Pelargonin pistokkaat tuovat kevään ovelle!

Pelargonit ovat selvinneet talviunestaan. Hieman raaskuisen näköiset, mutta elinvoimaiset pelargonit lähtevät nopeasti uuteen kasvuun. Pelargonin pistokkaat on aika ottaa maaliskuun loppupuolen jälkeen, jolloin päivän pituus ja lisääntyvä valon määrä helpottavat pikkuisten juurtumista. Pelargonien pistokkaiden ottamisesta voit lukea lisää Versoilevan Pelargonin lisäys pistokkaista -artikkelista.

Osan pelargoneista jätän kasvamaan tällaisenaan, ilman muotoilua ja pistokkaiden ottoa. Useamman vuoden talvehtineiden pelargonien kiehtovuus syntyy ilmavasta, hieman villistä kasvutavasta. Ilmavuus korostaa jotenkin pelargonin ikää ja luonnetta. 

Omat pelargonit asuvat huokoisissa Bergs Potterin terrakottaruukuissa. Kuivuutta sietävän pelargonin juuristo pitää saviruukun hengittävyydestä ja saviruukku tarjoileekin juuristolle ihanteelliset kasvuolosuhteet. Ruukut patinoituvat ajan oloon kauniisti ja muodostavat upean kombon vanhojen pelargonien kanssa. 

Pikkuhiljaa aloittelen lannoituksen, jotta nämä ihanuudet jaksavat kukkia komeasti kesän tullen. Tätini rikkoi lapsuudessani kananmunan kuoria pelargoneille lannoitteeksi. Ehkä kokeilen tätä kikkaa myös muutamille yksilöille. Miten sinun pelargonisi jaksavat? Ovatko ne selvinneet talvetuksesta? 

Versoileva · 111 - Pelargonin pistokaslisäys

 

Esikasvatus ja kasvivalo

Esikasvatus on lähtenyt kivasti käyntiin. Keittiön pöydän yläpuolella roikkuva kasvivalo tarjoilee vuoden varhaisimmille pikkutaimille mukavasti valoa ja rotevoittaa taimia. Kun kerran on tottunut kunnollisen kasvivalon tarjoilemaan apuun niin ei sitä ilman enää tunnu tulevan toimeen. 

Esikasvatuksessa ovat tuttuun tapaan erilaiset kesäköynnökset. Kelloköynnös, keijunmekko sekä valkoinen miinanköynnös. Lisävalo on pitänyt kasvun sopivan hillittynä ja taimista on jo nyt tullut varsin rotevia. Kesäköynnösten lisäksi kasvivalosta nauttivat latva-artisokat sekä uunituore papaija.

Viime vuosina olen hillinnyt varhaisten esikasvatettavien määrää ja siirtynyt enemmän kohti ulkona esikasvatettavia kesäkukkia ja muita ihanuuksia. Mutta sellaiset taimet, joita on huonosti taimistoilta saatavilla tai hinnat ovat taivaissa, olen kasvattanut itse. 

 

Helmililjat tuovat raikkautta kotiin!

Ihastuttavat helmililjat ovat rantautuneet tänne eteläiseen maan kolkkaan. Ensimmäinen ihanuus on löytänyt tiensä meidän olohuoneeseen. Minulla on tapana hankkia pitkin kevättä sipulikukkia kotiin kukkimaan ja istuttaa ne sitten ilmojen lämmettyä ulos puutarhaan. Näin varhain hankituista sipulikukista on tuplailo. Tänä vuonna sipulikukat ovat yllättäneet vallan, sillä en muista aiemmin hankkineeni tammikuun puolivälissä helmililjoja, perunanarsisseja ja lumikelloja. 

Herkkä helmililja on ihastuttava näky tammikuun kylmää valoa hehkuvassa olkkarissa. Helmililjat ovat helppohoitoisia. Vaatimattomiin oloihin tottunut kukka kukkii pitkään kun sen siirtää yöksi hieman viileämpään tilaan. Kukkien kuihduttua lehdet pysyvät pitkään vihreinä. Sisätiloissa helmililjoja kastellaan säännöllisesti, kasvustoa ei saa päästää kokonaan kuivumaan. 

Kauniiden helmililjojen lisäksi ruukussa kasvaa ihastuttava tähtilumikello. Sen terhakat lehtialut nousevat komeasti kasvualustasta, mutta nuppuja saa vielä hetken odottaa. Ihanaa sunnuntaita teille kaikille!

Pienikukkainen orkidea on hurmaava!

Orkideat ovat ihanissa Green & Clay - verkkokaupasta löytyvissa Bergs Potterin lasitetuissa Helena -ruukuissa.

