sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Ihanaiset koristeet ja kevään odottelua

Joulu on hurahtanut kuin siivillä. Otin jo joulun alla nämä kuvat kun ajattelin vähän fiilistellä joulutunnelmaa. Kuljin joulunalla työkeikoilla, Helsingissä, Turussa ja Tampereella ja tietysti retkillä tarttui matkaan ihanaisia joulukoristeita. Joten nyt on viimeiset hetket vilauttaa ihanaisia joulukoristeita, ennen kuin joulun purkuutyöt alkavat.

Muutama kuukausi sitten aloitimme työkavereiden kanssa pienoisen kevennyskuurin ja sitä myöden aloitin pienoisen kunnonkohotuskuurin. Joulunajan ihanaiset kelit ovat siis houkutelleet tuonne raikkaaseen ulkoilmaan reippailemaan ja onpahan muutama nuotiokin ehditty poltella. Kunnon kohotus on tuonut lisää virtaa ja touhua ympärille, niin ettei ole edes ehtinyt tänne blogien ihmeelliseen maailmaan. Nyt kuitenkin pitäisi ottaa niskasta oikein urakalla ja ryhdistäytyä myös täällä. Tänään havahduin, että kohta puoliin olisi syytä tehdä siementilaukset ja tehdä artisokkakylvökset. Siihen malliin viime kesänä ihastuin noihin latva-artisokkiin. Sitten pitää muutoinkin katsahtaa kaikkien ihanaisten perennojen ja uutuuksien siementilaukset kuntoon.

Myös syksyn aikana salakavalasti alkanut sukkavillitys on johtanut uusiin lankatilauksiin ja tammikuun alkumetreillä odottelen saapuvaiseksi ihanaisia englantilaisia sukkalankoja, jotka on värjätty puutarhan lintujen sävyin. Ahh, miten inspiroivaa =) Tällä kertaa olen ajatellut polvisukkien kutomista =) Aika hurjaa, mutta koukuttavaa.


perjantai 12. joulukuuta 2014

Itävaltalainen ihanuus ja muita joulukortteja


Hiphurei! Ensimmäinen kerta elämässä kun joulukortit ehtivät postiin ajallaan. Tätä on suorastaan syytä juhlia. Taitaa olla pötypuhetta vanhankansan sanonta siitä, että vanha koira ei uusia temppuja opi ;) Vaikka olenkin suorastaan surkea korttien lähettelijä ja vuosien varrella korttien lähettely on karsiutunut minimiin, niin jotenkin olen aina silti pitänyt korteista. Pikkiriikkisistä ihmeellisistä tarinoista, jotka ovat oivasti paketoituneet korttien ihmeelliseen maailmaan.

Tässä ovat tämän vuoden ehdottomimmat lempparikortit. Ripaus Marimekkoa, ripaus Polka Jamin konstailemattomuutta ja hyppysellinen tarunomaisia tarinoita ja tietysti peuroja sekä bambeja.

Tämä ihanainen bambikortti tupsahti jo lokakuussa jostain meidän työhuoneen kaappien syövereistä työpöydälle. Kortti kimaltelee samoin kuin lapsuuden kiiltokuvat ja siinä on miljoona pikkiriikkistä yksityiskohtaa. Tämä sai jäädä edelleen talteen korttikätköön =)


Näitä ihanuuksia vuorostaan tuli ostettua useampi kappale tänä vuonna. Muutama postaus sitten oli juttua Hanko-retkestä ja eräästä pienestä viehättävästä sisustusliikkestä. Kyseisestä liikkeestä löytyivät myös nämä itävaltalaiset kortit. Niistäkin jäi muutama säästöön tulevien joulujen varalle =)

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Juhlan tuntua =)


Eilen koti oli pukeutunut kynttilänvaloon ja tunnelma oli ihanan levollinen. Joulukalenterin kuudes luukku oli avatu jo aamu varhain ja itsenäisyyspäivä vietteli omine juhlallisuuksineen ja herkkuaterioineen. Ja iltasella oli luvassa linnanjuhlien ja pukuloiston seuraamista sekä tietysti näin salolaisena juhlista tuli muutamia tuttujakin bongattua. Ihana Hannes kuitenkin kruunasi koko olemuksellaan ja asenteellaan, voi kumpa itsekin saisi olla joskus tuollainen vanhus =)

