tiistai 30. elokuuta 2011
Leppoisaa kotoilua
Työkaverini oli tehnyt viiltävän analyysin. Pohdittuaan, pähkäiltyään ja tuumailtuaan hän oli tullut siihen tulokseen, että hernepensas onkin puutarhablogin sijaan kotoilublogi. Hmmm. kuulostipa yllättävän hyvältä. Leppostelua, puuhastelua, ajatuksia ja ihmettelyjä arjen hyörinän keskeltä. Sitähän tämä kaiketi onkin. Päätin tämän uuden tittelin kunniaksi tehdä oikean kotestelukuvausreissun.
Kotiin tultuani himoitsin valtaisasti saunan takana kasvavia luumuja. Mehukkaita villiluumuja, jotka vievät kielen mennessään ja saavat polvet notkahtelemaan.
Matkalla salaiselle luumuapajalle kohtasin oikein kotostelun huipentumia. Ensinnäkin joku oli parkkeerannut kotoisesti ja sujuvasti tallattoman polkupyöränsä heinäkasvustooni.
Polun varrella, mikä johtaa pyykinkuivausnarujen lomasta kohti luumulaaksoa kohtasin hirmuisesti sieniä. Karvarouskuja, tatteja, punaisia suolasieneksi kelpaavia sieniä, kellertäviä kupusieniä ja ties mitä sieniä, joissa jokaisessa oli tuoreet saappaanjäljet. Tuo samainen joku, joka oli parkkeerannut polkupyöränsä heinäkasvustooni oli käynyt hyppelehtimässä kohtalaisen sujuvasti sienien päällä.
Sitten ahh niin ihanainen luumukko aukeni edessäni. Nyt tuo samainen joku piteli lasista kulhoa käsissään ja minä kurottelin yläoksilta muhkeita juuri ja juuri kypsyneitä luumuja.
Palatessani kuuman höyryävän vastakeitetyn kahvikupposen ääreen, joka oli kaadettu Klaus Haapaniemen satumetsä kahvikuppiin, vilkaisin ylätaloa. Tuo joku, joka oli parkkeerannut polkupyöränsä, hyppelehtinyt polun sienet, kannatellut luumukulhoa oli piipahdellut tutkimusmatkalla ylätalolla. Ja kuinkas muutenkaan niin molemmat ovet olivat apposen ammollaa ja yläkerran ikkuna oli kokonaan poissa niin, että verhot vaan hulmuivat sateisessa syyssäässä.
Lähestyessäni kotirappuja niin huomasin perhoshaavin rännin alla. Tuo joku, joka oli parkkeerannut pyöränsä, hyppelehtinyt sienet, kannatellut luumukulhoa ja piipahtanut ylätalolla oli myös pyydystänyt ihanaisia perhosia kukkapenkistä ja ihanaisen pyydystysretken päätteeksi tipauttanut sujuvasti haavin rännin alle. Tällainen kotostelun kunniaksi tehty kotoisa luumunmetsästysreissu, pikku pikku havaintoineen ;-) Mukavaa kotoilu-viikkoa Teille kaikille
sunnuntai 28. elokuuta 2011
Rytkettä ja ryminää
Talossa tuntuu jälleen olevan elämää enemmän kuin seinien sisään tuntuu mahtuvan. Vanhimmainen on piiiitkällisen tauon jälkeen päättänyt ottaa härkää sarvistaja treenata rumpuja. Taitaa nuorella miehenalulla olla hitusen naisväkikin jo mielessä ja veri vetäisi bändinperustus puuhiin. Talo raikaa siis niin, että lähi Amatzonillammekin rytmi raikaa niin, että voi suorastaan soutaa rytmin tahdissa ;)
Toisaalla nuorimmainen on virittelemässä pianotuntien muisteloita ja soittelee pikkukaritsoja, jokseenkin kakofonista yhdistelmää. Mutta mikäs siinä, pääasia lienee, että ihmisellä on suuria unelmia ja intohimoa niiden toteuttamiseen.