Pienikukkainen orkidea on saapunut ilahduttamaan keskellä talven pimeintä aikaa. Löysin Turussa piipahtaessani kaksi tällaista vähintäänkin suloista pienikukkaista orkideaa. Suurikukkaiset näyttävät hieman teknisiltä toisin kuin nämä rennompikasvuiset orkideat. Harmikseni näiden lajike on hieman hämärän peitossa. Ilmeisesti jotakin villiorkideoita. Orkideat saivat seurakseen myös herkän nappipellean. Mutta millä ihmeen ilveellä selviän näiden ihanuuksieni kanssa? Kaivoin kirjahyllyn uumenista vanhoja kukkakirjoja esiin sekä perehdyin Suomen Orkideayhdistyksen sivuilta löytyviin hoito-ohjeisiin.

Kuten moni teistä jo arvaakin niin innostuin myös pienestä pätkästä historian havinaa, minkä tutkimusretkeni aikana löysin. Aivan ensimmäiseksi pitää siis luoda mielenkiintoinen katsaus 1935 ilmestyneen Kotiliesi -lehden artikkeliin. Rouva Anna-M. Tigerstedt toteaa artikkelissaan Orkideojakin voidaan kasvattaa kotona seuraavaa:

"Orkideain etsiminen kuuluu kaikkein vaarallisimpiin ammateihin. Vuosittain varustavat englantilaiset, ranskalaiset, italialaiset ja japanilaiset yhtiöt sekä intohimoiset yksityiset orkideain keräilijät kokonaisia retkikuntia etsimään orkideauutuuksia, joista Euroopan markkinoilla maksetaan huikeita summia. Mutta niinpä nämä orkideain matsästäjät katsovatkin melkein joka askelella kuolemaa silmästä silmään, ja lukemattomat nuoret miehet, jopa kokonaiset retkikunnat orkideoja etsiessään ovat joutuneet petojen saaliiksi, myrkyllisten käärmeiden uhreiksi tai sortuneet kosteutta höyryävien metsien ja soiden aiheuttamiin kuumetauteihin" 

Ensimmäisen maailmansodan aikaan lämpöä ja erityistä hoitoa vaativat orkideat jätettiin oman onnensa nojaan. Tällöin mm. saksan Potsdamin keisarilliset orkideat myytiin huutokaupalla ja Englannissa kuningas Yrjön arvokkaat orkideaviljelykset hävitettiin. Kirjallisuuteni ei enää kertonut miten orkideaviljelykset elvytettiin uudelleen. Mutta mielenkiinto heräsi kyllä vahvasti näiden ihmeellisten kukkijoiden vaiheisiin täällä Euroopassa, joten pitääpä jatkaa joku ilta tutkimusmatkaa uudelleen.

Kovin ovat ajat muuttuneet 86 vuoden aikana ja nyt kukkakauppojen ja markettien hyllyillä olevat orkideat tuntuvat melkeinpä itsestäänselvyyksiltä. 

Nappipellea sopii erinomaisesti orkidean seuraksi

 

Tammikuun ensimmäiset tulppaanit tuovat kevään kotiin!

Takana on vuoden ensimmäinen työviikko ja vallan inspiroiva sellainen. Hitusen väsähtäneenä, mutta onnellisena kruunasin työviikon kukkakauppareissulla. Tarkoituksenani oli hakea ranskalaisia tulppaaneja, mutta matkaan tarttui myös kaksi nippua leikkotulppaaneja. Hankin tulppaanit pääasiassa aina kukkakaupasta. Vakiokauppani valikoima on ihastuttava ja voin olla aina varma, että saan nipun näyttävästi kukkivia ihanuuksia, aivan kuten tälläkin kertaa.

Lähestyvä kevään tulo saa aina revittelemään. Villi yhdistelmä sekalaisia papukaijatulppaaneja ja kaksivärisiä täyteläisiä tulppaaneja vanhaan lasipurnukkaan ja yllätys on iloinen. Nyt tarvitaan valkeutta ja helakoita sävyjä! Tulppaanit saa pysymään pitkään upeina, jos niitä säilyttää yöt hieman viileämmässä tilassa. Ylivenähtäneitä tulppaanien varsiin voi leikata uudet imupinnat ja lyhentää varsia samalla. Näin kukat asettuvat taas kauniisti maljakkoon. 

Lähiaikoina on luvassa myös lisää tulppaanijuttuja. Nimittäin niitä ihania ranskalaisia tulppaaneja on jo muutama olohuoneen pöydällä. Mukavaa sunnuntaita teille kaikille!

