Inspiroivaa Uutta Vuotta 2018!

Valokuvaus ja ilmakasvit ovat vieneet mennessään! Olen uppoutunut ihaniin kirjoihin ja uuteen innostukseen. Lisää kummallisia kuvia Hernepensaselämää-blogin puolella. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin päättyy onnentäyteinen ja innostava vuosi 2017. Ja nyt kohti entistä inspiroivampaa, jännittävämpää ja puutarhaisampaa vuotta!

Kiitos kuluneesta vuodesta ja kaikkea ihanaa Teille tulevalle vuodelle 2018!

Arboretumin mittaustyöt käynnissä

Arboretumhaaveet ovat nytkähtäneet askeleen kohti konkretiaa tai kaksikin. Google Drivessa on yksityiskohtainen lehtipuulista kasvupaikkaolosuhteineen ja vaatimuksineen. Arboretum alueita on mitattu ja millimetripaperille on tulossa mittatarkka suunnitelma tulevaa kevättä varten.

Kuuntele tästä uusin podcast Arboretumin suunnitelmista:

Puutarhahöperön parhaimpia työkaluja on ehdottomasti 30 metrin maastomitta. Sen avulla tein mittaukset potagerin takalaidan joutomaa-alueesta, joka irroitetaan heti maan sulattua arboretumin käyttöön.

Potagerin takalaidalla, orapihlaja-aidan takana kulkee metrinen huoltokäytävä, joka on syksyn jäljiltä vähintäänkin räävittömässä kunnossa. Tämän huoltokäytävän ja pellon väliin on tulossa yksi osa tulevaa arboretumia.

Joutomaakaistaleen pituus on 55 metriä, mutta alue on melkoisen kapeahko. Tämän alueen hoitaminen on kesäisin äärettömän hankalaa, joten arboretum kauniine katteineen tekee alueen hoidettavuudellekin terää.

Tästä kuvasta näkee suikalemaisen alueen parhaiten. Alueen alareunassa oleva puutarhakomposti jyrsitään keväällä alueen maanparannusaineeksi.

Vanhimmaisen kanssa tutkailtiin myös eteläistä metsänreuna-aluetta. Meidän kaikki maa-alueet ovat hiekkamultamaata, joten suunnitteilla olevat lehtipuut ainakin pitävät vettäläpäisevästä ja multaisasta maasta.

Suunnitelmissa on marraskuussa kauniisti kukkivia taikapähkinöitä, eksoottisia tulppaani- ja trumpettipuita, sumakkeja, katsuroita ja juudaksenpuita sekä kelta- ja vaaleanpunamarjaisia pihlajoita. Podcastissa hieman lisääkin lajivalinnoista.

Kaksi päivää ja kolme tunnelmaa!

Joulun alla puhelin piippasi kahdesti ja postin paketit olivat noudettavissa. Uusi kamera oli vihdoin ja viimein saapunut ja sitähän on tietysti päästävä oitis testaamaan. Olin joulun alla selaillut kiivaasti englantilaisia puutarhalehtiä ja ihaillut talvimaisemakuvia. Nyt halusin jotain vastaavaa ikuistaa meidän potagerista. Kuvausmatkojeni aikana toki oivalsin paljonkin asioita. Yksi oleellisimmista on kasvillisuuden polveilevuus ja runsaus, mitä englantilaisissa puutarhoissa on talvisinkin. Ja toinen oli selvästikin kuvausajankohdan valitseminen.

Jouluaattoaamuna meillä oli hentoinen lumipeite potagerissa ja valkea kuorutus valaisi muutoin sumeassa säässä. Päivään mennessä vesisade oli sulattanut valkeuden ja taivas rakoili ja saimme nauttia hetken auringonpaisteesta.

Tänä aamuna vuorostaan aurinko oli juuri nousemassa ja kaukana siintävä taivaankansi värjäytyi hennon punertavaan.

Samat tunnelmat vaihtelivat yksityiskohdissa. Ensin lumikuorrutus sai liljojen siemenkodat näyttämään pumpulimaisilta.

Sitten syksyn värikirjo paistoi lämpimänä sinisenä hohtavaa taivasta vasten.

Ja pakkasaamun auringonnousu värjäsi liljojen siemenpampulat kullallaan.

