4 obeliskia ja hevosenkakkia

Kesäkuu on vilissyt juoksujalkaa kohta ohitsemme. Rikkaruohot, murske ja hevosenkakki on kulkenut pitkin potagerin käytäviä. Ei voi kuin itsekin ihmetellä millainen kesäkuu on ollut. Potagerissa on tapahtunut varmaan melkein yhtä paljon kuin aiempina vuosina yhteensään. Touhuaminen on ollut suorastaan koukuttavaa, antoisaa ja mullan tuoksu huumaavaa =)

Ute Lias (Aika hauska nimimerkki) kyseli tuossa jokunen postaus sitten mitä teemme kaikella rikkaruohojätteellä? Toistaiseksi sitä on kärrätty liki kymmenenmetriseen aumaan tuonne kiviaidan vierustalle. Tänä vuonna rikoista on kuitenkin tullut suorastaan ongelma, koska tuo puutarhajätekomposti on laajentunut laajentumistaan. Puuvajassa odottaakin melkoinen läjä puutavaraa ja 3l Kaisla puuöljyä. Ajatuksena on nikkaroida tunkion ympärille puukehikko ihan alueen aisoissa pitimiksi.

Kitkemisen ohella potagerin alapääty ja käytävä ovat valmistuneet. Nyt potagerin pystypäin kulkeva keskiakseli päättyy ympyrään, jonka keskelle on istutettu vuosia kellarissa talvehtinut kultasade. Ympyrästä on tulossa kelta-valkoinen. Jättipoimulehtiä, kulleroita, valkeita sormustinkukkia ja valkotähkiä. Kaikki taimet tulee omista siementaimista, joten tänävuonna ympyrässä ei vielä kovin kummoisiakaan ihmeitä nähdä.

Yhteen tuommoiseen ympyrään menee noin 6-8 kottikärryllistä turpeeseen sekoitettua hevosenkakkia. Kun kakki on kärrätty maahan se käännetään perunavakoauralla ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Näin kakki sekoittuu peltomultaan noin 40 cm syvyydestä asti ja maan rakenne muuttuu muhevaksi.

Tänään nuo kiviaidan takana avautuvat maisemat olivat erityisen upeat. Jatkuvat sateet ja suuri ilmankosteus saavat ilman hituisen sumeiseksi. Tuntuu kuin kävelisi suihkepullon sumussa.

Talon kulmalla kulkevaa vanhaa kiiltotuhkapensasaitaa on leikattu radikaalisti. Vedettiin mittalanka vaateriin pensasaidan äärelle ja pistettiin pensasleikkuri laulamaan. Nyt aita on vihdoin suora ja timmin näköinen. Haaveissa olisi istuttaa syksyllä potagerin kumpaankin reunalaitaan pensasaidat. Niin, että jonain päivänä potageri olisi kahden tiiviin pensasaidan välissä ja pohjoislaidalta kiviaidan. Pensasaidat hillitsisi hitusen tuulia ja toisi potageriin vieläkin enemmän oman pienoisilmastonsa.

Viimeiset päivät meidän keltaiselta ylätalolta on kuulunut sirkelin ujellusta, ruuvinvääntimen hurinaa ja maalisutien viuhunaa. Olen jo monta vuotta ihastellut englantilaisten puutarhojen puisia obeliskeja. Valmiina niitä ei löydä sitten mistään niin oli turvauduttava omiin nikkarointitaitoihin. Neljä talon kulmalautojenväristä parimetristä obeliskiä on kuivumassa vielä ylätalolla. Huomenna komeudet asennetaan potageriin =) Tänään kävin kuitenkin yhtä hitusen sovittamassa pensaskärhön juurelle =) Mutta näistä lisää huomenissa. 

