Sumuisia aamuja ja hiljaa lipuva joki

Oi miten herkkiä ja upeita syksyiset aamut ovatkaan olleet. Jokirannasta nouseva sumu on värjännyt maisemat salaisuuden verhoon ja tunnelma on ollut vähintäänkin käsinkosketeltavan hauras. Taidan sittenkin rakastua syksyyn.

Nuorimmainen oli viime lauantaina aamuvarhaisella menossa kylille. Ajatus jokivarren tutkimusmatkasta oli kytenyt mielessäni jo viikkoja ja päätin ottaa kameran varuiksi matkaan. Paluumatkalla seisahdin jokiuoman viereiselle pellonlaidalle. Kaikkialla oli aivan hiljaista. Ja joki sumuineen vangitsi koko olemuksellaan.

Joen vieressä oleva pelto oli vasta kynnetty ja vihreä suojavyöhyke reunusti maisemaa. Vasta kynnetyt pellot näyttävät aina niin ihastuttavilta. kyntövakojen rytmi ja valon leikki käännetyn maan pinnalla tuovat mieleen lapsuuden ja syksyiset peltotyöt. Toisinaan kaipaan peltotöiden tunnetta.

Toisaalla oli vielä koskematonta sänkeä.

Jokivarttamme vartioi viikinkivene. Yksisarvinen lohikäärmeen pää tarkkailee ohikulkevia. Tämä salamyhkäinen vene saapuu joka kesä mystisine varusteineen jokivarteen. Sillä lienee monta tarinaa kerrottavanaan. Huomenissa ehkä metsästän lisää sumuisia maisemia tai sukellan potagerin lehtikasojen keskelle ja nautin ripauksen meneillään olevasta lomasta =) Mukavaa lomaa muillekin syyslomalaisille =)