Inspiraatiota ilmassa

Tässä jokunen aika sitten sain Vironperän Ireneltä Inspiraatio-haasteen. Vauh! ajattelin. Päästiin ihan lempi aiheeseeni. Irene oli ihanasti avannut sanan inspiraatio taustoja ja kertonut ihanista puutarhablogeista ja luokitellut niitä sen mukaan mihin inspiraatiokategoriaan kukin kuuluu. Ihan parhautta. Irenen inspiraatioblogit kuuluivat ehdottomasti myös omien inspiraatioideni lähteisiin.

Mutta mikä sitten ihanaisten blogien lisäksi inspiroi, saa yhä uudelleen ja uudelleen syttymään, sydämen pamppailemaan ja adrenaliinin virtaamaan?

Voi tuohon on niin monia vastauksia, monia tulokulmia. Mutta yksi mikä on ja pysyy, vuodesta toiseen seuraa arjessa mukana. Nimittäin ihanaiset puutarhalehdet. Näistä on kaksi ylitse muiden, kaksi jotka valaisevat ehdottomalla kirkkaudellaan puutarhalehtien taivaan. The English Garden on tullut säännöllisesti postilaatikkoon jo yli kymmenen vuotta ja englantilaisten puutarhojen upeus, rakenteellisuus, kasvillisuus, väriyhdistelmät ja se valtaisa tunne, joka sikäläisiin puutarhoihin on kätkeytyneenä vie kerta kerralta jalat alta ja saa kuolan valuumaan pitkin suunpieliä. Inspiroitumiseen liittyvät oleellisena osana unelmat ja englantilaisten puutarhojen hienostuneisuus, aistikkuus ja moniulotteisuus on täyttä ravintoa omille unelmille. Huh

Toinen, ehkäpä se lehtitaivaan kruununjalokivi on ruotsalainen Trädgårdsliv. Se tunne kun neljännesvuosittain postilaatikosta löytyy omalla nimellä varustettu kirjekuori, mikä kätkee sisäänsä tuon aarteen. Ensimmäisenä se tuntu, kun kosketat lehteä. Paperin suloinen karheus sormien välissä ja hienoinen kahina. Tätä lukunautintoa varten pitää erikseen varustautua. Mieluiten lähileipomon ihanat, suussasulavat pikku marengit ja lempeää höyryävää teetä. Nautinto ja inspiroituminen on taattu. Kuvien laatu saa haukkomaan henkeä ja ihastumaan yhä uudelleen ja uudelleen. Jännittävät, historialliset puutarhat rikastavat lehden sisältöä ja huikeuksissaan saa omat ideat virtaamaan ja muuttumaan pala palalta todeksi. Esteettisen nautinnon maksimaalisuus on näiden kahden lehden salaisuus. Inspiraation ruoka ja sytytysaine kiteytyy esteettisiin nautintoihin ja siitä laukeaviin omiin ideavirtoihin.

Toinen merkittävä inspiraation lähde on historian lehtien havinassa. Historiallisiin puutarhoihin liittyy toinen toistaan kiehtovampia tarinoita, aivan kuten näihin puutarhablogeihinkin. Tarinat puutarhojen takaa saavat omat ajatukset laukkaamaan. Eritoten historiallisiin puutarhoihin liittyvät tarinat ovat suorastaan ällistyttäviä. Mikään ei tuntunut olevan mahdotonta, niin suurta unelmaa ei puutarhojen suunnitelijoilla ollutkaan, etteikö niitä pystytty toteuttamaan. Milloin lapiovoimin siirrettiin jokien kulkua, milloin rakennettiin vuoria, milloin kerättiin erikoiskasveja, vaikka valtio oli konkurssin partaalla. Historiallisia puutarhoja yhdistää järisyttävä visionäärisyys, usko omiin unelmiin ja kaiken suurudenhulluuden takaa voi nähdä myös pientä pilkettä silmäkulmassa ja leikkisyyttä. Jättisuuret unelmat ja melkein mahdottomalta kuulostavat suunnitelmat tuntuvat kiehtovilta ja voimaannuttavilta.

Inspiraatio kiteytyy siihen kun ottaa lukuelämysten jälkeen kynän käteensä ja alkaa visioida jotain uutta. Pala palalta luonnos rakentuu ja ideat saavat muodon ja lopulta muuttuvat pitkällisen taipaleen jälkeen todeksi. Rakastan keskeneräisyyttä, se merkitsee sitä, että vielä puurtamista on jäljellä.

Ja kolmas inspiraatioon liittyvä asia ovat kasvit, kasvillisuus, kylvökset ja touhuaminen tämän kaiken ympärillä. Siemenlaatikkoni ovat aina pullollaan uusia siemeniä, uusia kokeilun arvoisia yksilöitä, jotain hitusen eksoottista ja harvinaista. Puutarha vimman saa syttymään siemenkuvastojen selaaminen tai maailmalta jonkin erikoisuuden siementen metsästys. Kylvöpuuhiin liittyy niin suuri keskittyminen ja prosessi on aikaavievää ja jokin kummallinen siinä kiehtoo. Kylvöpuuhat ovat kuin puutarhurin koelaboratorio. Joskus kokeilut onnistuvat, yllättävät ja toisinaan ei sitten mikään onnnistu ja se sitten vasta onkin omiaan lisäämään uteliaisuutta kyseistä kasvia kohtaan. Toisinaan herää hillitön keräilyvimma. Haluaa kerätä ihmeellisen tykäkkikokoelman tai saada kokoon komean värisuoran ihanaisia ritarinkannuksia.

Sellaista tämä puutarhaintomielisyys ja inspiroituminen on. Irene taisikin haastaa melkoisen köörin tuttua puutarhaporukkaa. Jatkan puutarhabloggaajien haastamista seuraavilla ihanaisilla blogeilla: Oravakesäpesän Katin, Marian Marian koti ja puutarhasta, Tiinan Tina´s blogista, Punaisen Pihlajan sekä Kukkalan Sannan =) Mukavaa inspiroitumista siis!