Puutarhasta ei vieläkään uskalla ottaa kokonaisnäkymiä, mutta kitkentäkierros on jo hyvässä vauhdissa. Oransseja minikukkia kukkii siellä täällä somissa riveissä. Tämän värisiä oransseja kukkia on todella vaikea löytää. Tämäkin on yksivuotinen ja kovasti vaatimaton. Tämän tyyppisiä nimittäin haluaisin violettien ja sinertävien kukkien kyytipojaksi.
Salkoruusut ovat aina ensimmäisenä vuonna pitkin maita ja mantuja. Tämäkin vaaleanpunainen sulokkuus makoilee pitkällään kukkapenkin sisustoissa, niin ettei ihanuudesta pääse nauttimaan kuin varta vasten kyyristymällä hänen kauneutensa eteen.
Vaalean siniseksi luulemani neilikka näyttääkin kovin tavalliselta ja suloisen vaaleansinisen eteen kun kylvin näitä monen monituista pussillista. Liekkö maan ph:lla vaikutusta näiden väriin aivan kuin hortenssioidenkin. Ehkäpä pitää testata.
Kladiukset näyttävät kirkollisilta laitoksilta, mutta sävy on niin herkullinen ja taustalla olevan tyräkin pitkullaiset lehdet muodostavat mukavan taustan näille syyskukkijoille.
Toisaalla syksy on tulossa huimaa kyytiä ja lakastuneita terälehtiä on siellä täällä.
Toisaalla taas keväiset ritarinkannukset ovat vielä nupuillaan
Kesäkurpitsaongelma on myös riistäytymästä käsistä. Viimeviikolla vein töihin tällaisen satsin ja huomenna pitänee tehdä samat uudelleen.
Tässä vielä leppoisaa sunnuntaimusiikkia - njam
lauantai 27. elokuuta 2011
Laskimme veneen vesille - ja annoimme tuulen kuljettaa venettä
Laskimme suloisen ja aikaa nähneen keltaisen veneen vesille. Lipusimme pitkin rauhaisaa joenuomaa, kuulimme lintujen liverrystä, sudenkorentojen siipien suhinaa, kalojen molsketta ja kaislojen kahinaa. Tässä on veneemme kotisatama. Kansakoulun mukanahan tuli aikoinaan nippu vesioikeuksia läheisiin jokiin ja järviin. Nyt jahti on löytänyt kotisataman pitkän odotuksen jälkeen.
Kotijoki on leveä ja siitä haarautuu toinenkin joki, siinä on muutama koski ja jos oikein soutaa hivakoi niin pääsee merelle asti.
Väliin tuuli tyyntyi ja joen pinta oli kuin peili
Lähimaisemat aavoine peltoaukeineen, meren läheisyyteneen ja vuolaana virtaavine koskineen ja jokiuomineen ovat niin käsittämättömän kauniita. Välillä melkein tekisi mieli nipistää itseään, havahtuakseen, että tämä on totta eikä suurta haaveunta.
Taidampa lähteä uudelleen vesille - heippa ja lokoisaa vikonvaihdetta
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Minne katosi päivät =)
Tällä kertaa on ajauduttu siihen pisteeseen, että elokuun muistikapasiteetti on käytetty vaikka vielä on reilut viisi päivää jäljellä =) Hulina ja hulabaloo sen kuin vaan kiihtyy, mutta toisaaltaan rakastan sitä kiihkoa ja mukaansatempaavuutta, sitä että prosessi virtaa, rytmi kiihtyy ja väliin tulee tauko ja taas ollaan rytmin rytkeessä. Juuri ja juuri ehdin töiden jälkeen kuvaamaan viimeisiä nupullaan olevia kesäkukkia ja kummallisen sitruunaisen dahlian. Kotona on puusavotat käynnissä. Täksi talveksi päädyyttiin 40 kuution koivuklapia. Klapisavotta pistää mukavasti hartioihin liikettä ja liuuttaa ajatukset hetkeksi takkatulten loimotuksen ääreen.
