Vanhan ladyn korulippaalla

Tunne on vähän samanlainen kuin lapsena kun pääsi ihastelemaan isoäidin salaista korulipasta. Puutarhassa helmeilee vesipisarat kuin helminauhat. Lakastumisen ja siemenkotien muodostumisen aikakausi on alkanut. Puut, pensaat ja perennat paljastavat loistonsa jälkeen toisenlaisen ja pehmeämmän loistonsa. Nyt kypsyy ensivuoden unelmat.

Ritarinkannusten punertavanliila on saanut väistyä ja tilalle on tullut hentosia beigen sävyjä. Kurjenmiekkojen kuihtuneiden terälehtien lomasta pilkistää vuorostaan uutta uhkuvien vihreiden siemenkotien rivistö. Kuihtumisen ja siemenkotien aikakaudessa on jotain viehättävää, ripaus romantiikkaa ja hyppysellinen hienostuneisuutta. 

Sade on saanut sinikatanat kumartamaan. Niiden eteen piti aivan polvistua, kumartaa itsekkin niiden kauneuden edessä. Puutarhassa tarinat ja kertomukset saavat siivet alleen ja täällä kaikki lähtee elämään omaa elämäänsä. Kohtaukset vaihtuvat ja tapahtumien kirjo vie mennessään. 

Sitten toiset vasta valmistautuvat hienoimpiinsa. Syysasterit ovat vahvistaneet nuppujaan kuihtuvien ritarinkannusten suloisessa huomassa. Kukkamekkojen rimpsureunat saavat vielä kasvaa rauhassa ja sitten jälleen on luvassa sinertävään vivahtavaa loistoa.

Kurjenpolvet ovat vankistuneet ja niidenkin sävy toistaa Hernepensaskujanteelle tuttua värikarttaa.

Hernepensaskujanteen elämässä avautuu tänään myös uusi lehti. Meitä pyydettiin vähän aikaa sitten mukaan Indiedays-blogiyhteisöön ja päätimme lähteä mukaan. Hernepensas on ja pysyy vanhana kunnon kujanteena, mutta nyt meidät löytää myös Indiedaysin Inspiraatio-blogien lifestyle osiosta. Tervetuloa mukaan matkaan siis myös uudet lukijat. Ja teitä vanhoja lukijoita ilman Hernepenskujanteen matka keskelle puutarhan ihmeitä ei olisi mitään =) Joten nöyrä kiitos ja kumarrus siitä teille, että olette olemassa =)

Huomenna jälleen kalenterissakin kuukausi kääntää lehteään ja pitääkin lähteä metsästämään uutta bannerin taustakuvaa, mikä antaa oikeutta edessä häämöttävälle elokuulle. Kuukaudelle jossa päivät lyhenevät, yöt pitenevät, syksyinen kostea lämpöisyys laskeutuu yllemme ja alkaa sadonkorjuun aika.

Renessanssin eleganssi ja runollisuus toimivat yhtenä merkittävimpänä puutarhamme ja potagerimme innoituksen lähteenä. Joten en malttanut olla juhlistamatta alkavaa elokuuta otteella Limbourgin veljesten kalenterista.  Elokuu on esitetty Limbourgin veljesten 1400-luvun alussa Berryn herttuarelle maalaamassa kalenterissa haaleammissa sävyissä kuin aiemmat kesän loistokuukaudet. Ylhäällä nousee linna ylväänä ja sen alapuolella talonpojat ovat sadonkorjuutöissään, vesi on vielä niin lämmintä, että väliin voi pulahtaa uimaan. Hovineidot, raskaisiin samettihameisiin pukeutuneena, ylväine hevosine ovat lähdössä kukaties haukkametsälle. Samaa runollisuutta ja kadonnutta loistoa on havaittavissa puutarhan kätköissä.

