Sienivillitys

Syksyn lempeys on vielä täällä. Sienisato on jälleen ollut erinomainen ja etenkin suppiksia on ollut vaikka kuinka. Tänä vuonna kokeiltiin ensimmäistä kertaa sienten kuivatusta ja bingo se taisi osua ja upota =) Kuivattujen sienien murentaminen päivittäisten herkkujen joukkoon on osoittautunut superkäteväksi konstiksi. Samoin sienten kuivattamisen nopeus yllätti meidät. Etenkin näin kun puulämmitys on jo täydessä tohinassa niin sisäilma on melkoisen kuivaa ja tietysti suppilovahverot sekä mustat torvisienet ovat niin ohuitakin kuivattaviksi. 

Nuorimmainen on heikkona sieniin ja löytää metsässä melkeimpä aina parhaimmat apajat. Tänä vuonna myös perattiin kaikki sienet jo valmiiksi metsässä. Kotona ei sitten tarvinnut muuta kuin kaataa sienet uunipellille ja kuivuriin kuivumaan. Njamsis - Mitkä ovat sinun parhaat sieniherkut? Meillä ehdottomia suosikkeja ovat sienikinkkupiirakat, sienikastikkeet, sekä sienipitsat =)

Inspiraatiota ilmassa

Tässä jokunen aika sitten sain Vironperän Ireneltä Inspiraatio-haasteen. Vauh! ajattelin. Päästiin ihan lempi aiheeseeni. Irene oli ihanasti avannut sanan inspiraatio taustoja ja kertonut ihanista puutarhablogeista ja luokitellut niitä sen mukaan mihin inspiraatiokategoriaan kukin kuuluu. Ihan parhautta. Irenen inspiraatioblogit kuuluivat ehdottomasti myös omien inspiraatioideni lähteisiin.

Mutta mikä sitten ihanaisten blogien lisäksi inspiroi, saa yhä uudelleen ja uudelleen syttymään, sydämen pamppailemaan ja adrenaliinin virtaamaan?

Voi tuohon on niin monia vastauksia, monia tulokulmia. Mutta yksi mikä on ja pysyy, vuodesta toiseen seuraa arjessa mukana. Nimittäin ihanaiset puutarhalehdet. Näistä on kaksi ylitse muiden, kaksi jotka valaisevat ehdottomalla kirkkaudellaan puutarhalehtien taivaan. The English Garden on tullut säännöllisesti postilaatikkoon jo yli kymmenen vuotta ja englantilaisten puutarhojen upeus, rakenteellisuus, kasvillisuus, väriyhdistelmät ja se valtaisa tunne, joka sikäläisiin puutarhoihin on kätkeytyneenä vie kerta kerralta jalat alta ja saa kuolan valuumaan pitkin suunpieliä. Inspiroitumiseen liittyvät oleellisena osana unelmat ja englantilaisten puutarhojen hienostuneisuus, aistikkuus ja moniulotteisuus on täyttä ravintoa omille unelmille. Huh

Toinen, ehkäpä se lehtitaivaan kruununjalokivi on ruotsalainen Trädgårdsliv. Se tunne kun neljännesvuosittain postilaatikosta löytyy omalla nimellä varustettu kirjekuori, mikä kätkee sisäänsä tuon aarteen. Ensimmäisenä se tuntu, kun kosketat lehteä. Paperin suloinen karheus sormien välissä ja hienoinen kahina. Tätä lukunautintoa varten pitää erikseen varustautua. Mieluiten lähileipomon ihanat, suussasulavat pikku marengit ja lempeää höyryävää teetä. Nautinto ja inspiroituminen on taattu. Kuvien laatu saa haukkomaan henkeä ja ihastumaan yhä uudelleen ja uudelleen. Jännittävät, historialliset puutarhat rikastavat lehden sisältöä ja huikeuksissaan saa omat ideat virtaamaan ja muuttumaan pala palalta todeksi. Esteettisen nautinnon maksimaalisuus on näiden kahden lehden salaisuus. Inspiraation ruoka ja sytytysaine kiteytyy esteettisiin nautintoihin ja siitä laukeaviin omiin ideavirtoihin.

