Westersin auringon alla

WESTERSIN PUUTARHA

LASTEN AURINKOJUHLAT

Tänään olin keijukainen ja tein ihan oikeiden keijujen siipiä vuorenkilvenlehdistä, päivänkakkaroista ja apiloista. Kiedoin ihanaista sinisenkukallista matonkudetta siipien vahvikkeeksi ja tein hekselit matonkuteesta. Ja kuljin Westersin aurinkoisen taivaan alla keijuna =) Aikuisetkin saavat hetken leikkiä, upottaa vaahteranlehdistä kiedotun tiaran hetkeksi hiuksiinsa, astella paljan varpain Gunillan pehmeällä nurmella ja nähdä ympärillään lukuisten tuikkivien pikkusilmien tuikkeen, kuulla helisevän naurun, aistia aidon ihmetyksen ja ihastumisen.

Vanhat räsymatot luovat kotoisan mummolafiiliksen ja tuulessa keinuvien pitsiverhojen kuviot luovat koristeellisia varjoja iholle. Ympärillä tuhannet puutarhan huumaavat tuoksut sekoittuvat toisiinsa ja aurinko lämmittää suloisesti.

Lempi mummulan vintillä oli tunnelma niin intensiivinen ja pienten innokkaat kiljahtelut kantautuivat aitan alakertaan. Minä halua kastella, minäkin voin auttaa ja minä. Tarinankertoja oli saanut puutarhakipinän syttymään ja innostus oli käsinkosketeltavaa.

Puutarhakoulun edustalla akustisen kitaran soinnut siivittivät taimien kasvua

Kemiön Kiilassa sijaitseva puutarha on ehkäpä maailmankaikkeuden  kutkuttavin puutarha. Ihanine kanalagalleriaan johtavine polkuineen, runsaine kasveineen ja salaperäisine tunnelmineen.

Siellä täällä puutarhaa on ihmeellisiä yksityiskohtia. Ruostunut jätti siemenkota roikkuu hopeanharmaiden harmaakäenkukkien lomassa.

Labyrintin käytävillä kasvaa venkoleja, sormustinkukkia, ohdakkeita ja ties mitä ihanuuksia sulassa sovussa. Labyrintin käytävät ovat ihanan rakeista oranssia hiekkaa ja keskustaa komistaa jättiläismäinen tunkio, jolla on valkeat keraamiset naisen kasvot, hiussuortuvina keltaoranssia krassia ja vaatteina kaalia.

 Yrttitarhaa reunustavat leikatut iisoppiaidanteet ja  ajuruohomättäät hehkuvat fuksianpunaisina.

Gunillan puutarhaan voisi totta totisesti hukkua, kadota ja nukahtaa sinisille päiväunille.

Säleikköpäärynäpuut reunustavat kasvimaata  ja lasten nauru helisee kissankellojen lailla pitkin puutarhaa

Ruohonjuuritasolle

Istuisin tässä ja vaan tuijottaisin avautuvaa näkymää. Mutta naapurin herra kävelee ohi, nostaa hattua, kuten hyviin tapoihiin kuuluu ja huikkaa "Ei noin työt etene" =) Ja näinhän se on. Rakastan maaseutua, kyläraittiita, sitä, että ohikulkevat autoilijat vilkuttavat, naapurin herra pysähtyy jutustelemaan viljamaan kasvusta, tulevista tuulimyllyistä, sitä että aamukahvipöydästä näkee hevosen laukkaavan tiellä tai kuulee motoristien kulkueen tulevan mäennyppylä takaa. Maalla aika seisahtuu, tulee liki, pieni muuttuu suureksi ja suuri pieneksi.

Aika kulkee aukeavien ritarinkannusten tahtiin

Uudet kylvökset ovat talon seinustalla odottamassa itämistä ja Potagerin käytäville pääsyä. Haluan käytävistä oikeat kukkapilvet täyteläisine ja runsaine yksityiskohtineen. Ja idättämössä on mitä suloisimpia herkkuja tuloillaan. On oranssia, on sinistä, violettia ja limevihreää.

Olemme saaneet varsinaisen herätyksen ja ryhtyneet kateviljelijöiksi. Mikäköhän hölmöys sitä onkin riivannut monta vuotta kun ruohonsilppua on kannettu selkävääränä pihan laitamien monttujen täytteeksi. Nyt sitävastoin punajuuririvit on kitketty huolella viimeistä rikkaa myöten, maa on harattu ja hevosenkakkipatteri levitetty tuoreen ruohosilpun alle. Ajatuksena on pitää maan kosteus kunnossa, antaa typpeä ruohon maatumisprosessin tarpeisiin ja lisätä maan matokantaa. Ja tietysti vähentää paskaruohojen kasvua. Toki paikallisen puutarhakaupan kauppias antoi kylmää kyytiä ja oli sitä mieltä, että kohtapuoliin painimme suurtakin suuremman etanaongelman kanssa. No se jää nähtäväksi.