Aamuauringon säteet värjäsivät potagerin ylitse lentäneet joutsenet upeiksi

Ja taivas näytti hattarapilviltä.  Oikein lokoisaa joulun aikaa Teille kaikille!

Claus Dalbyn ihanat kirjat!

Lauantai on lipunut rauhaisissa merkeissä, joskin pienen jännityksen siivittämänä. Sain ihanan kirjalähetyksen ja jouluksi hitusen luettavaa, uutta inspiraatiota ja uusia haaveita. Voiko tämän parempaa ollakaan? Tein jälleen pienen podcasti kirjatilauksen saapumisesta ja kirjojen selailusta. Ihania inspiraatiokuvia, upeita väriyhdistelmiä ja houkuttelevia kokonaisuuksia ja kasviyhdistelmiä kahden kirjan täydeltä.

Aukeamakuvaksi valitsin tämän upean esillepanon, jossa on kaksi kirjekyyhkyä. En tiedä kumpi sitten houkutti enemmän kirjekyyhkyt vai upeat uurnat. Molemmat ehdottomia lemppareitani. Ja nuo kirjekyyhkyt myös niin rakkaita muistoja herättäviä. Onhan meillä joskus ollut kaksi kirjekyyhkyä Lilja ja Albin, lasten omat ihanat kyyhkyt, jotka sitten pääsivät karkuun, eivätkä koskaan palannet. Suunnaton ikävä kirjekyyhkyjä kohtaan laukaisi kummassakin silloin maalausvimman ja meillä onkin kaksi taulua. Kumpaisessakin pyhimys, jolla on kirjekyyhkyt molemmilla olkapäillään. Ja olisikohan itse maalarit olleet kuusi ja kahdeksan vuotiaita tuolloin.

Dalbyn I potter & Krukker kirja on aivan uunituore ja pitää sisällään melkoisen inspiraatiopakkauksen ruukkuistutuksista.

Hieman vanhempi Krukker i haven tarjoaa samaa inspiraatiota, mutta keskittyy selvästi tummanpuhuvampiin väriyhdistelmiin kuin tuo tämänvuotinen painos.

Ja viimeinen kirja sisältää huimat 340 sivua tarinaa, kertomuksia ja uskomuksia. Mielenkiintoista aikamatkailua siis menneeseen ja eri kulttuureihin.

Aikamatka hyasinttien saloihin =)

Kiitos kovasti edellisen postauksen kommenteista. Päätin niiden rohkaisemana jatkaa näitä podcasteja, mutta pitää myös normi tekstit täällä blogissa. Eli tänään olemme taas askeleen lähempänä joulua ja sen takia aiheena onkin hyasintit nuo niin suositut joulukukat, joiden historiassakin on jotain kiehtovaa. Meillä saunantupa on varattu näin joulunalla ihanille joulukukille ja käyn silloin tällöin laittamassa saunalle pesällisen puita, jotta lämpötila pysyisi mukavasti siellä +5C tienoilla. Näin saan kaikki ihanat hyasintit, jouluruusut ja kielot viihtymään pidempään.

Kuuntele podcast tästä:

Olen taas viheliäisesti hurahtanut kaikkeen ihanaan ja etenkin hyasintteihin, jotka innoittivat tarttumaan myös kirjallisuuteen ja sen lisäksi tutkin hyasinttien historiaa Googlen syövereistä. Voi miten jutut aina vievätkin mukanaan. Mutta yhtä kaikki olemme kadottaneet jotakin luonnonhyasinttien herkkyydestä vuosien saatossa. 

Omat hyasinttini ovat pitkälle jalostettuja jalohyasintteja. Ensi jouluksi ajattelin tilata muutamia 1600 ja 1700 lukujen hyasintteja, joita jotkin sipulinkasvattajat sentään vielä tarjoavat.

Saunalla on salainen joulukukkakeidas. Näin harmaana päivänä saunan tuvassa on kuitenkin niin pimeää, ettei kuvia saa kuin jalustan kanssa, joten toin hyasintit hetkeksi ulos kuvattaviksi. Ja sitten pian räntäsateesta takaisin =)

Keräsin Pinterestiin taulun hyasinttitutkimusten innoittamana. Taulusta pääset katsomaan miltä 1600 ja 1700 lukujen hyasintit näyttivät niin kasvitieteellisissä kuvituksissa kuin aikansa asetelmamaalauksissa. Jos oikein tarkkaan katsot tauluja niin voit nähdä takan reunalla hyasinttimaljakkoja, jotka muuten ovat olleet jo 1700-luvulla yleisiä. Ihania hyasintti retkiä teille kaikille =) Ja olisin vieläkin innokas kuulemaan ajatuksianne näistä podcasteista =)

Sipulikukkaunelmia podcast!