Toinen merkittävä inspiraation lähde on historian lehtien havinassa. Historiallisiin puutarhoihin liittyy toinen toistaan kiehtovampia tarinoita, aivan kuten näihin puutarhablogeihinkin. Tarinat puutarhojen takaa saavat omat ajatukset laukkaamaan. Eritoten historiallisiin puutarhoihin liittyvät tarinat ovat suorastaan ällistyttäviä. Mikään ei tuntunut olevan mahdotonta, niin suurta unelmaa ei puutarhojen suunnitelijoilla ollutkaan, etteikö niitä pystytty toteuttamaan. Milloin lapiovoimin siirrettiin jokien kulkua, milloin rakennettiin vuoria, milloin kerättiin erikoiskasveja, vaikka valtio oli konkurssin partaalla. Historiallisia puutarhoja yhdistää järisyttävä visionäärisyys, usko omiin unelmiin ja kaiken suurudenhulluuden takaa voi nähdä myös pientä pilkettä silmäkulmassa ja leikkisyyttä. Jättisuuret unelmat ja melkein mahdottomalta kuulostavat suunnitelmat tuntuvat kiehtovilta ja voimaannuttavilta.

Inspiraatio kiteytyy siihen kun ottaa lukuelämysten jälkeen kynän käteensä ja alkaa visioida jotain uutta. Pala palalta luonnos rakentuu ja ideat saavat muodon ja lopulta muuttuvat pitkällisen taipaleen jälkeen todeksi. Rakastan keskeneräisyyttä, se merkitsee sitä, että vielä puurtamista on jäljellä.

Ja kolmas inspiraatioon liittyvä asia ovat kasvit, kasvillisuus, kylvökset ja touhuaminen tämän kaiken ympärillä. Siemenlaatikkoni ovat aina pullollaan uusia siemeniä, uusia kokeilun arvoisia yksilöitä, jotain hitusen eksoottista ja harvinaista. Puutarha vimman saa syttymään siemenkuvastojen selaaminen tai maailmalta jonkin erikoisuuden siementen metsästys. Kylvöpuuhiin liittyy niin suuri keskittyminen ja prosessi on aikaavievää ja jokin kummallinen siinä kiehtoo. Kylvöpuuhat ovat kuin puutarhurin koelaboratorio. Joskus kokeilut onnistuvat, yllättävät ja toisinaan ei sitten mikään onnnistu ja se sitten vasta onkin omiaan lisäämään uteliaisuutta kyseistä kasvia kohtaan. Toisinaan herää hillitön keräilyvimma. Haluaa kerätä ihmeellisen tykäkkikokoelman tai saada kokoon komean värisuoran ihanaisia ritarinkannuksia.

Sellaista tämä puutarhaintomielisyys ja inspiroituminen on. Irene taisikin haastaa melkoisen köörin tuttua puutarhaporukkaa. Jatkan puutarhabloggaajien haastamista seuraavilla ihanaisilla blogeilla: Oravakesäpesän Katin, Marian Marian koti ja puutarhasta, Tiinan Tina´s blogista, Punaisen Pihlajan sekä Kukkalan Sannan =) Mukavaa inspiroitumista siis!

Potagerin syyssiivous

Lomaviikko tuli mitä otollisimpaan aikaan. Potagerissa on näet ollut suuri syyssiivous =) Ahhhh jälleen pitkän tauon jälkeen on saanut aamuvarhaisesta iltamyöhään kontata, kitkeä, tutkia, tutkiskella ja ihastua.

Tämän kevään laajennusalueet ovat lähteneet hienosti kasvuun. Cosmoskukat ovat saaneet lopullisesti väistyä ja niiden runsaiden kasvustojen alta on kuoriutunut potagerin perenna-asukit. Tämä käytävä hohtaa ensi keväänä taivaansinisen ja laventelin sävyissä höystettynä jättipoimulehdillä ja tyräkeillä.

Moni työ mitä täksi kesäksi kaavailtiin jäi tekemättä. Toki potagerin pinta-ala melkein tuplaantui, mutta patsas-alue ja pensasaita jäivät odottamaan jälleen ensi kevättä. Joskus suunnitelmilla on taipumus kasvaa niin suuriksi, ettei niiden perässä tahdo millään pysyä. No tietääpähän ainakin mistä aloittaa keväällä ;)

Pieni espalierpuu on lähtenyt hyvin kasvuun ja oksat ovat lähteneet kasvamaan haluttuihin suuntiin. Malttamattomina odotamme kevään ensimmäisiä silmuja ja oksien suunnan muutosta. Pikkuhiljaa tästä ihanuudesta on kasvamassa kynttelikön mallinen sulokkuus.