Meidän elokuu maistuu mitä ilmeisemmin meheville pensasmustikoille =)

Herkuttelua ja hyvää seuraa =)

Jes - sain spotifyni jälleen toimimaan, taustamusiikki pelaa, elämä rullaa ja kuljettaa jännittävistä hetkistä toisiin. Meillä oli tänään vieraita. Ja njamskis maailman herkullisimpia leivoksia =) 

Uusi inspiraatio otti valtaansa ja ideat virtasivat. Suorastaan flow otti vietäväkseen ja jälleen luvassa on jotakin uutta =)

Päivän huipensi inspiroiva vieras sekä vesihanojen avautuminen. Kaunis kesäsade sai kypsyvät karviaiset näyttämään entistä mehevimmiltä. Myös keväällä istutetut mustikat ovat silmissä vankistuneet ja sinisiä aarteita nuokkuu hennoilla varsilla enemmän kuin osasimme odottakkaan. 

Vadelmat ovat napsahdelleet parempiin suihin =) Muutamia on vielä jäljellä, joten kesäloman viimeisiä aamuja kruunaa nämä pienet herkkupalat.

Tukevia olkapäitä ja siementen viilaamista

Aamukahvia, mustaa ja kuumaa sekä tuoreita vadelmia =) Meillä on keittiön pöydän ääreltä tällainen näkymä . Joskus aamuisin avaan salaa ikkunan ja annan raikkaan kesäilman tulvia sisään ja kuuntelen luonnon sinfoniaa. Ikkunassa pitäisi olla kärpäsverkko näin kesäisin, mutta se peittää rakastamaani näkymää. Tässä voisi vain istua ja tuijottaa.

Kun ikkunan avaa kokonaan näkymä muuttuu hieman.

ja katse voi lepäillä peltolakeuksien päällä. Sydämeni on tehnyt pesän Varsinais-Suomalaisten viljavien peltojen katveeseen, kiemurtelevien jokiuomien virtaaviin vesiin ja mereltä käyvään viilentävään tuuleen. Täällä tunnen olevani kotona =)

Maailmankuulun Kew Royal Botanic Gardenin kasvikokelmiin kuuluvan Dianthus Siberian blues neilikan sävy on punertavampi mitä kuvittelin. Tewkesburyn lordi Capel perusti kasvitieteellisen puutarhan jo vuonna 1761. Kewin kasvitietteellisen puutarhan kasvikokelmaa pidetään maailman suurimpana. Kokoelmaan kuuluu 44000 eri alkuperää olevaa kasvia. Puutarhalla on oma siemenvalikoima ja olen tilannut näiden neilikoiden siemenet muutamia vuosia sitten sieltä.

Tyräkkien keräily kuuluu lempipuuhiini. Tiesittekö, että tyräkkien siemenet ovat niin kovia, että niiden itämistä edistää se, että siemenen pintaa hioo kynsiviilalla? Joskus olen kasvattanut tyräkkejä ihan itse siemenistä. Muistaakseni saksalaisella Jelittolla on hyvät tyräkkien siemenvalikoimat. Tässä rantatyräkki sateen jäljiltä. Sateen uuvuttama sinikatana on saanut tukevan olkapään, johon nojata.

Kun pään työntää sadepisaroiden kasteleman särkyneensydämmen sisuksiin voi nähdä tällaista =)

Potagerin keskiympyrän kirsikoita on jälleen leikelty. Murskepolku kulkee lehväkatoksen alta. Oksat on mukava pitää siinä kuosissa, ettei puun alta kulkiessa tarvitse väistellä oksia tai kumarrella.

Polun toisen puolen kirsikkakin on saanut uutta muotoa itselleen. Muutaman vuoden kuluttua lehvästöt varmasti koskettavat toisiaan ja muodostavat katon käytävän ylle... Toivotaan ainakin niin =)

Mursketta, kuorikatetta ja kiviä =) ja tietysti raparpereja

Hihat käärittiin jo heti aamusta ja tehtiin monen moista vaiheessa ollutta projektia kuntoon =) Työt lopetettiin vasta ilta yhdeksän maissa, joten kuvissa on jälleen illan tuntua =) Ensimmäisenä kärrättiin näin sateen jälkeen kuorikatetta uusien herukoiden ja ruusukvittenien alle. Käytimme jälleen kuorikatteen alla tummanruskeaa kuitukankaista aluskangasta. Aluskangas lähinnä auttaa siinä, ettei kuorikate ajanoloon uppoa alla olevaan multaan.

