaa milloin vain =) Kätevää vai mitä ;)

Hangosta perjantaina hankkimani Kolmioviikuna Figue Triangularis, Luurankolehti Alokasia ja kaksi uutta syklaamia olivat vielä ruukkuja vaille, joten ei muuta kuin suoja pöytäliinan päälle ja tykötarvikkeet esille.

Ensimmäisenä ruukkuun pääsi ihanaakin ihanampi kolmioviikuna. Kolmioviikuna pääsi komeimpaan ruukkuun, eli valkeaan suureen ananasruukkuun, josta kävin kippaamassa tunkioon aiemmin istuttamani lankaköynnöksen.

Sitten pyöreälehtinen alokasia. Näitä olen aiemmin nähnyt pitkullaisilla lehdillä varustettuna, mutta tämä pyöreämpilehtinen oli enemmän omaan makuuni.

Sitten minisyklaami

Ja lopuksi balkanin syklaami.

Tuvan oven vierusta muuttuu pikkuhiljaa runsaammaksi. Nyt vielä pitäisi se riisikori hankkia tuolle alokasialle niin kokonaisuus olisi yhtenäisempi. Tällaisia pakkaspäivän puuhia tällä kertaa.