Mursketta käytäviin ja selkeyttä potageriin

Jo tutuksi tullut musta  Kiviaseman rekka hurvasi eilen portistamme sisään. Ei voi muuta kuin ihailla kuskin tyyliä peruutta kertaheitolla superahtaasta kiviaidan pielestä murskeapajallemme =) Punaisen 0 - 8mm murskeen menekki on kasvanut tänä vuonna kun potageria on laajennettu. Tuo 0-8mm murske on juurikin ihanteellista tuolla käytävillä. Ajanoloon se tiivistyy mukavan kovaksi käytävän pinnaksi ja punertavan sävyisenä se nostaa potagerin muodot selkeämmin esiin.

Ennen käytävän perustamista olemme huolehtineet, ettei alueella olisi juurikaan valkojuurta. Sen jälkeen vain mittalangat jälleen paikoilleen, käytävät suoriksi ja musta maanrakennuskangas paikoilleen. Musta maanrakennuskangas on mukavampaa asennettavaa kuin aiemmin käyttämämme valkoinen. Musta kangas takertuu maahan ja kun joutuu tekemään saumakohtia niin niissä kankaat takertuvat toisiinsa. Sitä ei siis tarvitse laittaa tukimurskekuormilla paikoilleen niin vahvasti kuin valkoista. Saumakohdissa laitamme alukangasta noin 20-30 cm päällekäin. Mursketta levitämme kankaalle noin 5cm kerroksen. vuosien saatossa tuo reilu 5cm on osottautunut oikein sopivaksi. Tällöin käytävien haraaminen onnistuu ilman, että rautaharavan piikit takertuisivat alukankaaseen. Paksu kerros tekee käytävästä myös ryhdikkäämmän. Tuo 0-8 murske on kestänyt erinomaisesti myös rajutkin sateet valumatta pintavesien mukana.

Potagerin alaosasta on puuttunut käytävä ja kukkapenkit ovat vuosia olleet pahuuden vallassa. Nyt valmistuva uusi käytävä helpottaa alamaan hoitoa ja pitää kukkapenkit puhtaampana. Kun kukkapenkkien reunoilla on käytävät niin rikkakasvit eivät juurikaan pääse vaeltamaan reuna-alueilta potageriin.

Tänään noin 4 tonnia mursketta upposi käytävään ja huomenissa jatketaan lisää. Enää päivän hommat ja potagerin kaikki reunuskäytävät ovat kunnossa. Sitten päästäänkin uurastamaan sisääntulon pariin ja suunnitelmissa on myös puutarhajätekompostin aitaaminen.

Suuri kitkentäoperaatio

Suuri kitkentäoperaatio on alkanut =) Vuosien saatossa olen huomannut, että keväästä kesä-heinäkuun taitteeseen on sellaista kriittistä aikaa. Jos silloin jaksaa kontata ja nyppiä niin tilanne helpottuu vuosi vuodelta. Alkukevään rikat kun saa pois ennen niiden kukintaa niin loppukesäkin on helpompaa. Tämä vuosi on ollut potagerin historian helpoin kitkennän suhteen. Kolmen tunnin kitkentäoperaatio muutaman kerran viikossa on riittänyt pitämään alueet puhtaina ja rikattomina.

Tänään tuo konttausoperaatio jatkuu. Olen tällä kertaa puolessa välissä tinkiäni. Tällä kertaa haraan maa-alueet samalla kun kitken. Runsaat sateet ovat tiivistäneet maata ja kolmipiikkiharalla saa maahan uutta ilmavuutta ja kuohkeutta. Samalla saan ruutujen pinnalle levitetyn hevosenkakin sekottumaan kevyesti multaan. Kitkennän lomassa pitää tehdä muutamia paikkaistutuksia. Viiniruutat kärsivät leudosta talvesta ja muutama yksilö on kovin kitukasvuinen. Viktoriuksessa on jemmassa paikkataimia ja samalla paikkaan pikkuisen viiniruuta-aitaa.