Mutta sitten pääsimme erityismukavaan hommaan. Nimittäin uuden raparperimaan perustamiseen. Moni varmaan muistaakin kuinka unelmoin keväällä terracottaisista raparperi huupista. Vanhat kansakoulun aikaiset raparperit kasvavat uuden muotopuutarhan tiellä ja tänään ne kaivettiin ylös. Puukon kanssa jaoin valtaisat juuripaakut ja sitten tuhtia kompostia, vanhaa hevosenkakkia ja reuna-alueille kuorikatetta. Melkein näen jo silmissäni keväällä terrakottakellot, jotka kasvattavat pimeydessä raparpereista erityisherkullisia. Paikallinen puutarhakin on innostunut näistä raparperipakottimista ja ehkäpä ensi keväänä saan niitä hankittua ihan lähipuutarhalta ;)

Meillä useat pinnat on pinnoitettu - löytyy 0-8 murkeesta käytäviä, kivipolkuja ja kuorikatealueita. Katteet helpottavat alueiden hoitoa, piirtävät kasveja ja rakenteita esiin näyttävästi ja antavat muotoa kokonaisuudelle. Katettuja alueita tulee kuitenkin hoitaa, jotta ne säilyvät mahdollisimman hyvän näköisinä. Murskekäytävät kuokimme ja haravoimme aika ajoin, koska käytävälle lentelee tuulen mukana rikkakasvien siemeniä ja ne alkavat kasvaa murkeessa. Riitävän paksu kerros helpottaa murskepintojen hoitoa, joten siinä ei kannata säästellä. Paksusta valkeasta katekankaasta, jota on käytävien alla, tulee läpi viheliäiset juolavehnät, joten helpottaa todella, jos on huolehtinut katettavat alueet puhtaaksi juurikin juolavehnästä ja pahimmista rikkaruohoista.

Myös kuorikatealueet on erityisen huolella puhdistettu rikoista ennen katekankaan levittämistä. Rikkojen poistaminen on ollut kohtuullisen helppoa kuumilla ja paahteisilla keleillä. Kuokitut rikat kuolevat helposti kuumuuteen.

Sitten on nuo meidän kivikäytävät. Ne on niin luomua kuin olla ja taitaa. Vuosien varrella olemme todenneet parhaaksi keinoksi perustaa kivikäytävän suoraan mullokselle ja nyppiä rikat pois niiden ilmaannuttua. Katekankaissa on nimittäin sellainen kurja puoli, että jos ne repsottavat ja pilkottavat jostain niin lopputulos on katteesta huolimatta epäsiistin näköinen. Tämän vuoksi esim. mansikkakangas on pannassa meillä. Se rispaantuu ikävästi ja muovi kiiltää pahasti pilkoittaessaan. 

Sateenkaarentaa blogin Rikka kyseli tuossa edellisen postauksen kommenteissa meidän käytävien ja katettujen alueiden perustamisesta, joten poimin Riikalle ja muille kiinnostuneille muutamia vanhempia postauksiamme, joissa on kerrottu murske ja kate-alueiden perustamisesta tarkemmin ja kuvattu prosessia vaiheittain. Meidän murskeet ja kuorikatteet ovat maa-aines.com:in valikoimista =)

Tässä siis linkit vanhempiin postauksiin, jotka käsittelevät uusien alueiden perustamista.

Kuorikatepenkkin perustaminen

0-8mm murskekäytävien perustaminen

Lisää kuorikatepenkkien perustamisesta

Murskekäytävien puhdistamisesta

0-8 murketta pihaan 

Lisää pihan murskealueista

Lentoharjoituksia ja kostean maan lämpöä

Oletkos koskaan kuullut pääskysen viuhahdusääniä, kun se oikein syöksyy taivaalla? Entäpä nähnyt armeijaa leppäkerttuja sumuisella ohrapellolla?