Sillä välin kun odottelen matojen taikka etanoiden saapumista on hyvä kuunnella oikeaa kateviljelijän suosikkilaulua =)

Pikkuporkkanatkin saivat pehmoisen ruohopeitteen ylleen.

Ja sitten jälleen maailman tarkastelua linssin läpi. Ilta aurinko saa valoon kevyen udun aikaiseksi ja kehäkukkien kirpeä tuoksu levittäytyy pitkin potagerin käytäviä.

Viime päivät olen ahkeraan lukenyut iltalukemistona Euro Bulpin sivustoja ja syksyksi on luvassa suuria sipulihaaveita.

Suuria rakkaustarinoita on puutarha tulvillaan. Etelänruusuruoho on niin pihkassa nupuillaan olevaan ritarinkannukseen, että on kaulaillut nuppuja jo monta päivää. Luin eilisiltana Suurta yrttikirjaa ja sain mojovat naurut. Siellä oli ohje lemmenjuomalle, jonka ohjeessa oli mainittu 1 1/2 dl konjakkia, pullo sampanjaa ja puoli pulloa viiniä, ja sitten kyytipojaksi muutama yrtti, joita en edes muista. Pikku hiprakassa taitaa siis lempi leiskua kovemmin =) No parempi pysytellä kameran linssin takana.

Etelänruusuruoho kosiskelee myös uhkeanuppuista salkoruusua ahkeraan. 

Oikein aurinkoista viikkoa Teille ihanaiset lukijat. Huomenna sukellan ehkäpä maailmankaikkeuden ihanimpaan puutarhaan, nimittäin Westersin puutarhaan. Huokaus. Ja saanpahan viettää sen kätköissä aivan koko päivän.

Lentoharjoituksia, yrttitiedettä ja puhdistautumista

Turha hullua on kieltää - yllytykseksi hän sen mieltää =) meininki jatkuu täällä taas. Jussi on saapumassa ja tilusten kunnostus jatkuu.

Siinä missä tilusia on tiirailtu yläilmoista, suunniteltu pottugerin reunustamista kokonaan murskeella niin on myös yltynyt himo pikkiriikkiseen lehtikokeiluun. Ruotsalaislehti sai mielen kirpoamaan niin kovasti, että alustavasti takaraivoa kaihertaa ajatus puutarhhalehtikokeilusta - kansakoululehtisen malliin. Siinä olisi hyvää pikku puuhdetta jussinpyhiksikin.

Potagerin kivikäytävät on syytä putsata kahdesti kesässä ja nyt on ensimmäisen kierroksen aika. Tänään saatiin ensimmäinen ruutu putsplankkikuntoon.  

Osa salaateista laitettiin maihin niin kovin aikaisin, että nyt meillä on siellä täällä mustia-aukkoja kun jostain syystä mokomat eivät itäneet. Huomenna pitänee käydä läheisellä puutarhalla katsomassa jotain kivaa aukkopaikkoihin - lisää sellereitä, kesäkurpitsoja tai jotain muuta mukavaa.

Sitten pitää aloittaa yrttikoulu. Yrttejä on siunaantunut vuosien varrella jos jonkinmoisia, mutta niiden tuntemus on vähintäänkin ala-arvoista. Ja Sannin viimeisen postauksen erikoisuudet herärättivät ounastavan yrttikuumeen.

Pyllyheinät kuten meilläpäin persiljoja kutsutaan ovat ruvenneet kukkimaan,. enkä millään raaski leikata kukintoja poiskaan. 60cm korkeiden persiljojen välistä puutarha näyttää aivan toisenlaiselta.

Iisopista ja viiniruudasta aion ruveta pikkuhiljaa rakentamaan reunusta potagerin keskiruutuihin. iisoppi pitää kaalimadot loitolla, josko vaikka saisimme kaaleille iisopilla kehystetyn karsinan.

 Tänään oli hitusen fiilisteltävä myös auringonpaistetta kun tänne on jälleen luvassa sadetta - sadetta - sadetta ja sadetta =) vaikka ei olekkaan sunnuntai

Trädgårdsliv ja kastehelmipisaroiden salaisuus

TRÄDGÅRDSLIV

Vanhimmainen oli eilen kauan ja hartaasti odotetulla Kornin keikalla Helsingin sykkeessä.  Ja mitähän muuta sitä sitten oli kuin aikaa - aikaa luuhata kaupungin puistikoita, nautiskella Stokkan herkkun tuoksuista ja ihmeellisistä herkuista ja viettää monta monituista tuntia Stokkan lehtihyllyjen, puutarhjakirjojen ja graafisten kirjojen parissa.

