Puutarhassa leijailee huumaava parfyymin tuoksu. Kerrotut valkonarsissit kehystävät talon sisäänkäyntiä ja tuoksumaisema on vähintäänkin ylellinen. Nämä kerrotut valkonarsissit kuuluvat kansakoulun alkuperäisiin kukkijoihin. Kaivoin aikoinaan siellä täällä olevat, huomosti kukkivat narsissit ylös ja sain näiden ihanuuksien sipuleita noin 50 litran vetoisen saavillisen. Istutin sipulit uudelleen, enkä koskaan voinut kuvitella, että saisin keväisin näin ihanan kukinnan ja tuon tuoksun.
Runsaat sateet ovat hellineet etenkin narsisseja, joiden nuput saattavat kuivahtaa kuivina keväinä. Tänä vuonna kukinta onkin erittäin runsas ja näyttävä. Nämä erittäin vanhaa kantaa olevat valkonarsissit kukkivat melko myöhään, tulppaanien pääkukinnan jälkeen.
Vanhanajan narsissilajikkeet saattavat tuoksua voimakkaasti. Vuosien jalostustyön tuloksena useista lajikkeista on juurikin tuo ihana tuoksu kadonnut, kun jalostustyö on keskittynyt tuoksun säilyttämistä enemmän kukintojen muotoihin ja sävyihin. Pidänkin tätä ikiaikaista narsissia yhtenä pihapiirimme aarteena juurikin tuon tuoksun takia. Lisäksi näiden kukinto on jotenkin muisto menneiltä ajoilta, osa kotimme historian kerroksellisuutta.
Valkonarsissin tunnistaa harmahtavan vihreistä, hieman ruohomaisista lehdistä. Toisinaan tämä ihanuus jättää kukinnan vähemmälle ja toisina vuosina kukinta on runsaampaa. Narsissien tapaan tämä valkonarssi tekee voimakkaasti pikkusipuleita ja näiden ansiosta kasvupaikka käy helposti liian ahtaaksi. Tällöin kukinta heikkenee ja on aika kaivaa sipulit ylös maasta ja istuttaa uudelleen, jotta kukinta taas elpyisi. Tämä voimakas tapa kasvattaa pikkusipuleita takaa myös jatkuvasti uutta kasvustoa ja narsisseja saakin vuosien saatossa kivasti lisättyä.
Valkonarsissit ovat myös hyviä leikkokukkia. Maljakossa ne kukkivat pitkään ja mikä ihaninta, ne levittävät kotiin valloittavaa tuoksuaan.