lauantai 27. lokakuuta 2018

Hyggekimppu ja ihanat heinät


Kukkalan Sanna on luonut jälleen kerran jotain kiehtovaa, kutkuttavaa ja järisyttävää =) Nimittäin hyggekimput. Lupasin jo lokakuun alkumetreillä tehdä omani, mutta niin se lokakuu on taas vauhdilla kiitänyt. Mutta tänään töistä tullessani kotona odotti jo viikolla hankkimani ihanat heinät ja kukat. Hyggekimppuun liittyy luonnosta kerättävät materiaali, mutta etsinnöistä huolimatta materiaalin keruu tästä lähitienoolta veti vesiperän ja päädyin paikallisten kukkakauppojen tarjontaan. Yhdestä kaupasta yhtä sorttimenttia, toisesta toista jne. periaatteella.


Ulkoa kuuluu tuulen ujellus, mutta sisällä tuli loimottaa pönttöuuneissa. Mikä onkaan mukavampaa kuin treenata lauantai illalla hyggekimpun tekoa. Kaivoin kirjahyllystä esiin sidontakirjoja ja tutkin spiraalikimpun rakennustapaa, jota hyödynsin kimpun tekemisessä. Spiraalikimpussa kukat asetellaan ristikkäin spiraaliin, siten että kimppua pidetään napakasti kiinni samasta kohtaa. Aina kun uusi leikko tai heinä asetetaan kimppuun kimppua käännetään 1/4 myötäpäivään. Näin pikkuhiljaa kimpusta tukee tasainen, ilmava ja tukeva. Lopuksi kimppu voidaan sitoa kiinni narulla.


Omaan hyggekimppuuni valitsi kahta heinää, rusehtavia neilikoita, kelmeän keltaisen krysanteemin, vaaleanpunertavaa harsokukkaa, vahakukkia ja isotähtiputkea. Hyggeilyyn sopii kivasti hitusen murretut sävyt, ilmavat harsokukat ja vahakukat sekä erilaiset heinät ja talventörröttäjät.





keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Taivas kattona ja maa mattona!


Levylautasella soi Yona ja puuhellassa ritisee tuli. Työt ovat tältä päivän ohi ja levollinen tyyneys on laskeutunut. Ei ole kiire minnekään, ilta hämärtyy hiljaksiin ja puuhellan lämpö levittäytyy huoneeseen. Ulkona viileys on ottanut vallan, mutta täällä on lämmin ja olo on levollinen. Maalaieselämä on mun juttu. Mikä sun?

Kuuntele alla olevalla soittimella mitkä asiat me Katin kanssa nostettiin maalaiselämän parhaiksi jutuiksi. Versoilevan sivuilla on myös uusi artikkeli Paikan hengestä ja tarinasta mikä liittyy tänne maalle muuttoon. Artikkeliin pääset tästä linkistä.






sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Viherkasvivillitys vai villitys kaikkeen vanhanaikaiseen?


Olen metsästänyt kiihtyvällä tahdilla puuttuvia palasia kasvivalikoimaani. Kärsin ajoittaisesta kasvihulluudesta ja nyt tuntuu, että ollaan tähänastisen elämän aallonharjalla kasvien kanssa. Vanha sanonta "tieto lisää tuskaa" pitää paikkansa kasvihankinnoissa. Sillä mitä kiehtovammat tarinat kasveihin liittyvät sen kiehtovampia kasveista tulee ja sen vaikeammin hankittavissa ne tuntuu olevan. Nyt olen saanut ensimmäisen kolmesta pakko saada kasvista hankittua. Nimittäin kaksi komeaa jättiagaavea on rantautunut meille. Mutta miksi ihmeessä ja ketkä ovat kaksi puuttuvaa palasta kokoelmasta?