Tänään me makoilimme pitkin pituutta potagerin ylärinteen nurmella ja kuuntelimme silmät kiinni ympärillä kuuluvia ääniä. Nurmi tuntui vähän nihkeältä pään alla, mutta ilma oli lämmintä kuin linnunmaito. Silmät kiinni maailma tuntuu hitusen erilaiselta. Asumme niin maalla, ettei kuulunut mitään muita ääniä kuin ympärillä pörisevien hyönteisten surinaa, lämpimän kesätuulen huminaa ja sitten pääskyjen syöksyntäviuhahduksia. Nurmelle oli melkein voinut nukahtaa, ellei olisi ruvennut naurattamaan =) Lopulta naapuri ajeli maastoautollaan tieltä ja melkein tikahduimme nauruun. Nimittäin jostain ajatuksiin pulpahti, että nyt ne varmaan luulevat, että olemme kuolleet potagerin ääreen =) Kyläläiset ovat varmasti miljoonat kerrat mielissään ajatelleet, että hullun hommaa, aamusta iltaan ja illasta aamuun =) No sitten rupesi taivas tummumaan ja piti lähteä käymään Tammisaaressa.

Siellä jyrähtelikin jo oikein kunnolla ja kuulimme kuinka katastrofaalisessa tilassa Karjaan keskusta oli. Kotimatkalla ajoimme ukkosmyräkän reunalla pitkin kuivia teitä. Mutta lopulta meillekin saapui kauan toivottu kesäsade ja saatiin tynnyrit täyteen vettä. Ilta-aurinko värjäsi viljapeltoja oranssillaan ja kaikkialle nousi usvaa. Leppäkertut olivat saapuneet ruokailemaan läheiselle ohrapellolle ja me hullaannuimme ympärillämme olevasta kauneudesta. Aika pysähtyi, ilma oli hapekasta ja raikasta, kostea maa tuntui paljaisiin varpaisiin kesäisen lämpimältä ja taas pääskyset tekivät lentoharjoituksiaan =) Onnea - Oi suurta onnea =)

Näkymiä nättejä =)

Potagerin ylätasanteella on penkki. Kukaan vaan ei ole koskaan istunut penkillä. Aikoinaan penkki tuotiin, jotta töiden lomassa ehteisi istuskella ja ihailla maisemia. Mutta arvaattekin varmaan miten kävi =) Penkkitasanne on periaatteessa varasto, jossa säilytetään ämpäreitä, ruukkuja, kastelukannuja, uusia taimia ja ties mitä. tänään kuitenkin päätimme siivota tasanteen, kantaa ämpärit ja ruukut verstaalle. Täällä meillä muuten asustaa kultasadekin - ruukussa aivan kuvan oikeassa laidassa. Kultasade on useita vuosia vanha ja asustellut kellarissa hakuropajun kaverina. Sille pitäisi löytää jokin kiva paikka. Nimittäin aivan tässä meidän lähellä on erään talon pihassa oikea kultasadepuu, valtaisa ja komeasti kukkiva.

Siivoustouhun lomassa kuitenkin ehdittiin ihailla maisemia. Istuin trimmeröinnin lomassa talon seinustalla ja nojailin viileään kivijalkaan. Vanhan omenapuun lehvästön lomasta avautui maisema potagerin ylitse ja silmät kulkivat pitkin vehnäpellon aina joelle saakka. Meidän kiviaidan takana on varmastikkin maailman kaunein viljapelto. 

Keskiakselin yläpäästä katsottuna ei juurikaan peltolakeuksia näy. Keskiympyrää reunustavat kirsikat ovat kasvaneet valtaviksi ja peittäneet näkymää. 

Toisen puolen keskiakselin samainen peltolakeus näkyy jälleen komeana. Sieltä missä olen etsiskellyt kadonnutta kivikäytävää. Ja etsinnät ovat tuottaneet tulosta. 

Tältä projekti tällä hetkellä näyttää. Mäkimeiramia on kuskattu tuhottomia määriä tunkioon. Nyt pitää vain varoa, ettei se lähde siellä levittäytymään. 