Elämäni suurin löytö, inspiraation lähde ja herkutteluhetkien namupala on ollut jo pitkään englantilainen The English Garden lehti ja nyt taisin löytää sen rinnalle toisen herkkupalan. Nimittäin ruotsalainen Trädgårdsliv oli lupaava tuttavuus. Sen sormiahivelevä karkea paperi antoi jo suuren lupauksen tunnelmallisista lukuhetkistä. Lehti oli napakka ja sen taitto, kuvat ja typografia olivat silmiä hivelevää nautintoa heti ensi tuntumalta. Huokaus =)

Lehdessä oli toinen toistaan herkullisempia aukeamia

Kerrassaan viehättäviä kuvia

Ja ihmeen ihanaisia puutarhoja. Mainoksetkin olivat yleellisen tuntuisia ja koko lehdestä huokui syvä rakkaus ja intohimo puutarhoja kohtaan. Taidan joutua tekemään jälleen uuden tilauksen. Miksi ihmeessä suomalaisista puutarhalehdistä puuttuu tunne, tunne, että on jonkin suuremman kanssa tekemisissä, juhlavan ja arvokkaan. Puutarhalehdistä meillä puuttuu lumous, koukuttavuus ja fiilistely, tunteet nostattava herkuttelu. Vai onko se sitä, että kuninkaallinen tausta luo toisenlaisen suhtautumistavan puutarhoihin, kun oma perinteemme ja historiamme suhtautuu puutarhaan arkisemmin, ehkäpä enemminkin rationaalisesti ja hyötynäkökulmasta käsin. Mene ja tiedä, mutta nyt sulkeudun kuuman höyryävän teen ja ahh niin ihanaisen maalaismyslileivän kera sohvan nurkkaan tekemään tutkimusmatkan maailman puutarhojen ihmeisiin sillä välin kuin puutarha jälleen uinuu kastehelmipisaroiden ympäröimänä.

Käännös keskiajan yrttitarhoissa

 Potagerin keskiakseli talolta kohti peltolakeuksia. Kiviaidanteen juureen on kannettu kolmisen vuotta puutarhajätteitä ja kohtapuoliin multa kivimuurin juurella on niin muhevaa, että sinne saa huojumaan rivistön salkoruusuja, pöyhöpilven lehtoängelmiä tai sotilaallisen rivistön sormustinkukkia.

Viikko on vierähtänyt potagerimme syleilyssä ja aikamatkalla keskiajan syövereihin. Olen aina ollut suuresti vaikuttunut keskiajan ja renessanssin arkkitehtuurista, maalaustaiteesta ja ylipäänsä aikakausien vaikutuksesta meidän päiviimme. Potagerin keskiakselien kunnostustyön ohessa perehdyin keskiaikaiseen puutarhaan, sen kolmeen pääosioon ja eritoten yrttitarhan saloihin.

Keskiajan puutarhassa pohjakaava noudatteli säännöllisen neliön muotoa tai lyhyttä suorakaidetta. Tähän säännölliseen, symmetriseen neliöön pohjautuu myös oma potagerimme. Yrttitarha, josta potager on osittain saanut aikoinaan alkunsa oli keskiajalla sijoitettu syrjemmälle asutuksesta ja vasta Renessanssi aika nosti yrttitarhoista juontaneet keittiöpuutarhat keskiöön. Ne saivat koristeellisempia ja runsaampia muotoja. Niiden ruutukaavat vaihtelivat Italian suoralinjaisemmista, Ranskan moninaisiin rikasaiheisiin kuviointeihin ja englannin solmukuvioihin.

Oma potagerimme on lähinnä Italialaista renessanssipuutarhatyyliä, pelkistetympänä ja karumpana. Kasvivalinnat taas noudattelevat enemmän englantilaisten puutarhojen tyyliä

Keskiajan yrttitarha muodostui siis neliömäisestä pohjakaavasta, joka jakaantui useampiin osiin, käytäväverkostoihin ja istutusalueet olivat kohollaan käytävistä ja ne kehystettiin kivi- tai tiilireunuksin.

Potagerimme on nielaissut keskiakseleiden kunnostukseen likimain 200 neliötä pohjakangasta on reilu 10 tonnia punaista mursketta. Nyt kun keskiakselit hedelmäpuiden siirtoineen ja kivireunuksien kunnostuksineet ovat kunnossa on aika siirtyä miettimään keskiakselien päitä. Vaakalinjan kumpaankin päähän on suunnitteilla puoliympyrän malliset kaaret särmäksi leikatuine mataline kuusiaitoineen, lehvämajoineen ja levähdyspaikkoineen. Myös keskiakselien vierustoilla levat kukkapenkkialueet odottavat uutta hevosenkakkia ja puutarhamultaa, jotta valkeana pilkottavat pohjakankaat saadaan piiloon. Myös potagerin ulkoreunuksien kunnostus on aluillaan.