Kitkennän lomassa on mukavaa joskus hetkeksi seisahtua, istahtaa potagerin reunapenkereelle tai jopa kiivetä A-tikkaille tähyämään =) Vuosien saatossa kun olen kitkenyt kivikäytäviä niin niiden linja on yllättävästi muuttuvut. Jossain välissä olisi jälleen syytä vetäistä mittalangat käytävien halki ja hieman korjata linjauksia. Pahin vuosi taisi olla viimevuosi kun kunnostin kaikki pienet kivikäytävät. Keräsin käytävän kivet sankoihin ja asensin kitkennän jälkeen uudelleen. Tällöin tämä etummainen käytävä on tainnut lipsahtaa kurssistaan. No onneksi nämä ovat tämmöisiä asioita, jotka harmittavat eniten varmaankin vain itseään ja tuolla häärimisen lomassa näitä tuskin edes huomaa.

Pikkuruudut ovat tuoksua ja kukintaa tulvillaan. Ajuruohot, maksaruohot, rikot, esikot ja iisopit ovat levittäytyneet muhkeaksi matoksi. Polvistuessa penkin ääreen tuoksujen tulva on huumavaa. Tänään onkin sitten luvattu vaihteeksi poutapäivä, potagerin alakäytävään on tulossa kuorma punaista mursketta ja kitkentäsangot odottavat jo ulkosalla =) Mukavaa poutapäivää Teille kaikille.

Raparperihuupassa tapahtuu kummia =)

Pieta kyseli mitä meidän raparperihuupalle kuuluu. Keväällähän pelkäsimme yöpakkasia ja raparperihuupan asennus siirtyi siirtyimistään. Lopulta se asennettiin jo hitusen pinnalle tulleiden raparperienalkujen päälle. Raparperit kasvoivat samaa tahtia auringonvalossa olevien kanssa, mutta niistä tuli aivan vaaleanpunaisia. Silloin kaikki raparperit mehustettiin yhdessä lastissa vanhimmaisen juhliin ja erityisesti noiden pimeässä kasvaneiden maistelu jäi siinä tuoksinassa.

Nyt kun ensimmäinen sato on kerätty niin päätin asentaa raparperihuupan potagerin puolelle vasta nyhdettyjen raperperien päälle. Tällä hetkellä huupassa siis valmistuu ensimmäinen täysin pimeässä varttunut minisato. Tänään kävin Pietan innoittamana kurkistamassa mitä huupassa tapahtuu? Ja siellähän oli muutama pieni raprperinalku tuloillaan =) Potagerin raparperit on istutettu vasta viime vuonna ja mätäs on vielä niin pieni, mutta ompahan kumminkin. Jouduin nostamaan huupan hetkeksi sivuun, että sain kuvattua nämä eritytisherkut. Lehdet ovat aivan sitruunankeltaiset ja varret hentoa ja kuulasta vaaleanpunaista. Äkkiä aarteet takaisin pimeään =) Odottelua on siis vielä jonkin aikaa ja pähkäilyä mihin nämä herkut käyttäisi. Pimeässä kasvatettujen raparperien oksaalihappopitoisuus on pienempi kuin päivänvaloa saaneiden. Lisäksi maun pitäisi olla aavistuksen makea.

Säleikköpuuta istuttamassa

Viktorius on kätkenyt aarteen sisuuksiinsa jo muutaman viikon. Yhtään tästä aarteesta ei olla vielä hiiskuttu, mutta nyt on aika esitellä pikkuinen säleikköpuu. Viime vuonnahan me aloimme todenteolla haaveilla säleikköpuista. Silloin suunnitelmissa oli yläpihalle muotoutuva muototarha säleikköpuineen, mutta alueen perustamiseen on vielä sen verran matkaa ja polte oli kova.