Pillit ja pussit on siivottu lähtöuomiin. Käytävät ovat kunnossa. Meillä näyttää kovin harmaalta, mutta jahka alaruutuihin saadaan uutta kasvillisuutta niin kyllä tämä tästä vielä vehreytyy =)

Meillä on ehkä ihanin maalaatu mitä voisi toivoa. Potager on erittäin multavaa, vettäläpäisevää ja sopivan hikistä maaperää. Maata on erittäin helppo kaivaa ja muokata. Maa kylläkin kätkee sisäänsä uskomattoman määrän kiviä. Nimittäin kaikki potagerin kivet on kaivettu mullasta. Tänään ajattelimmekin perustaa kivikompostin - kompostin, joka on täynnä kiviä, niin, että sadevesi puhdistaa kivet ja tarvittaessa kompostilta voi kipaista hakemassa ämpärin jos toisenkin. Meillä on nimittäin tällä hetkellä kiviä kymmenisen ämpärillistä pitkin potageria ja talon toisen rännin alle on keväällä viskelty kolmisen kottikärryllistä kiviä, niin ettei edes saatu vesitynnyriä rännin alle.

Sitten vähän näkymää potagerista viistoon talolle päin. Tuomi tekee melkoisen katon rinteeseen ja tuolta tuomikaton alta voi kulkea polkua pitkin yläpihalle ja tulevaan muotopuutarhaan.

Huomenna onkin luvassa hitusen kuorikatteen levittelyä ja marjojen keruuta =)

Kadonneen kivikujanteen metsästys

Oletko sinä se ritarinkannus, joka juuri huojui ylväänä? Ritarit retkottaa, ne ovat kohdanneet liian suuren vastuksen. Mutta ei hätiä mitiä, siemenet kypsyvät näinkin ja kohta siementämöön saadaan lisää siemeniä. Sillä nyt tarvitaan ritareita, paljon ritareita =)

Täällä toinen roikkuva ritari =)

Ja täällä elokuvan kuvaukset meneillään =) Ei vaineskaan ;) Täällä työskentelee Indiana Jones ja tutkii kadonneen kivikäytävän arvoitusta. Vihollisenaan mäkimeirami, tuo petollinen vaaleanpunakukkainen, perhosten viettelijä. Ei auttanut Jonesin muuta kuin tarttua ämpärin sankaan ja ryhtyä tutkimaan kivikäytävän kohtaloa.

Mäkimeirami on suoranainen viettelijätär. Ensin se hurmaa olemuksellaan, pöyhkeydellään ja vieläpä houkuttelee kukkasilleen toinen toistaan ihastuttavampia perhosia ja juuri kun olet suorastaan rakastunut niin se valloittaa kaiken - aivan kaiken. Taistossa aseena on firskarsilainen ja kolmipiikkiharava. Pahimmat ovat saaneet maistaa Reinon suloista tuoksua ;) Tiedättekös kuka on Reino? Villin pihan Sanni on nimennyt Round Upin tuttavallisesti Reinoksi. Ja ei auttanut muu kuin kutsua Reino avuksi. Mutta sekään ei tunnu auttavan, koska viettelijätär on siementänyt. Miljoonia siemeniä. UGH - kun tästä eroon pääsemme niin hänen kauneutensa ei ikinä enää pääse viettelemään meitä =)

Kivikäytävän kääntäminen sujuu rutiinilla. Olenhan näitä käännellyt aiemminkin. Mutta normaalisti kiviä ei tarvitse koota ämpäriin ja puhdistaa alustaa. Nyt tämä on extra hidasta. Mutta toisaaltaan ajatusvirta kuljettelee yksitoikkoisessa työssä ties minne ja unelma tämän kuntoon saamisesta antaa voimia ja taistelutahtoa.

Kolmipiikkiharava, kuten aiemminkin olen kehunut, on aivan ykkös työkalu. Pariin vuoteen meillä on kuovittu niin paljon, että piikit ovat kuluneet lähes pois, joten näitä meillä on ainakin 5-6 kappaletta.

 Mutta nyt tämän päivän tinki on vielä kesken ja työt kutsuvat - joten heissulivei =)