Lupasin hitusen kertoa kulttuuripääkaupunkijutuista, naakankakoista ja lemmenlurituksista. Mutta oikeastaan raotankin ovea toiseen blogiin, josta pääsette tirkistelemään mitä kaikkea oikeastaan arjessa jyllää =) Olkaa hyvä ja astukaa hetkeksi Hyvonin pyörteisiin
Töiden, klapien ja jokailtaisten seitsemän kilometrin maagisten koiranpissitysreissujen lomassa olen kuumeisesti etsinyt uutta käsilaukkua ja kenkiä. Mutta tuloksetta. Olen ihastunut 70-luvun alun sulokkaaseen muotokieleen ja kuolannut näiden kenkäihanuuksien perään. Minne katosivatkaan päivät, minne katosivatkaan kenkien ja käsilaukkujen selkeys ja yksinkertaisuus? Toki eivät nämä käsilaukut hemaisevilta näytä mutta nuo kengät - njam.
Jumalalliset mokkasandaalit pitkine varsineen
Tai ihanaiset yksinkertaiset leikkaukset, tyköistuvat napakat paidat naisellisine yksityiskohtineen. Uppoudun siis vielä hetkeksi 70-luvun lehtiaarteideni lomaan ja valmistaudun huomiseen superhappeningiin
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Vihdoinkin täällä jälleen
Viimeiset kolmisen viikoa ovat olleet kuin Kirsi Kunnaksen runossa Kattila ja perunat
" Voi tätä hoppua hoppua hoppua
huusivat perunat, voi tätä hoppua
ei tule loppua loppua loppua
polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa
kiireistä aikaa, tulta on kengissä...."
Ja arvata saattaa, ettei puutarhassa tämä ole tapahtunut vaan työrintamalla. Mukana olo Turun kulttuuripääkaupunki tapahtumissa ja alkava Tekstiilin kuukausi pitää vipinää kintuissa aamusta iltaan. On työnalla kuumahuulia, näyttely galleriaan ja ulkoilmanäyttely, pitsipuun pukemisseremoniaa ja kirjan julkaisua. Lisäksi vasta painosta tullut kirja lähtee pikkuiselle kiertueelle ja ajateltavaa piisaa yllin kyllin. Olen myös aloittanut armottoman laihdutuskuurin ja joka ilta taittuvat maagiset seitsemän kilometriä pitävät myös jalat liikkeessä =) Tänään toki ehdin tonkimaan pottugeeriin ja ahhhh kitkemään.
Dahliat ovat alkaneet kukoistaa. Talonvierus kukkapenkkiä pitänee ajatella uudelleen ensi vuonna. Nyt syksyn alkumetreillä loistokkuus on tipotiessään ja pääasiassa ruskehtavana törröttäviä siemenvanoja vaan siellä täällä.
Pieni unelma oikeasta kuupuutarhasta on aluillaan. Kermanvalkeat kladiukset kiemurtelevat tyräkkien vihreillä lehdistöillä.
Syyskallioset mätästävät ja oi kuinka haluaisin niiden levittäytyvän ja valtaavan tilaa itselleen.
Kokonaisnäkymää ei uskalla edes harkita villiintyneestä pottugeerista mutta sulokkaita uyksityiskohtia sentään onneksi piisaa.
Keväällä kylvetyt malvat ovat kukassa
Samoin kustaan silmät levittäytyvät upeina mättäinä kukkapenkkien laidoilla
Olemme saaneet kameran vihdoin korjaamolta niillä seurauksin, että saimme kokonaan uuden. Nyt yritän jälleen palautua tännekin ja vaikka raottaa syyskuun ihmeitäkin pikkuisen myös tällä puolen
lauantai 6. elokuuta 2011
Kypsän viljan tuoksu tuulessa
Loma lähestyy loppuaan ja vastaleikatun viljan tuoksu ympäröi kylätien. Tänään on satanut oikein kunnolla ja odotan uuden keltasienisadon pintaan putkahtelua. Potager on myös kypsynyt, värit kellastuneet, sipulit korjattu talteen kuivumaan, kesäkurpitsat pastettu letuiksi ja punajuuret raastettu pihveiksi. Ilmassa on suurta syksyn odotusta. Iltalenkit koiruuden kanssa ovat pidenneet ja työasiat vallanneet mielen. Kuitenkin jotain pientä on jälleen tapahtunut =)
Pottugeeriamme reunustaa 129 metrin mittainen osittain sortunut ja painunut kiviaidanne. Kiviaidasta on vuosien saatossa tultu kaivinkoneella läpi ja peltoja aiemmin vuorannut herra on ajanut takalevyllä lisää kiviröykkiöitä pitkin aidanvieruksia. Mutta nyt olemme saaneet puhteen kunnostaa aitaa. Kohtapuoliin kolmisenkymmentä metriä kuvan näköistä puoliksi sortunutta aitaa on nostettu uudelleen ylös.
