Kun kukkaset kumartuivat kuiskimaan =)

Tänään myrskytuuli on kietonut minut syleilyynsä, tuulenpuhuri on tehnyt tuulenpesän hiuksiini, puut ja kukkaset ovat kilvan kumartuneet kuiskimaan salaisuuksiaan ja tuuli on kertonut iättömiä tarinoitaan. Olen nimittäin kontannut potagerissa kuusi tuntia, kumartunut kasvuston suojiin ja kitkenyt, kitkenyt ja kitkenyt. Meillä aletaan pikkuhiljaa ottamaan syksyntuloa vastaan ja kitketään kaikki putipuhtoiseksi ennen kuin siementävät rikkaruohot alkavat kylväytyä. Tunkiokasakin on kasvanut korkeutta niin, että hyvä kun ylettyy kaatamaan kitkentäsaavia. Meillä nimittäin käytetään kitkennässä saavia ämpärin korvikkeena - ei tarvitse niin usein käydä tunkiolla =)

Aamulla kun olimme Armaksen kanssa hitusen haistelemassa aamuilmaa ja napsimassa vadelmia tuli postipoika portinpielessä vastaan ja hurvasi suoraan pihaan. Tulli oli pistänyt töpinäksi ja laattamuotit saapuivat. Komealta näyttivät ja topakan oloiset olivat. Näistä siis juttua aivan lähipäivinä =) Sitten piti hurvitella Fiskarsiin ja Tahvosten taivaalliseen pikkumyymälään hakemaan potageriin kaksi puuttuvaa puuta ja kolme ruusukvitteniä sekä kolme herukkaa. Meille kotiutuivat siis talviomenat - Lobo ja Eppulainen sekä vaaleanpunainen herukka Aili, viherherukka Venny sekä valkoherukka Valkoinen suomalainen. Tänään ei vielä uskallettu mitään istuttaa kun myrsky repi niin hirmuisesti. Mutta jahka tuuli tyyntyy niin potagerin alalaita saadaan vihdoinkin kuntoon.

Myrsky on katkonut lähes kaikki ritarinkannukset. Sinipiikkiputki on kuitenkin vankkaa tekoa ja jaksaa kannatella itse kukkiaan. Tuuli vain keikutteli sinipiikkiputkiakin niin, että kuvaan eivät millään tahtoneet päästä.