Potagerin keskustassa sykkii hakuropajun sydän ja salaisuudet. Hakuro on vankistunut roimasti ja haaveena on kasvattaa hakurolle vielä kolmaskin kerros. Toivottavasti talvi menee hienosti ja hakuro vankistuu entisestään ja saisin hyvän alun kolmannelle kerrokselle.

Potagerin vaaka-akselin toisessa päässä on pieni espalier ja toisessa päässä kasvaa tänä keväänä istutetut japaninlehtikuusi kaksoset. Lehtikuuset ovat tehneet sellaisen kasvupyrähdyksen, että suorastaan vähän huimaa. Taimistolta tullessaan lehtineulaset kasvoivat somissa ruusukkeissa ja nyt tämän vuoden kasvusto on lähes 15cm pitkät huispalot. Aivan kuin niiden kasvutapa olisi suorastaan muuttunut.  

Kaksosten välistä kulkee potagerin ainoat pienet diagonaaliset käytävät. Täällä potagerin aloituspäässä on luvassa myös heti keväällä lisää perustamistöitä. Potagerin sisäänkäynti sekä reunustavat kukkapenkit pitää perustaa ja laittaa kuntoon. Tänne päähän on myös tulossa pensasaita rajaamaan potageraluetta pihan muista osista.

Talon julkisivun väriset obeliskit ovat palvelleet mainiosti kärhöjen tukena ja latva-artisokkia on noussut melkein jokaiseen potagerin kolkkaan. Kukkanuput jatkavat kyspymistään ja voi kumpa vielä ehteisi näkemään vähän näiden ihanuuksien kukintaa. Tänä aamuna oli kylläkin jo -5C pakkasta kun heräsin, joten talventuloon on vain pikkuhiljaa varauduttava. Pohjoisen tuulet ovat voimistuneet ja viime päivät olen pessyt huushollin ikkunoita ja vetänyt liimateippejä ikkunoihin, jotta lämpö pysyisi sisällä.

Tiedättekö muuten mikä on mielestäni potagerissa aivan parhautta? Parhautta ovat ehdottomasti näkymät, jotka aukenevat akselien jatkumona, näkymät, jotka avautuvat kun kyyristyy ihastelemaan syksyn kellastuttamia tyräkkejä ja pensasmustikoita. Se, että katse voi jatkaa kulkuaan yli kasvillisuuden, käytävien ja maisemien tekee jotenkin potagerista erityisen. Tälläisista näkymäaukoista haaveilen myös tulevan muotopuutarhapuolelle. 

Mutta nyt työt kutsuvat. Sillä kottikärryissä on vielä tavaraa, lehdet ovat haravoimatta ja viimeiset ikkunat tilkitsemättä. Loma lähestyy loppuaan ja lista on vielä melkoinen =) Oikein ihanaa alkavaa viikonvaidetta Teille kaikille.

Keltaisia kuorutuksia

Muutama päivä sitten joku ohikulkija pysäytti autonsa meidän kiviaidan taakse ja hyppäsi kamera kourassaan autosta ulos. Hieman hämillään seurasimme outoa kulkija keittiön ikkunasta. Kulkija kiipesi kiviaidalle ja alkoi ottaa valokuvia keltaisuudesta, loputtomasta keltaisuudesta.

Tänään menin tutkimaan samaa keltaisuutta. Tosiaan jotain vangitsevaa ja voimallista on tänä vuonna tuossä häkellyttävän upessa keltaisuudessa. Kiviaita on saanut upean syys kuorutuksen, samoin maa sen ympärillä. Aamu-usva tuo oman säväyksen tuohon suloiseen keltaisuuteen. Aivan kuin lehdet hohtaisivat valoa aamun hämyyn.

Tämä kesä ja syksy on ollut täynnä kummia kulkijoita. Ei ollut ensimmäinen ohikulkija nimittäin joka seisahtuu. Hieman outoa, jotenkin piha tuntuu niin yksityiseltä, että itse en ainakaan tohtisi toisten kiviaidoille nousta. Ehkä kummallisin tapaus oli kun joku pysähtyi ottamaan selfien potageria vasten. Vaikka sitä luulee asuvansa aivan korvessa niin trafiikkia tuntuu olevan.

