Kurkistuksia Viktoriukseen =)

Moni on kaivannut juttua Viktoriuksesta =) Tässä pikkuinen tarina Viktoriuksen vaiheista. Vuonna 2010 aloimme pikkuhiljaa purkamaan tässä vajan päädyssä ollutta vanhaa autotallia. Autotalli oli tuskin koskaan ollut ainakaan siihen tarkoitetussa käytössä. Vanhimmainen oli tuohon aikaan vielä innokas jousipyssymies ja oli ampunut nuolia tuon rääsiintyneen oloisen autotallin pahviseinistä läpi. Silloin oli vielä ajatuksena purkaa koko hökötys, mutta toisin siinä sitten kävi.

Kun olimme purkaneet pahviseinät pois, alta paljastui jykevä runko, jossa oli selvästikin viktoriaanisen kasvihuoneen aihio. Nikkaroimme ikkunakoolaukset paikoilleen, verhoilimme sokkelin vanhoilla ylijäämälaudoilla ja maalasimme valkoiseksi. Ikkunatkin mitattiin ja tilattiin lasiliikkeen kierrätyslaseista, mutta jotenkin homma jäi silloin puolitiehen uinumaan. Kunnes tänä keväänä kaivoimme vanhan aarteemme naftaliinista, tilasimme valokatteen ja herätimme hänen viktoriaanisuutensa jälleen eloon. Sellainen on meidän Viktoriuksen tarina. Juttua näistä alkuvaihesta löytyy tuolta arkistosta 2010 vuoden kohdalta =)

Viktorius on siis mittasuhteiltaan ja rungoltaan aivan kuin tuo vanha autotalli. Nyt siinä on kuitenkin viktoriaaniselle ajalle tyypilliset pitkät ja kapeat ikkunat ja sokkeli tuossa ikkunoiden alapuolella. Punatiili olisi ollut niin ihanaa ja tuon aikakauden tyyliin sopivaa, muttei sitä aikoinaan ollut mistään saatavilla purkutiiliä ja Viktoriusta on rakennettu melkein nollabudjetilla. Niin silloin aikoinaan ratkaistiin sokkeli talon verhoilusta ylijääneillä helmipanelin pätkillä ja erilaisilla ylijääneillä koristelistoilla.

Katolle teetätettiin vesileikkauksella tehdyt ranskanliljat, aivan kuin viktoriaaniseen aikakauteen kuului. Ranskanliljarivistöihin käytettiin myös ylijäämä vanerinpätkiä ja ne mitoitettiin pätkien mukaisesti. Itse suunniteltiin ja piirrettiin vesileikkuutiedostot ja leikkauksen jälkeen listat maalattiin valkoisiksi ja ruuvattiin samaan aikaan kun valokatekin asennettiin tuonne katonharjalle.

Viktoriuksen sisäseinä on vajan ulkoseinää ja se on maalattu samaisella punamultamaalilla kuin vajakin. Takaseinässä on pieni syvennys vähän niin kuin reikä seinässä ja siitä on päästy aikoinaan kanojen hautomakopeille, joihin on johtanut pieni oviaukko tuolta kanalan puolelta. Tällä hetkellä aukossa on kätevä säilyttää multasäkkejä, ruukkuja ja ämpäreitä jemmassa, mutta sinne on suunnitteilla vanhasta tiskipöydästä istutuspöytä.

Viktorius on ollut siis toukokuusta asti käytössä ja nyt sieltä on lattiapinta-ala niin loppu, että loppukesästä meidän sakki voi varmaan liittyä sirkukseen. Siihen malliin strapetsitaiteilua tuo kastelu ja taimien hoito tuntuu olevan kun saa tepsutella tuon huojuvan punatiilireunuksen päällä. Perennoille pitää siis ehdottomasti saada omat kasvulaatikot tuonne Viktoriuksen pikku pihalle =)

Ja ovenpielessä on rakkautta pikkuinen kipollinen =) kuten asiaan kuuluu =) Kipossa on puutarhurin tärkein aarre nimittäin lyijykynä, jolla voi pitää kirjaa taimista, kirjoittaa kylvösten nimiä pikku merkkikeppeihin tai laskea itäneiden lukumääriä =) Mutta nyt potager kutsuu - kuulen sen kuiskaukset jo tänne koneelle asti, joten heippatirallaa ja kaunista lauantaita sinne ruutujen taakse =)