Aamusella valo oli tyystiin muuttunut ja tänään jopa aurinko pilkoitteli pilvien raoista. Nuorimmaisen kanssa puuskutettiin heti aamusta kahdeksan kilometrin lenkki ja haukattiin raikasta ilmaa ja juteltiin niitä näitä. Lenkiltä palattuamme lämpöisässä tuvassa odotteli nupullaan olevat valkeat hyasintit ja ripaus joulunodotuksen tuntua.



tiistai 25. marraskuuta 2014

Sukkia, sukkia, enemmän sukkia


Tämä syksy on ollut perin erikoinen ja olen tehnyt sellaisen uuden aluevaltauksen, jota tuskin itse uskon edes todeksi. Kaikki lähti liikkeelle jokunen kuukausi sitten kun ilmat viilenivät ja vanhimmaisen villasukkavaranto oli päässyt kovasti huventumaan vuosien varrella. Surffasin netistä sukkalankojen värisävyjä ja jotenkin ajauduin tilaamaan muutamia sävyjä. Muutamassa päivässä pehmoinen paketti olikin jo kotosalla ja siitä sitten ihmettely alkoikin. Olin nimittäin tarttunut kutimiin viimeksi alakoulun kässätunneilla. Huh - valovuosi siis kutimien heiluttelusta, eikä suorastaan aavistustakaan miten langoista sukat syntyisivät. Ei auttanut kuin googlettaa ja katsoa youtube videoita, koska sukkalankakääreen ohjeet tuntuivat vähintäänkin heprealta =)

Vaikka vanhimmainen oli akuuteimmassa sukan tarpeessa niin en rohjennut aloittaa ensimmäisenä uurastamaan numeron 45 sukkia vaan aloitin nuorimmaisen sukista. Yllätyksekseni ensimmäiset sukat olivat valmiit noin viikon sisällä lankojen saapumisesta. Sitten uskalsin jo aloitella suurempia sukkia vanhimmaiselle. Mustat sukat, keltaisten ja ruskeiden raitojen kera tuntuivatkin sitten jo ensimmäisiä työläämmiltä ja keskityin niin puikkojen heilutteluun, että unohdin toisesta sukasta yhden raidan ja vanhimmainen sai erimittaiset sukat =) Sillä välin olikin jo satanut sitten lisää sukkatilauksia kun kotiväki oli todennut, että sittenkin osaisin kutoa. Nyt oli vuorossa vanhimmaisen tyttöystävän sukat. Harmaihin sukkiin tuli vihertäviä ja punertavia raitoja ja lopulta toiseen sukkaan päätyi vanhimmaisen sukasta unohtunut ruskea raita. Joten nyt nuorella parilla on molemmilla erimittaiset sukat.

Sitten oli vielä jonossa kahdet sukat. Lääh puuh =) Pelkkiä sukkia siis koko syksy. Puuhellan vierellä on vanha kirpparilta löytynyt tuoli ja lankakori. Siinä ne kutimet iltaisin kilisevät ja väliin voi pistellä puita pesään. Melkoisen erilaista arkea kuin yleensä. Mitäköhän seuraavaksi?



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Peilityventä etsimässä


Huh - melkein kuukausi on jälleen vierähtänyt ihan varkain. Marraskuu tuntuu olevan aina jotenkin erityisen kriittinen kuukausi tämän bloggaamisen suhteen. Puutarha-aikakausi on jäänyt taakse, vielä ei oikein joulujututkaan ole ajankohtaisia saati sitten kevään odotus. Mutta onneksi on ihanainen meri, joka aika ajoin kutsuu.

Vanhimmainen on ollut tyttöystävällään tiiviisti ja nuorimmainen oli viikonvaihteen isosleirillä, joten oli suorastaan ruhtinaallisesti aikaa vaihteeksi. Hiljalleen pyörät pyöri ja maisemat vaihtui. Ensin oli vuorossa kotikulmien ihanainen merenlahden pohjukka, idyllisine laitureineen ja rannalle nostettuine veneineen. Meren pinta oli aivan peilityven. Harvoin näkee näin tyyntä meren pintaa.


Sitten oli aivan pakko poiketa pienen, metsän siimeksessä virtaavan, kirkasvetisen joen varrelle. Täälläkin oli aivan peilityventä. Ja sitten suuntana oli Hanko.