Milläköhän nuo ihanat keltaisuudet raaskii haravoida =) Olen tämän viikon viettänyt joksenkin tiiviisti potagerissa haravoiden ja kitkien. Ja haravointia pitäisi lähipäivinä laajentaa kohti kiviaitaa ja pihan sisääntuloa. Onneksi puissa on vielä sen verran lehtiä, että urakkaa voi siirtää vielä muutamalla päivällä. Nimittäin huomenna on nuohouspäivä. Kahdeksan kappaletta liki kymmenenmetrisiä hormeja on nimittäin sellainen urakka, että saamme nauttia nuohoojan seurasta liki koko päivän ja illalla sitten vietetäänkin vanhimmaisen synttäreitä =) Mutta aurinkoista syksyn keltaisuutta Teille kaikille =)

Sumuisia aamuja ja hiljaa lipuva joki

Oi miten herkkiä ja upeita syksyiset aamut ovatkaan olleet. Jokirannasta nouseva sumu on värjännyt maisemat salaisuuden verhoon ja tunnelma on ollut vähintäänkin käsinkosketeltavan hauras. Taidan sittenkin rakastua syksyyn.

Nuorimmainen oli viime lauantaina aamuvarhaisella menossa kylille. Ajatus jokivarren tutkimusmatkasta oli kytenyt mielessäni jo viikkoja ja päätin ottaa kameran varuiksi matkaan. Paluumatkalla seisahdin jokiuoman viereiselle pellonlaidalle. Kaikkialla oli aivan hiljaista. Ja joki sumuineen vangitsi koko olemuksellaan.

Joen vieressä oleva pelto oli vasta kynnetty ja vihreä suojavyöhyke reunusti maisemaa. Vasta kynnetyt pellot näyttävät aina niin ihastuttavilta. kyntövakojen rytmi ja valon leikki käännetyn maan pinnalla tuovat mieleen lapsuuden ja syksyiset peltotyöt. Toisinaan kaipaan peltotöiden tunnetta.

Toisaalla oli vielä koskematonta sänkeä.

Jokivarttamme vartioi viikinkivene. Yksisarvinen lohikäärmeen pää tarkkailee ohikulkevia. Tämä salamyhkäinen vene saapuu joka kesä mystisine varusteineen jokivarteen. Sillä lienee monta tarinaa kerrottavanaan. Huomenissa ehkä metsästän lisää sumuisia maisemia tai sukellan potagerin lehtikasojen keskelle ja nautin ripauksen meneillään olevasta lomasta =) Mukavaa lomaa muillekin syyslomalaisille =)

Syksyn valon ja artisokkien lumoissa

Syksyn valo on niin kaunista ja saa kaiken värjääntymään aavistuksen kellertäväksi. Viimeaikoina olen hitusen yrittänyt kitkeä potagerin viimeisiä rikkaruohoja ja samalla istutellut vielä Viktoriuksessa majailevia siementaimia uusille sijoilleen. Toivoa sopii, että ehteisivät vielä edes hitusen juurtua kun homma on jotenkin venähtänyt viimetinkaan.

Muutamia ihania unikoita on päässyt potagerin uumeniin sekä ritarinkannuksia. Muutama tänä keväänä kylvetyistä ritareista kukkiikin jo. Taas aivan uusia sinertävän ja violetin sävyjä ja muutama valkoinenkin sulokkuus on jo kukassa. Huh kuinka odotankaan jälleen kevättä ja uutta kasvukautta. Kevääksi on ties millaisia haaveita jälleen tuonne taimipuolellekin =)

Artisokkia olen käynyt ihastelemassa lähes päivittäin. Nyt ensimmäinen kukka on pikkuhiljaa avautumassa ja violetit tupsut näkyvät jo selvästi. ehkä viikonvaihteessa saadaan jo nauttia avonaisesta kukkasesta. Oi tämä on sitä puutarhuroinnin ihanuutta. Kymmenen kuukautta on kulunut siitä kun kylvin nämä artisokat ja piiiitkän odottelun tuloksena muutama ehtii kukkia - vauh