Alkavan uuden vuoden kunniaksi tarjolla myös Versoilevan uusin podcast. Puutarhatrendit 2021 podcastin voit kuunnella alla olevalla soittimella tai suoraan Spotifysta. Inspiroivan koosteen Puutarhatrendit 2021 voit lukea Versoilevan sivuilta. 

Versoileva · 106 - Puutarhatrendit 2021

 

Suloinen esikko on lupaus keväästä!

Keltainen esikko on kuin pilkahdus tammikuun aurinkoa!

Joulun tunnelma on vaihtunut yhdessä yössä lupaukseen uudesta vuodesta ja lähellä häämöttävästä kasvukaudesta. Heleät esikot ovat vallanneet olohuoneen lattian ja tuore multa tuoksuu. Vuosi 2021 alkoi turvallisesti kasvipuuhien parissa. 

Esikko pitää tasaisesta kasvualustan kosteudesta.

Esikko on varsin helppohoitoinen ja sen saa kukkimaan pitkään muutamalla niksillä. Esikko on erityisen herkkä kasvualustan kuivumiselle, joten sitä onkin hyvä kastella usein. Joka toinen päivä pieni loraus vettä ja välillä kasviravinnetta saa tämän ihanuuden kukkimaan pitkään. Toinen vinkki on viileähkö kasvupaikka. Kuuma ja kuiva huoneilma kuivattaa esikon nopeasti. Paras paikka esikolle onkin viileä eteinen ja valoisa ikkunalauta. 

Huomenna kevätpuuhat jatkuvat mikrovihreiden kylvöllä ja kohtapuoliin olisi hyvä luoda katsaus myös tulevan vuoden trendeihin ja siementilauksiin. Mitä kevään odottelu puuhia Sinulla on meneillään? Ihanaa ja puutarhaisaa alkavaa vuotta kaikille!

 

Jouluinen ovikoriste havuista ja rosepippureista

Jouluinen ovikoriste syntyy helposti muutamasta havusta, rosepippureista ja kuivatuista kukista. Perinteistä ovikrassia helpompi on viuhkan mallinen ovikoriste, jossa havujen päälle sommitellaan muutama pippurin oksa ja kuivakukka. Koko komeus kieputellaan tyvestään tiukasti kiinni luonnonnarulla. Halutessaan ovikoristeeseen saa lisää ilmettä käyttämällä sidontaan paksua sametti tai silkkinauhaa.

Hennot rosepippurit ovat ihastuttavia harmaan vihreiden havujen seuraksi. Rosepippureita saa upeina nippuina hyvinvarustelluista kukkakaupoista. Kuivuneet oksat kestävät hyvin käsittelyä ja marjat ovat tiukasti kiinni oksissa. 

Harmaan vihreät havut luovat hienostuneen taustan ovikoristeelle.

Kansakoulumme eteläisen seinustan ovet kauhtuvat nopeasti auringonpaisteessa. Hieman haalistunut vihreä ja hillitty ovikoriste muodostavat harmonisen yhdistelmän. Erityisen sopiva leutoon ja lempeään talveen vai mitä?

Saunan punainen ovi sai seurakseen räväkämmän kokonaisuuden. Hehkuvan punaiset orjanlaakerin marjat ovat kuin luodut punaisen oven rinnalle. Mukavaa joulun odotusta ❤️

Joulu saapui sisäänkäynnin edustalle!

Joulun hyörinä on tiivistynyt täällä ykkösvyöhykkeelläkin. Lämpömittari näyttää heti aamusta +7C, mutta se ei haittaa jouluvalmisteluja. Pienet, ruukuissa olevat havuryhmät ovat valloittaneet tilaa sisäänkäynnin läheisyydestä. Tuuhean sininadan seuraan ovat päässeet pörröiset hernesypressit, kultasypressi ja sypressit, tuuheat kartiovalkokuuset sekä sinikatajat. Erilaiset kasvumuodot ja värivivahteet luovat ryhmään kivasti vaihtelua.

Vanhat, lähes kaksikymmentä vuotta vanhat lyhdyt löytyivat puuvajan kätköistä. Ne luovat ripaukset joulun punaa sisääntulon läheisyyteen.

Lauhassa säässä viihtyvät myös syklaamit, lempparikukkani. 

Tänään jouluvalmistelujen listalla on ovikranssien loihtiminen. Eteisessä odottelee nippu punapippureita ja muita ihanuuksia. Kranssiprojektista luvassa lisää lähipäivinä. Sitä ennen mukavaa joulun odotusta siinne ruutujen taakse 💚

 

Syksyisen pation stailaus ihanilla havuilla

Syksy on runsaudessaan hurmaavaa aikaa. Ennen talven tuloa on vielä hetki aikaa nauttia ja fiilistellä. Pation kesäkukkaistutusten kukkavalinnat oisuivat tänä vuonna nappiin. Erilaiset heinät, viherliljapuut sekä keijunkukat ja marketat ovat loistaneet läpi kesän. Näiden kukkaistutusten välistä voi tirkistellä syksyn havuistutuksia ja kaikki näyttää niin suloiselta. 