Hangon huvilat viettelivät ja rannasta löytynyt ihanainen sisustusliike Villa Hima, kaikkine ihanine jouluhömpötyksineen. Niistä jouluhömpötyksistä pitää joku päivä tehdä aivan oma juttunsa. Mutta sitä ennen vielä pieni pala ihanaista merta.




torstai 6. marraskuuta 2014

Ensilunta ja viimeiset pelargoniat

Tänään satoi ensilumi ja oli aivan pakko käydä paikallisessa kukkakaupassa hankkimassa jotain pientä. Kukkakaupan myyjä nimesi tämän kiiltävälehtisen syyskukan skimmiaksi. Kun googletin niin näytti olevan sisäkasvi, mutta kestää syksyn ensimmäisiä pakkasia. Aika ihanaa kun joka syksy saapuu kukkakauppoihin jokin uusi tuttavuus.

Siinä missä hetken lunta tuprutti se sulasi myös nopeasti ja sade muuttui kuinka ollakaan vesisateeksi. Mutta ehdin kuin ehdinkin napata muutaman todistusaineiston tuosta hetkellisestä valkeudesta.



Vihmainen keli ajoi melko pikaisesti tuvan lämpöön ja valkenevaa maisemaa oli paljon mukavampi tarkastella liimapapereilla tilkittyjen ikkunoiden takaa. Talon palomiestä ei ole viime aikoina näkynyt kuin vilaukselta. Niin ovat työt, harrastukset ja seurustelu vieneet mennessään. Mutta paloauto sentään muistuttaa herran olemassaolosta =)

Työhuoneen ikkunalla on kokoelma kesän jäljiltä pelastettuja ja lahjaksi saatuja Pelargonioita. Vasemmalla P.Vaniegated Fragrons ja vieressä ihastuttava P.australe vasemmalla jokin lähipuutarhalta kesän alussa kotiutunut maatiais pelakuu.


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Sumuisen suloinen sunnuntai

Hämäränhyssyä, sumuistasadetta ja pieniä väripilkahduksia. Syksyssä on jotain upeaa, maisemat näyttävät kerroksellisilta ja pehmeiltä. Kylmät hyytävät viimat ovat väistyneet ja ilma on pehmeän lämmintä. Pönttöuuneissa ritisee suloisesti tuli, hellalla porisee tulisenlempeä juureskeitto ja tuvan pöydällä lepattaa kynttilä. Puutarha on autuaasti laskeutumassa uneliaaseen talvilepoon. 

Pikkuhiljaa olen alkanut selailemaan siemenluetteloita ja haaveilemaan tulevan kesän kylvöksistä. Yhtenä unelmana on nepalinhanhikkien ja tyräkkien valikoiman laajentaminen ja vihdoinkin kipuaminen kohti yläpihan muototarhaa. Joskus prosessien eteneminen tuntuu sietämättömän hitaalta, mutta, jos päästäisiin edes välitilan kimppuun jo heti kevään korvalla. Toisaaltaan jossain näin säätiedoituksen, jossa ennustettiin leutoa ja lämmintä talvea. Sellainen olisi tietysti aivan mahtava, koska perustustöiden kimppuun pääsisi jo talven aikana. Huh - taidan hitusen jo kaivata kevättä ja uutta puutarhahulinaa. Mutta vielä on hetki aikaa nauttia viimeisistä kukkijoista ja niiden suomista väripilkahduksista. Utuisen kaunista sunnuntaita siis =)






torstai 30. lokakuuta 2014

Sienivillitys


Syksyn lempeys on vielä täällä. Sienisato on jälleen ollut erinomainen ja etenkin suppiksia on ollut vaikka kuinka. Tänä vuonna kokeiltiin ensimmäistä kertaa sienten kuivatusta ja bingo se taisi osua ja upota =) Kuivattujen sienien murentaminen päivittäisten herkkujen joukkoon on osoittautunut superkäteväksi konstiksi. Samoin sienten kuivattamisen nopeus yllätti meidät. Etenkin näin kun puulämmitys on jo täydessä tohinassa niin sisäilma on melkoisen kuivaa ja tietysti suppilovahverot sekä mustat torvisienet ovat niin ohuitakin kuivattaviksi. 