Hankimme siis muutama viikko sitten pienen säleikköpuuksi soveltuvan omenapuunalun. Omenapuu oli vartettu kääpiökasvuiseen varteen ja sitä oli jo jonkinverran leikelty, muttei säleikköpuun malliseksi. Potagerin vaaka-akselin pääty on ammottanut tyhjyyttään jo keväästä ja pikkuhiljaa ajatus viimeisen ympyrän sisällöstä on muhinut mielessä. Eilen sitten tartuttiin härkää sarvista ja istutettiin pieni omppupuu tuohon ympyrän keskustaan, asennettiin tukipuut ja vaijerit paikoilleen.

Puusta leikattiin kaikki turhat oksat ja latvus pois. Säleikköpuusta on tulossa Palmette Verrier mallinen, toiselta nimeltään Candelebra, mutta googlettaessa tuolla ensimmäisellä nimellä löytyy enemmän esimerkkejä. Palmette Verrier mallissa puusta kasvatetaan vähän niin kuin kynttelikön mallinen ja ensimmäiset kolme tasoa oksia kasvatetaan vaakasuuntaisesti ja sitten pikkuhiljaa nuo vaakaoksat taitetaan ylöspäin. Tähän hätään ei tietystikkään löytynyt muuta kuin järeitä valkosia nippusiteitä, niihin turvautuen oksat taivutettiin kulkemaan vaijereita pitkin vaakasuoraan.

Yön aikana uni teki tepposet ja ajatukset jäsentyivät ja pääteympyrän muoto alkoi tarkemmin hahmottua mielessä. Aamulla oli siis luvassa kunnon kivishow. Useampia kottikärryllisiä upposi kiviä ympyrän halki kulkevaan "huoltokäytävään". Säleikköpuuta kun pitää hoitaa muutaman viikon välein, tarkistaa ylimääräisiä versoja ja oksien suuntia, niin huomattavasti helpompi on kulkea polkua puulle kuin hyppelehtiä kasvillisuuden seassa.

Kivipolkua reunustamaan istutettiin iisoppiaidan pikkutaimet ja ympyrän ulkokehille päätyi läjäpäin valkeita liljoja ja dahlioita, jotka ovat keväästä asti odotelleet paikkaansa talon seinustalla. Viimeiset valokuvat valmiista ympyrästä jäivät ottamatta kun taivaan hanat aukesivat ja vesisade piiskasi potageria, mutta ehkäpä lähipäivinä saadaan kuva valmiistakin ympyrästä =)

Pääteympyrän ja heinäpellon väliin on tulossa syksyllä pensasaita. Hitsit kun keväällä pensasaidan taimet olivat loppu taimistolta ja nyt jos koskaan olisi ollut otollinen kesä juurruttaa pensasaita kun ei olisi tarvinnut juurikaan kastelusta huolehtia. Mutta ehkäpä jonain vuonna tämäkin näkymä on sitten kuvauksellisempi kun aita saadaan kasvamaan =) Mutta nyt sen voi jo mielessään vähän niin kuin kuvitella ;)

187 ritarinkannusta =)

Aamulla mittari näytti melkein 30C lämpöastetta kun heräsin. Olihan sitä heti riennettävä puutarhapuuhiin =) Meillä alkoi nimittäin juuri nyt armottomat taimitalkoot. Viktoriuksen taimet pitää saada hetimiten maihin tuonne potagerin puolelle sillä seuraava ruuhka on jo ovella. 187 ihanaista ritarinkannusta ovat valmiina koulittaviksi ja Viktoriuksen uumeniin pitää saada mahtumaan moinen purkkiarmeija. Alla olevassa kollaasissa on Viktoriuksen uumenissa odottelevat ihanuudet. Siemenet tilasin Larkspur Nurseryn taivaallisen ihanasta siemenvalikoimasta. Juhannuspäivä tuntuu olevan puolellamme, juuri ohitse pyyhältäneen sateen jäljiltä aurinko porottaa lähes pilvettömältä taivaalta ja ulkosalla on kosteanlämmin keli. 

