keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Lemmenjuoman ainesosia ja kummallisia kitkentäkavereita


Nyt on erinomainen aika leikellä kuihtuneet kukinnot pois, jotta perennat ehtisivät kukkia vielä toistamiseen tänä vuonna. Näistä kuihtuneiden kukkavanojen poisleikkaamisesta hyötyy ainakin särkynytsydän.


Muotopuutarhakin on edennyt pikkiriikkisen. Ei mitää näkyväistä, mutta kasvivalintoja ja idean eteenpäin vientiä. Toisaaltaan tekisi mieli heittää potagerin kanssa hetkeksi hanskat tiskiin ja syöksyä uuden kimppuun, mutta järki pakottaa kerrankin olemaan "viisas" ja viimeistelemään potagerin myllätyt alueet ennen uuden totaalista aloittamista. Sillä se on menoa sitten kun uuteen tosissaan tarttuu. Huomenissa teen säleikköpuutaimien tilauksen ja ensiviikolla aiomme sitten pistää taimet "valesäleikköön" kasvamaan. Sillä parasta säleikköpuiden alkuunlaittoaikaa on juhannuksen tietämillä, koska uudet oksat ovat vielä taipuisia ja nyt ollaan sitten jo muutama viikko hurautettu jussista ohi.


Eilen illalla satoi hitusen. Kipaisin riemuissani sateeseen äyskäröimään kastelukannuihin vettä kun ajattelin sateen täyttävän rännienalustynnyrit. Mutta toisin kävi. Sade huuhtoi lähinnä pölyt lehdiltä ja tynnyri täyttyi hädin tuskin puoliväliin. Voi kuinka toivoisinkaan niin kaunista sadetta.


Aurinkoa ja paahteista kuivuutta rakastaa sentään eräs, nimittäin Sinikatana Catanache caerulea. Tämä lyhytikäinen perenna rakastaa salaojitettua kuivahkoa kukkapenkkiä. Meidän katanat on muutama vuosi sitten kasvatettu siemenistä ja nyt kasvit ovat komeimmillaan. Muutamien lähteiden mukaan katanan elinikä olisi vain kolmisen vuotta. Onneksi olen kitkiessä vaalinut pikkiriikkisiä siementaimia. 


Antiikin kreikkalaiset ovat pitäneet Sinikatanaa yhtenä lemmenjuoman raaka-aineena. Siitä tämän kaunokaisen englanninkielinen nimikin on saanut alkunsa Cupid´s dart eli Aamorin nuoli =) Pitäisiköhän lemmenjuomaa kokeilla ;)


No onneksi talossa asustaa roppakaupalla lempeä - nimittäin meidän ihanainen Armas. Armas koiruus on ollut kovin omapäinen viimeaikoina ja vaatimalla vaatinut mm. autokyytejä itselleen. Tänään tuo hurmuri oli kitkemässä potageria, mutta mokoma on kovin lyhytjänteistä ja pitkästyväistä sorttimenttia. Juuri kun kitkentätyöt alkoivat näyttää lupaavilta niin herra jo haukoitteli pitkästyneesti. Että tällaisia apureita täällä.

10 kommenttia:

  1. Ihana apulainen! Mulla onkin vielä särkynytsydän leikkaamatta. Kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
  2. Mainio apuri teillä! :)
    Särkyneiden sydänten kimppuun täytyy täälläkin seuraavaksi hyökätä.

    VastaaPoista
  3. Aha, tuostapa siis johtui että sinikatanani ovat menneet menojaan, ei siis minusta :) Kyllä sinun pitää tehdä lemmenjuomaa, ja hmm.... rauhoittaisiko se mahdollisesti myös Armastusta ?

    VastaaPoista
  4. Kiitos neuvosta,en tiennytkään tuota, että särkynyt sydän tykkää vanhojen kukkien leikkausta
    nyt täyty mennä poistamaan kuihtuneet kukkaset

    VastaaPoista
  5. Armas :DD Voi ei, miten suloinen! Apua, munkin tarvii leikata särkyneen sydämen kuihtuneet vanat veke, siellä ne vielä roikkuu.

    VastaaPoista
  6. Jaahas, tää lähti kans leikkaan särkyneitä sydämiä ;)

    VastaaPoista
  7. Kiitti vinkistä ! Menen kans leikkaamaan särk.syd.n ym. kuihtuneet kukat pois.

    VastaaPoista
  8. Mainio tuo hovinarri -vertaus! Oikein osuvasti kuvattu puna -pielistä kukkijaa!

    VastaaPoista