Viimeiset kolmisen viikoa ovat olleet kuin Kirsi Kunnaksen runossa Kattila ja perunat
" Voi tätä hoppua hoppua hoppua
huusivat perunat, voi tätä hoppua
ei tule loppua loppua loppua
polkata täytyy polkkaa, polkata polkkaa
kiireistä aikaa, tulta on kengissä...."
Ja arvata saattaa, ettei puutarhassa tämä ole tapahtunut vaan työrintamalla. Mukana olo Turun kulttuuripääkaupunki tapahtumissa ja alkava Tekstiilin kuukausi pitää vipinää kintuissa aamusta iltaan. On työnalla kuumahuulia, näyttely galleriaan ja ulkoilmanäyttely, pitsipuun pukemisseremoniaa ja kirjan julkaisua. Lisäksi vasta painosta tullut kirja lähtee pikkuiselle kiertueelle ja ajateltavaa piisaa yllin kyllin. Olen myös aloittanut armottoman laihdutuskuurin ja joka ilta taittuvat maagiset seitsemän kilometriä pitävät myös jalat liikkeessä =) Tänään toki ehdin tonkimaan pottugeeriin ja ahhhh kitkemään.
Dahliat ovat alkaneet kukoistaa. Talonvierus kukkapenkkiä pitänee ajatella uudelleen ensi vuonna. Nyt syksyn alkumetreillä loistokkuus on tipotiessään ja pääasiassa ruskehtavana törröttäviä siemenvanoja vaan siellä täällä.
Pieni unelma oikeasta kuupuutarhasta on aluillaan. Kermanvalkeat kladiukset kiemurtelevat tyräkkien vihreillä lehdistöillä.
Syyskallioset mätästävät ja oi kuinka haluaisin niiden levittäytyvän ja valtaavan tilaa itselleen.
Kokonaisnäkymää ei uskalla edes harkita villiintyneestä pottugeerista mutta sulokkaita uyksityiskohtia sentään onneksi piisaa.
Keväällä kylvetyt malvat ovat kukassa
Samoin kustaan silmät levittäytyvät upeina mättäinä kukkapenkkien laidoilla
Olemme saaneet kameran vihdoin korjaamolta niillä seurauksin, että saimme kokonaan uuden. Nyt yritän jälleen palautua tännekin ja vaikka raottaa syyskuun ihmeitäkin pikkuisen myös tällä puolen
Mikäs tommonen kustaan silmä oikein on?? Hauskan näköinen tapaus :) Tervetuloa takaisin blogistaniaan! :)
VastaaPoistaKyllä noita sulottaria riittää loppukesästäkin. Sinulla jopa vaaleanpunaista on kukassa vaikka syksy lienee erityisesti keltaisten kukkien aikaa. Muistelen, että yksivuotinen sinisievikki on ruotsiksi Carl Gustavs öga. Siitä ilmeisesti on suora käännös tuo kustaan silmä. Tuo sinun silmäsi tosin ei ole se ihan perussininen vaan vähän tummempi jalostus.
VastaaPoistaHyvä hyvä Irene - olin hukannut pussukan ja muistelin nimen sinne päin. Totisesti mustaa sinisievikkiä ja yksivuotisiahan nämä
VastaaPoistaTervetuloa tännekin, kovasti elämältä touhusi kuulostavat:) Kustaansilmä oli outo nimi, mutta sinisievikki kuulostaa jo tutulta ja kukkakin samanmoinen paitsi minulla on ollut vaaleita, tuo tumma on hieno! Kannustushuudot täältä laihdutukseen, itseltäni lähti 30 kiloo talven ja alkukesän aikana ja nyt olen siinä vaikeimmassa vaiheessa - painon pitämisessä saavutetuissa mitoissa8]
VastaaPoistaIhanaa, kun postasit! Kuvasi ovat kuin karkkia! Minulle loppukesä on ehdottomasti pinkki ja violetti. Daaliat, syrikkä, punahatut, asterit, leimut. Tuoksuukin ihan mahtavalle! Kustaan silmä on kyllä paljon hienompi nimi. Ruotsinkieliset kasvien nimet ovat hauskempia. Kalle Kustaan silmä ja aasin korva.
VastaaPoista