Kuuntele alla olevalla soittimella Katin ja mun podcast Mun top 3 viherkasvia niin tiedät miksi ja mitkä viherkasvit on aivan pakko saada ;)



perjantai 19. lokakuuta 2018

Wabi sabi | kuihtuvaa kauneutta


Katoavaisuuden estetiikka on valloillaan talvilevolle menevässä puutarhassa. Pikkuhiljaa viimeiset kukinnot lakastuvat, käpertyvät itseensä ja entisen helakan sävyn tilalla on rusehtavuus. Vain sieltä täältä voi nähdä pilkahduksen laventelin sinistä tai fuksian punaista. Jotenkin kuihtuvat kukat ja niiden estetiikka on ollut aina erityisen kiehtovaa. Niihin liittyy luopumista, haikeutta, ajan seisahtumista ja odottamista.


Parsan pöyhkeä harsopilvi luo kuihtuvien kaunokaisten taakse valovoimaisen keltaisen taustan, joka suorastaan korostaa etualalla olevaa näytelmää, jossa päivä päivältä värit haalistuvat ja pakenevat. Samaan aikaan kun vanha loistokkuus hiipuu kypsyvät uuden kevään siemenet ja alku. Tarvitaan jäähhyväisiä, jotta olisi uusia kohtaamisia. Kuihtuvan puutarhan kauneutta ja kauniita muistoja.



torstai 18. lokakuuta 2018

Käykö teille koskaan näin?


Täällä kone huutaa viimeisiään. Raskaiden kuvien tulva on määrätön ja tarvitsisi ehdottomasti hankkia lisää tilaa kuville, eikä asiaa yhtään helpota se, että kone pullottaa postaamattomia kuvia. Mulle käy nimittäin usein niin, että koneella on valmiiksi käsiteltynä ja valittuna kuvia postauksiin, jotka jostain syystä unohtuvat ja jäävät toisten postausten jalkoihin. Nytkin rivissä näyttäisi olevan wabi sabi juttuja, muutamia viherkasvijuttuja, syksyn viimeisiä kukkioita näin muutaman mainitakseni. Mutta uutta ideaa ja ajatusta pukkaa ja vanhat unohtuvat. Joten nyt otan härkää sarvista ja purkaan tuota listaa, muutoin kuvat ja ajatukset jäävät pölyttymään koneen uumeniin.

Latva-artisokat ovat olleet jotenkin aina tärkeitä, sellaisia sydämen kasveja mulle. Ne ovat kuin kello ja näyttävät puutarha-aikaa. Niillä aloitan kasvukauden tammikuussa ja niihin päättyy kasvukausi loka-marraskuussa. Vuosien varrella olen kokeillut lukuisia lajikkeita ja kasvupaikkoja. Tänä vuonna löysin vihdoin oikeat kasvuolosuhteet tekemällä uusia järjestelyjä puutarhassa.

Tänä vuonna tyydyin ihan tuiki tavalliseen Green Globe lajikkeeseen. Aloitin tuttuun tapaan esikasvatuksen tammikuussa ja jatkoin kevään kasvihuoneen suojissa. Kesäkuussa siirsin ihanuuteni potagerissa oleviin puulaatikoihin, jonka maan kunnostin perusteellisesti. Laatikoiden kunnostuksestakin muitelisin ottaneeni yhden postauksen verran kuvia, mutta tähän hätään en niitä löytänyt enää mistään. Argh miten epäjärjestelmällinen olenkaan!

No puulaatikoiden maa on nyt tuoretta, kuohkeaa ja ravinteikasta, sillä tyhjensin puulaatikoihin muutaman vuoden vanhaa kompostiakin kottikärryn jos toisenkin. Mutta mikä teki kasvuolosuhteista sitten niin suotuisat oli ehdottomasti helppo kasteltavuus. Artisokat ovat nimittäin kohtalaisen juopeloita ja rakastavat kosteaa ja ravinteikasta maata. Nämä Green Globen kuvat on napattu syyskuun puolella.

Kävin ihastelemassa myös elokuussa Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa latva-artisokkia ja erityisesti Violet de Province lajiketta, jota olen muutaman kerran itsekin kasvattanut. Latva-artisokat olivat pitkällä elokuun puolivälissä ja tuntuivat tuottavan kivasti satoa.