Uudistuneet reunat ovat vinkurat, mutta aidan korkeus on pikkuhiljaa tasoittunut ja sortumat saatu kohotettua.
Keskusta on täytetty maasta löytyneillä pikkukivillä ja laidat on vahvistettu suuremmilla aidan vierustalta löytyneillä maakivillä.
Salkoruusumeri on värjäytynyt persikan sävyin
Vaaleanpunaisen vivahtein
ja purppuraan häivähtävillä kukkasilla.
torstai 21. heinäkuuta 2011
Sateen jälkeen vesi on niin pehmeää ja ilma pumpulia
Täällä on ilma lämmintä ja pehmoista kuin pumpuli ja sateen jäljiltä uimavesi kuin samettia. Kasvun kohina humisee korvissa ja ilmassa pörrää miljoonittain medenkantajia. Lämmin ilma kannattelee unikoide terälehtiä ja ilma on aivan paikoillaan.
Aamulla ukkosti ja satoi. Meillä oli onnea - silmänkantamattomat viljavainiot ovat pystyssä. Vanhimmaiseni sanoikin, että naapurin E:n vehnän varsi on kuin bambua, ei horju tuulessa, ei tuiskussa. Toisin on meidän oreganojen, jotka levittäytyvät pitkin potagerin käytäviä.
Mustien salkoruusujen ryhdikkäät rivistöt reunustavat talon seinustaa, mutta siellä täällä nupuista pilkistää myös jotakin vaaleanpunaista.
Kukkapenkkiin oli ilmestynyt jokin uusikin tuttavuus. Näitä olen muuten kitkenytkin aivan tolkuttomasti pois, kunnes tajusin, etteivät olekkaan rikkaruohojen taimia vaan viimevuonna kylvämiäni Tarhakukonkannuksen taimia. Kukat ovat kuin ritarinkannuksella, mutta varsi ja lehdet hentoisen pitsimäiset
Tarhakukonkannus on harmikseni vain yksivuotinen. Siemenet kuuluvat johonkin vanhaan English garden siemen kokoelmaan. Suurena kasvustona nämä olisivat niin suloisia.
Tillipehkot imevät ympärilleen pörriäisiä
Ja paraatiseinustaa reunustaa huojuvien päivänliljojen armeija.
Herkut pursuavat - suuria meheviä sipuleita, kesäkurpitsoja ja selleriä. Olemme herkutelleet kesäkurpitsaletuilla, chilissä marinoiduilla kesäkurpitsoilla, hunajassa haudutetuilla sipulirenkailla, lähimetsän keltasieni ja oman maan parsakaalipiirailla, mustikkaherkuilla ja tänään parilitraa vilahti metsävadelmia vaniljajäätelön kyytipoikana njam.
Myös kaappien syövereistä löytyneet kankaat ovat herkullisia
Olemme jälleen intoutuneet kunnostuspuuhiin ja vanha verhoilukankaanpalanen löysi itselleen kumppanin
Vanhat 50-luvun nojatuolit saivat uudet remmit pohjiin, uudet toppaukset, uuden lakan puuosiin ja verhoilun. Nyt takan edestalla voi syysiltojen hämärässä lämmitellä ja lueskella lehtiaarteita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)