Pilkottajaa aurinkoa ja suuren juhlan tuntua

Täällä aurinko pilkistelee jo pikkuisen pilvien raoista. Päivässä on suuren juhlan tuntua. Yhdet herkut on jo tänään herkuteltu ja nyt toiset herkut ovat valmistumassa. Nuorimmaisen syntymäpäivä osui tänä vuonna juhannukseen ja mansikkakakkujen maku on viettelevää =)

Oikein leppoisaa ja onnellista Juhannusta Teille kaikille =)

Jäätelöä lämpimässä autossa =)

Ilta-aurinko värjää kaiken utuisen romanttiseksi. Tänään on hyytävästä kylmyydestä huolimatta ollut mukava päivä. Leppoisaa puutarhoissakiertelyä, mukavaa rupattelua, jäätelön syöntiä lämpimässä autossa ja suuria puutarhahaaveita ja pieniä yllätyksiä =)

Kemiön ja Sauvon kautta Turkuun. Puutarhoja jos jonkinmoisia ja mukaan tarttui muutamia taimia ja vaaka-akselin tyhjillään ammottaviin tolppiin uudet ruukut. Finialeja olen niihin turhaan metsästänyt, mutta tänään löytyi kaksi vaaleaa ruukkua, jotka saavat toimia finialien korvikkeena kunnes sellaiset jostain löytyvät. Ja ruukkuihin viehkoa violettia, potagerin tunnusväriä =)

Viileistä säistä huolimatta keskiympyrä on rehevöitynyt jopa siinä määrin, että ensikesänä varmaan siirrellään suurempia kasveja tästä muualle ja otetaan tilalle jotain matalampaa, jotta hakuropaju näkyisi paremmin. Keskiympyrän kasvien lomasta avautuu kuitenkin viehättävä näkymä potagerin sisäänkäynnin suuntaan =)

Sisäänkäynnin istutusalueet saivat tänään uudet asukit =) Ohotanmaruna, neidonkurjenpolvia ja harmaakurjenpolvia, törmäkukkia, valkoista ketoneilikkaa sekä hajuherneitä. Nyt vaan soisi tulla uhatun lumisateen sijaan lempeää ja lämmintä kesäsadetta vauhdittamaan ihanuuksien juurtumista ja voimistumista. Sisäänkäynnin istutusalueen nurkissa on terracottaruukut ja pienet istutukset. Näihin ruukkuihin olisi mahtia jossain vaiheessa saada puksipuupallot, mutta toistaiseksi on syytä tyytyä hitusen huokeamman hintaisiin euron kesäkukkiin =) Puksipuiden talvettaminen on meillä hitusen ongelmallista, mutta ehkäpä jonakin kesänä sellaiset komistavat ruukkuja.

Keväällä aloitettu potagerin toinen pääty on alkanut myös paremmin muotoutua. Istutusalueet on perustettu, maa puhdistettu juolavehnistä ja rikkaruohoista, hevosenkakkia kärrätty ja maa käännetty huolella peruna-auran avustuksella. Ensimmäiset neljä Siivosen lehmusta ovat päässeet puukujanteeseen ja nyt vaan pitäisi ehtiä tehdä lisää istutuksia. Nämä kukkapenkit perustetaan pelkästään omiin jakotaimiin sekä kylvöksiin turvautuen.

Ja tuonne käytävän päätyyn, missä häämöttää lapio, olisi haaveissa jokin patsas tai muu yksityiskohta =) Jos huomenna säät sallivat niin ehkäpä ensimmäiset istutukset päätyvät myös tälle alueelle.

Kurkistuksia Viktoriukseen =)

Moni on kaivannut juttua Viktoriuksesta =) Tässä pikkuinen tarina Viktoriuksen vaiheista. Vuonna 2010 aloimme pikkuhiljaa purkamaan tässä vajan päädyssä ollutta vanhaa autotallia. Autotalli oli tuskin koskaan ollut ainakaan siihen tarkoitetussa käytössä. Vanhimmainen oli tuohon aikaan vielä innokas jousipyssymies ja oli ampunut nuolia tuon rääsiintyneen oloisen autotallin pahviseinistä läpi. Silloin oli vielä ajatuksena purkaa koko hökötys, mutta toisin siinä sitten kävi.