Provence lajikkeen latva on ihanan täyteläisen violetti. Tänään on 54 päivää jäljellä tätä vuotta ja sitten koittaa jo tammikuun ensimmäinen ja ympyrä alkaa taas alusta. Kaivan esiin uudet artisokan siemenet, ehkä uudet lajikkeet ja alkaa jälleen uusi puutarhakausi häämöttämään =)


keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Puhetta puutarhan syystöistä!


Syystyötkelit ovat mitä parhaimmat ja puutarhurin pitääkin tehdä lukuisia päätöksiä siitä, mitkä työt kannattaa tehdä ensimmäisten joukossa ja mitkä taas jättää suosiolla kevääseen. Meillä on potagerin syystyöt kiivaimmillaan ja pikkuhiljaa potager on valmiina ottamaan ensilumet vastaan.

Teimme Katin kanssa aiheesta myös podcastin ja uuden artikkelin Versoilevaan. Artikkeliin pääset tästä linkistä ja podcastin voit kuunnella alla olevalla soittimella. Kuulisimme mielellämme myös Sinun syysvinkkisi sekä ajatuksia siitä millaisia podcasteja haluaisit jatkossa meiltä kuulevan? Myös Versoileva -sivuston kommentointi on nyt avattu, joten voit kommentoida halutessasi myös suoraan kyseiseen artikkeliin.




maanantai 15. lokakuuta 2018

Lomailijan kiva retkikohde - Malmgårdin kartano

Syyslomaviikko alkoi mitä upeimmassa säässä. Näin ilmastonmuutoksen ja hiilijalanjälkien mittamisen myötä suosittelisin lämpimästi kotimaanmatkailua ja lähituotannon suosimista. Vajaa tunnin ajomatkan päässä pääkaupunkiseudusta, lähellä Loviisan idyllisiä maisemia sijaitsee varsin ihastuttava kohde, Suomen ehkäpä kaunein kartanolinna Malmgård ja kartanon ihastuttava puoti luomuherkkuineen.

Lisää kartanosta, sen puutarhasta ja tilapuodista voit lukea uusimmasta Versoilevan artikkelista, johon pääset tästä linkistä.


lauantai 13. lokakuuta 2018

Retkiä latvusten alla


Ruska on tänä vuonna poikkeuksellisen kaunis. En suorastaan muista koska olisin nähnyt näin upeaa väri-iloittelua. Tänään olen tekemässä retken latvusten alle ja aion nauttia kaikin siemauksin ihanista väreistä. Teen nimittäin koko päivän retken potageriin. Otan ämpärin, lapion ja kottikärryt mukaani. Kitken, konttaan, siistin, siivoan ja istutan uusia ihania syksyn värejä.

Uusimmassa Kotipuutarha-lehdessä tehdään myös retki latvusten alle. Numerossa esitellään lukuisia kasveja, jotka pidentävät puutarhakautta ja saavat syksyn vaikuttamaan vähintäänkin yhtä ihanalta kuin kevään.


Mutta mitä syysjuttuja on sitten tulossa potagerin laitamaille? Taimistojen syksy on kiehtova, sillä ruska iskee komeasti myös taimiston taimiin ja on helppo nähdä miltä pensaat ja pikkupuut näyttävät syysasussaan. Näin sitten minullekin kävi. En vaan voinut vastustaa pikkuihanuuksia, jotka syyspuvuissaan huusivat minulle, että nappaa syliin ja vie meidät potageriin =)


Punalehtinen peruukkipensas oli ensimmäinen joka pääsi istuskelemaan ostoskärryihin. Olin jo pitkään haaveillut omasta peruukkipensaasta ja nyt kohdalle asteli erityisen kaunis ja tasapainoisen oloinen yksilö.


Toisena kärryihin hypähti oranssina hohtava höyhenpensas.