Huh! Tänään vähän jännittää. Olen nimittäin kymmenvuotis juhlavuoden kunniaksi hypännyt mukaan johonkin uuteen ja tehnyt elämäni ensimmäisen, joskin kovasti lyhyen ja vielä hitusen "kömpelön" podcastin. Kuule siis mitä olen puutarhassa puuhamassa ja kommentoi rohkeasti mitä mieltä olit? Kannattaako tätä jatkaa ja jos kannattaa niin mihin suuntaan?

Kuuntele tästä podcast:

Sen seitsemän sortin sipulit

Ruusukukkula

Neulaskatetta istutusalueille

Suvikellojen istutuspaikka on suureten hernepensaiden juurella.

Ilman sua koskaan en voi olla onnellinen...

Hetkessä ymmärsin sen

Ilman sua koskaan en voi olla onnellinen

Ei maailma kauniimpaa, synnyttää voi

Oot täydellinen

Ja tiedän sen, etten sua milloinkaan, jättäisi en

Levylautasella pyörii Jenni Vartiaisen Oot täydellinen. Valkeus on kuoruttanut satavuotiaan pehmeään harsoonsa ja aurinko läikehtii saaden hangen timantit kimaltelemaan suloisesti. 

Sataviisitoistavuotias hengittää samaan tahtiin satavuotiaan kanssa. Voiko oikeastaan tänä kyseisenä päivänä olla mitään hienompaa kuin saada keittää aamukahvia yhdessä talovanhuksen kanssa, mikä on nähnyt 115 vuotta suomalaisuutta, uurastusta, naurua, iloa, surua, tuulia ja tuiskuja. Ja silti se seisoo entistä ryhdikkäämpänä aamuauringon lempeässä loisteessa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää! - Suomi 100v

Jouluruusun ja hyasintin ihana valkeus!

Vanhassa talossa on monta eteistä ja monta viileää paikkaa. Meidän käytössä oleva eteinen sijaitsee aivan talon toisessa päädyssä. Eteinen on ollut vanhan kansakoulun opettajien huoneiston kakkos sisäänkäynti. Tämä eteinen on pieni, mutta sympaattinen. Puiset sisärappuset ovat vanhahtavan punaiset ja seinät kaoliniin valkeat. Rappujen kummankin puolen on pienet noin 30cm syvät tasanteet, joihin mahtuu vallan mainiosti talven ihanat kukkaset vastaanottamaan kotiintulijaa.

Jouluruusu on auennut upeasti. Jouluruusun juurella olevat valkeat hyasintit ovat vielä pysyneet nupuillaan. Eteisen +5C asteen lämpötila ei houkuttele rajuun kukintaan vaan kukinnasta saa nauttia melkoisen pitkään.

Yksi suurehko valkea hyasintti on jo kukassa. Tällä kertaa hyasintti onkin melko tuoksuton tai sitten oman nenäni on sen verran tukkoinen, etten ole laittanut minkäänlaista tuoksua merkille.

Kapea tasanne on juuri sopiva pienille kukkaistutuksille. 

Myrskytuulet voimistuvat!

Viikonvaihteen ankara haravointipuuhde on iskenyt ounastavan flunssan päälle ja töiden jälkeen pimeys lankeaa ylinopeasti. Haravointi jäi sunnuntaina juurikin pahimmoilleen kesken ja nyt pelkona on voimistuvat myrskytuulet. Siisti nurmi kun olisi niin kaunis näin talven kynnyksellä.

Meille on iskenyt viime vuosina myrskyt yhä kovemmin. Nytkin haravoinnin yhteydessä joutui sahailemaan edellisen myrskyn repimiä oksia. Mutta ei niin huonoa, ettei myös hyvää. Sillä ihanasti sammaleen patinoimat katkenneet hopeapajun oksat pääsivät erityiseen talteen tulevaa arboretumia varten.