Tämän syksyn parhaimpiin havulöytöihin lukeutuvat laakakataja 'Nana', komea kartiovalkokuusi, kultasypressi sekä minikokoinen kataja. Havut toimivat kauniisti myös ruukkuistutuksissa. Niiden kaveriksi sopii erinomaisesti erilaiset callunat, syklaamit ja marjakanervat. Näiden kasvien kanssa saa luotua yhtenäistä tunnelmaa, josta syklaamien kaunis väritys korostuu upeasti.

Havuja ja syklaameja on kätevintä pitää katoksen alla suojassa mahdollisten syyssateiden paljoudelta. Näin kastelu on helpommin hallittavissa ja liiallisesta märkyydestä ei tule ongelmaa. 

Olen niin innoissani myön alkavasta verkkokauppiaan urasta. Tässä on vaan se paha puoli, että ruukut kulkeutuvat vaivihkaa omiin projekteihin 😉Mutta kyllä ruukkuja vielä kaupankin puolelta löytyy. Pääset tutkimaan niitä klikkaamalla itsesi www.greenandclay.fi -sivuille. 

Callunat ja kanervat ilahduttavat näin syksyisin

Calluna, marjakanerva ja riippacalluna ovat syksyn ihanuuksia. Kaikki kuvan ruukut Bergs Potterin -ruukkuja, Creen & Clay -verkkokaupasta.

Syksyn ihanat callunat ja kanervat ovat kaupoissa. Niiden valikoimat ovat vuosi vuodelta kasvaneet ja joka vuosi voi kohdata jotakin uutuuksia. Tämän vuoden ehdottomasti ihanin tuttavuus on riippacalluna. Sen lamoava kasvutapa on suorastaan runollisen lumoava. Marjakanervien koot ovat vuorostaan kasvaneet ja nykyään löytää helposti kookkaitakin yksilöitä tätä ihanamarjaista syyskukkaa. Mikä on sinun syyskukkien kaunotar, ihana suosikki?

Versoilevan puolella on tänään myös juttua erilaisista kanervista ja niiden hoitamisesta. Sieltä voi napata parhaat vinkit mikä kestää pakkasta ja mikä pitää siirtää hyvissä ajoin sisään suojiin. 

Kirjavalehtinen pippurikoiso ja arvonta!

Kirjavalehtinen pippurikoiso, Solanum pseudocapsicum 'Ivema' 

Löysin syksyn ihanimman viherkasvin paikallisesta puutarhaliikkeestä. Vaikken olekaan järin suuri oranssin ystävä niin tämä ihastuttava pippurikoiso teki poikkeuksen. Siinä on juurikin sopivan pieni määrä kipakkaa oranssia yhdistettynä upeisiin valkokirjaviin lehtiin. Tämä kirjavalehtinen pippurikoiso Solanum pseudocapsicum 'Ivema' viihtyy normaalissa huoneenlämmössä koko talven. Luulin tätä alkujaan ulkokasviksi, mutta lyhyen tutkinnan tuloksena päädyin siihen, että tämä onkin huonekasvi. Melko sopivasti näin valtakunnallisen huonekasviviikon kunniaksi. 

Jos tämän oranssimarjaisen ihanuuden haluaa säilyttävän pitkään nämä kauniit marjat upeina niin silloin hänen ihanuutensa voi sijoittaa hieman viileämpään tilaan. Lämpötila ei kuitenkaan saisi tippua alle kymmenen asteen.

Pippurikoiso ja hopealanka, Bergs Potter Julie -ruukut.

Perinteinen hopealanka näyttää pippurikoison kumppanina erityisen hyvälle. Vaaleat, valkokirjavalehtiset kekä hennon hopealehtiset kasvit näyttävät jotenkin niin valovoimaisilta näin iltojen pimetessä. 

Sopivasti myös tämän Huonekasviseuran järjestämän Huonekasviviikon alkajaisiksi Green & Clay -verkkokaupan instagramissa pyörii ruukkuarvonta. Osallistumalla arvontaan voit voittaa kolme Bergs Potter Julie ruukkua, jotka näkyvät myös näissä kuvissa. Arvonta on käynnissä keskiviikkoon 16.9.2020 klo 20 asti.

Käyhän siis osallistumassa arvontaan @greenandclay Instassa.