Kun olimme purkaneet pahviseinät pois, alta paljastui jykevä runko, jossa oli selvästikin viktoriaanisen kasvihuoneen aihio. Nikkaroimme ikkunakoolaukset paikoilleen, verhoilimme sokkelin vanhoilla ylijäämälaudoilla ja maalasimme valkoiseksi. Ikkunatkin mitattiin ja tilattiin lasiliikkeen kierrätyslaseista, mutta jotenkin homma jäi silloin puolitiehen uinumaan. Kunnes tänä keväänä kaivoimme vanhan aarteemme naftaliinista, tilasimme valokatteen ja herätimme hänen viktoriaanisuutensa jälleen eloon. Sellainen on meidän Viktoriuksen tarina. Juttua näistä alkuvaihesta löytyy tuolta arkistosta 2010 vuoden kohdalta =)

Viktorius on siis mittasuhteiltaan ja rungoltaan aivan kuin tuo vanha autotalli. Nyt siinä on kuitenkin viktoriaaniselle ajalle tyypilliset pitkät ja kapeat ikkunat ja sokkeli tuossa ikkunoiden alapuolella. Punatiili olisi ollut niin ihanaa ja tuon aikakauden tyyliin sopivaa, muttei sitä aikoinaan ollut mistään saatavilla purkutiiliä ja Viktoriusta on rakennettu melkein nollabudjetilla. Niin silloin aikoinaan ratkaistiin sokkeli talon verhoilusta ylijääneillä helmipanelin pätkillä ja erilaisilla ylijääneillä koristelistoilla.

Katolle teetätettiin vesileikkauksella tehdyt ranskanliljat, aivan kuin viktoriaaniseen aikakauteen kuului. Ranskanliljarivistöihin käytettiin myös ylijäämä vanerinpätkiä ja ne mitoitettiin pätkien mukaisesti. Itse suunniteltiin ja piirrettiin vesileikkuutiedostot ja leikkauksen jälkeen listat maalattiin valkoisiksi ja ruuvattiin samaan aikaan kun valokatekin asennettiin tuonne katonharjalle.

Viktoriuksen sisäseinä on vajan ulkoseinää ja se on maalattu samaisella punamultamaalilla kuin vajakin. Takaseinässä on pieni syvennys vähän niin kuin reikä seinässä ja siitä on päästy aikoinaan kanojen hautomakopeille, joihin on johtanut pieni oviaukko tuolta kanalan puolelta. Tällä hetkellä aukossa on kätevä säilyttää multasäkkejä, ruukkuja ja ämpäreitä jemmassa, mutta sinne on suunnitteilla vanhasta tiskipöydästä istutuspöytä.

Viktorius on ollut siis toukokuusta asti käytössä ja nyt sieltä on lattiapinta-ala niin loppu, että loppukesästä meidän sakki voi varmaan liittyä sirkukseen. Siihen malliin strapetsitaiteilua tuo kastelu ja taimien hoito tuntuu olevan kun saa tepsutella tuon huojuvan punatiilireunuksen päällä. Perennoille pitää siis ehdottomasti saada omat kasvulaatikot tuonne Viktoriuksen pikku pihalle =)

Ja ovenpielessä on rakkautta pikkuinen kipollinen =) kuten asiaan kuuluu =) Kipossa on puutarhurin tärkein aarre nimittäin lyijykynä, jolla voi pitää kirjaa taimista, kirjoittaa kylvösten nimiä pikku merkkikeppeihin tai laskea itäneiden lukumääriä =) Mutta nyt potager kutsuu - kuulen sen kuiskaukset jo tänne koneelle asti, joten heippatirallaa ja kaunista lauantaita sinne ruutujen taakse =)