Katoavaisuuden estetiikka on valloillaan talvilevolle menevässä puutarhassa. Pikkuhiljaa viimeiset kukinnot lakastuvat, käpertyvät itseensä ja entisen helakan sävyn tilalla on rusehtavuus. Vain sieltä täältä voi nähdä pilkahduksen laventelin sinistä tai fuksian punaista. Jotenkin kuihtuvat kukat ja niiden estetiikka on ollut aina erityisen kiehtovaa. Niihin liittyy luopumista, haikeutta, ajan seisahtumista ja odottamista.
Parsan pöyhkeä harsopilvi luo kuihtuvien kaunokaisten taakse valovoimaisen keltaisen taustan, joka suorastaan korostaa etualalla olevaa näytelmää, jossa päivä päivältä värit haalistuvat ja pakenevat. Samaan aikaan kun vanha loistokkuus hiipuu kypsyvät uuden kevään siemenet ja alku. Tarvitaan jäähhyväisiä, jotta olisi uusia kohtaamisia. Kuihtuvan puutarhan kauneutta ja kauniita muistoja.