Ja kolmantena aivan hurmaava, vaaleanpunamarjainen Hollanninlumimarja. Joten tänään on luvassa ihan huippupäivä puutarhapuuhissa =) Mitkä ovat sinun syyssuosikit, kasvit jotka jatkavat puutarhan iloa syksyyn, luovat erityistä tunnelmaa ja tarjoilevat erityisen ihania yksityiskohtia?




tiistai 9. lokakuuta 2018

Ihana Iris, muraattisyklaami ja muut ihanuudet


Joskus sitä tuntee sisällään pienen SuloVilenin ja kun halvalla saa niin pitihän syyssipuleita vielä vähän hamstrata. Joskin omasta mielestäni pysyin erityisen maltillisena. Vain kuusi pientä pussukkaa lähti alesta mukaani. Muraattisyklaami oli suoranainen löytö ja omista syklaameista olenkin jo haaveillut kauan. Tämän lisäksi posliinihyasintit ovat lukeutuneet haaveiden listaan ja loput tulivat vähän niin kuin kylkiäisinä. Pakkausten etikettien kukkaset vaan näyttivät niin kivoilta yhdessä.


Päätin tehdä totuttuun tapaan sipuliseoksen ja lähdin istutuspuuhiin. Tällä kertaa otin mukaan vain kolmipiikkiharan, jolla sain pehmeän maan myllättyä ja kuovittua sopivat kuopat sipuleille.


Tein ruusukukkulalle ja metsäpuutarhaan muutamia pikkuisia lämpäreitä. Ajattelin testailla kahta eri tyyppistä kasvualustaa ja kosteuspitoisuutta sipuleihin ja sitten ensi vuonna lisään sipuleita sinne missä ne tuntuvat parhaiten viihtyvän. Mitkä ovat muuten sun suosikki sipulikukat ja mikä niistä tekee erityisiä? Olisi kiva kuulla hyviä vinkkejä tuleviin hankintoihin.



maanantai 8. lokakuuta 2018

Ruusukvittenihillo ja juustot ne yhteen soppii!


Viikonvaihteessa keitetty japaninruusukvittenihillo on osoittautunut kuolettavan hyväksi. Kirpeän voimakas hillo kruunaa niin juustot kuin rosmariinipikkuleivät. Miten olen saattanutkin aiempina syksyinä ohittaa nuo kullankeltaiset ja sitruunan tuoksuiset ihanuudet ja antanut niiden maatua hiljaksiin syksyn mukana. Tästedes kerään jokaikisen herkun ja säilön ne syksyn pimeiden iltojen herkutteluhetkiin.

Ruusukvittenihillon saloja availen lisää Hernepensaselämää -blogissa, jonne pääset tästä linkistä.


keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Pelargonin talvetus ja podcast


Iki-ihanien pelarginioiden on taasen aika mennä talviunille. Mutta meillä ainakin hurmuri Prins Nikolaita moinen ei vielä tunnu huvittavan. Kukinta on vielä kaunis ja lehdet terhakat. Meillä tosin Nikolai on sen verran hienoa sorttia, ettei hänen komeutensa ole ulos halunnut mennäkään koko kesänä ;) Mutta pikkuhiljaa kastelua on syytä vähentää ja huoneilma saa rauhassa laskea lähemmäs +10 astetta kuin +20astetta. Olen pikkuhiljaa siirrellyt kasveja viileämpiin tiloihin sillä pönttöuunien posket hehkuvat jo lämpöä iltaisin ja kuivattavat ja kuumentavat huoneilmaa niin, että useammat viherkasvit kärsivät liiasta lämmöstä.

Me intouduttiin 100% Outdoorin Katin kanssa jutustelemaan tässä yksi päivä vähän enemmänkin pelargonioista, niiden historiasta, pakkosaada lajikkeista ja talvetuksesta. Kati teki myös kivan artikkelin Pelargonioiden talvetuksesta Versoilevaan. Artikkelin pääset lukemaa tästä linkistä ja Podcastin voit kuunnella alla olevalla soittimella =)