ITALIAN TERRACE 

- aivan taivaallisia ruukkuja ja uurnia puutarhan kätköihin, jos olisi ylimääräistä noin 3000€ niin täältä lähtisi 

ties mitä ihanuuksia.

Sisääntulon nurmet on trimmeröity ja leikattu. Varjot piirtyvät pahkuraiseen ja kivien täyttämään nurmeen terävinä.

Ruumiista on valunut kaikki voimat niin, että melkein kaaduin tänään sohvalle - onnellisena, mutta perin raatoutuneena. No yö on edessä ja huomenna jälleen uusi päivä. Puutarha voimaannuttaa aina, työt tuntuvat kuin itsestään soljuvan eteenpäin ja vaikka olisi kuinka polvet veresnahalla, kädet ahavoituneet auki ja jäsenistä voimat pois niin silti aina jaksaa suunnitella pienen uuden aluevaltauksen tai jonkin kokonaan uudet herkkupalan ja taas silmät kiiluvat.

Tässä vielä Potagerin rakennuslaulu - olkaa hyvä =)

Koulintaa omenapuun katveessa ja ihmeellisiä taimivauvoja

 OMENAPUUN ALLA ON SALAINEN PAIKKA

Jossa olen....

- koulinut, kastellut, istuttanut ja kitkenyt,

tuntenut vilvoittavan tuulen kosketuksen, kuullut nuorimmaisen hersyvän naurun ja laulavan sisäkoiran laulun, nauttinut naapurikylästä ostettua puolukka-omena limpparia ja

syönyt rusinamyslipuuroa iltapalaksi

Koulinta kuuluu ehdottomasti kesään. Oikeastaan koulinta on aika nautinnollista puuhaa. Voi istua omissa mietteissä omenapuun vilvoittavassa varjossa, laittaa lämpöistä multaa purkkeihin ja kaivaa pikkulusikalla pikkiriikkisiä taimia kananmunakennoista. Tänään tuli koulittua 55 neilikan tainta ja suunnilleen saman verran punahattuja.

Potagerin käytävät saavat siis pikapuoliin tällaisia herkkuja

Ja kokonaisen käytävän pituudelta punahattuja kalastamaan perhosia. Odotan niin malttamattomana, että uusia jalostettuja kerrottuja punahattuja saisi siemeninä, mutta taitaa taimet olla toistaiseksi uutuuksilla kovempi bisnes kuin siemenpoloisten myyminen. Meillä vaan on se ongelma, että potagerin ruutukaava tarvitsisi aina vähintään 16 kpl samaa tainta tai mieluummin 32 kappaletta ja näillä taimien hinnoilla pelkkä ajatuskin saa perikadon partaalle. Sitäpaitsi kylvämisessä, koulimisessa ja taimien hoidossa on sitä jotakin, mitä ei edes vaihtaisi ostotaimien istutukseen. Puutarhahan on prosessi mikä etenee omalla painollaan ja sinä päivänä kun kaikki on valmista on syytä luopua ja ryhtyä perustamaan jonnekin uutta puutarhaa.

Viimevuotisia kermanvalkeita sormustinkukkiakin löytyi lapion varren takana oleva ryppäällinen. Huomenissa varmaan pullukat taimet pääsevät talon reunustan kukkapenkkiin paikkaamaan aukkokohtia.

Tänään on vihdoin myös perustettu loppuun viime kesänä aloitettu projekti. Kukkapenkit omenapuun katveessa ovat saaneet uutta multaa ja sormustinkukkia, ritarinkannuksia, neilikoita ja unikoita

Delphinium - Centurion Lilac Blue Bicolour F1 Hybrid

Dianthus - Siberian Blues

Digitalis purpurea - Pam´s Choice

Papaver orientale - Royal Wedding

Istutuspuuhissa löytyi myös pikkiriikkinen kuivunut omena, jonka sisuksista kasvaa pikkiriikkinen omenapuuntaimi

Tältä penkiltä voi sitten joskus ihailla potageria ja sen takana avautuvia peltolakeuksia

Toisilla sitä on onni omistaa pihakoira, meiilä on ulvova sisäkoira. "En alkuunkaan voi sietää ulkoilmaa, korkeintaan makaan näilläkin helteillä aurinkoa ottamassa, mutta oikeesti mun paikka on sisällä sohvalla täkkikasan uumenissa tai vahtimassa kylän menoa ja meininkiä sohvankarmilla. Ja mä muuten nukun näilläkin keleillä peiton alla. Hrrr ulkoilma on kaameaa"

Tässä on seuraava projekti. Hernepensaskujan takana oleva käytävä pitäisi kaivaa ylös ja laittaa pinnoitteet kuntoon. Huomenissa sitten saapuu punainen murskeemme ja sitten meistä ei varmaan vähään aikaan kuulukkaan mitään.