Nuorimmainen on heikkona sieniin ja löytää metsässä melkeimpä aina parhaimmat apajat. Tänä vuonna myös perattiin kaikki sienet jo valmiiksi metsässä. Kotona ei sitten tarvinnut muuta kuin kaataa sienet uunipellille ja kuivuriin kuivumaan. Njamsis - Mitkä ovat sinun parhaat sieniherkut? Meillä ehdottomia suosikkeja ovat sienikinkkupiirakat, sienikastikkeet, sekä sienipitsat =)










lauantai 18. lokakuuta 2014

Inspiraatiota ilmassa

Tässä jokunen aika sitten sain Vironperän Ireneltä Inspiraatio-haasteen. Vauh! ajattelin. Päästiin ihan lempi aiheeseeni. Irene oli ihanasti avannut sanan inspiraatio taustoja ja kertonut ihanista puutarhablogeista ja luokitellut niitä sen mukaan mihin inspiraatiokategoriaan kukin kuuluu. Ihan parhautta. Irenen inspiraatioblogit kuuluivat ehdottomasti myös omien inspiraatioideni lähteisiin.

Mutta mikä sitten ihanaisten blogien lisäksi inspiroi, saa yhä uudelleen ja uudelleen syttymään, sydämen pamppailemaan ja adrenaliinin virtaamaan?

Voi tuohon on niin monia vastauksia, monia tulokulmia. Mutta yksi mikä on ja pysyy, vuodesta toiseen seuraa arjessa mukana. Nimittäin ihanaiset puutarhalehdet. Näistä on kaksi ylitse muiden, kaksi jotka valaisevat ehdottomalla kirkkaudellaan puutarhalehtien taivaan. The English Garden on tullut säännöllisesti postilaatikkoon jo yli kymmenen vuotta ja englantilaisten puutarhojen upeus, rakenteellisuus, kasvillisuus, väriyhdistelmät ja se valtaisa tunne, joka sikäläisiin puutarhoihin on kätkeytyneenä vie kerta kerralta jalat alta ja saa kuolan valuumaan pitkin suunpieliä. Inspiroitumiseen liittyvät oleellisena osana unelmat ja englantilaisten puutarhojen hienostuneisuus, aistikkuus ja moniulotteisuus on täyttä ravintoa omille unelmille. Huh

Toinen, ehkäpä se lehtitaivaan kruununjalokivi on ruotsalainen Trädgårdsliv. Se tunne kun neljännesvuosittain postilaatikosta löytyy omalla nimellä varustettu kirjekuori, mikä kätkee sisäänsä tuon aarteen. Ensimmäisenä se tuntu, kun kosketat lehteä. Paperin suloinen karheus sormien välissä ja hienoinen kahina. Tätä lukunautintoa varten pitää erikseen varustautua. Mieluiten lähileipomon ihanat, suussasulavat pikku marengit ja lempeää höyryävää teetä. Nautinto ja inspiroituminen on taattu. Kuvien laatu saa haukkomaan henkeä ja ihastumaan yhä uudelleen ja uudelleen. Jännittävät, historialliset puutarhat rikastavat lehden sisältöä ja huikeuksissaan saa omat ideat virtaamaan ja muuttumaan pala palalta todeksi. Esteettisen nautinnon maksimaalisuus on näiden kahden lehden salaisuus. Inspiraation ruoka ja sytytysaine kiteytyy esteettisiin nautintoihin ja siitä laukeaviin omiin ideavirtoihin.

Toinen merkittävä inspiraation lähde on historian lehtien havinassa. Historiallisiin puutarhoihin liittyy toinen toistaan kiehtovampia tarinoita, aivan kuten näihin puutarhablogeihinkin. Tarinat puutarhojen takaa saavat omat ajatukset laukkaamaan. Eritoten historiallisiin puutarhoihin liittyvät tarinat ovat suorastaan ällistyttäviä. Mikään ei tuntunut olevan mahdotonta, niin suurta unelmaa ei puutarhojen suunnitelijoilla ollutkaan, etteikö niitä pystytty toteuttamaan. Milloin lapiovoimin siirrettiin jokien kulkua, milloin rakennettiin vuoria, milloin kerättiin erikoiskasveja, vaikka valtio oli konkurssin partaalla. Historiallisia puutarhoja yhdistää järisyttävä visionäärisyys, usko omiin unelmiin ja kaiken suurudenhulluuden takaa voi nähdä myös pientä pilkettä silmäkulmassa ja leikkisyyttä. Jättisuuret unelmat ja melkein mahdottomalta kuulostavat suunnitelmat tuntuvat kiehtovilta ja voimaannuttavilta.

Inspiraatio kiteytyy siihen kun ottaa lukuelämysten jälkeen kynän käteensä ja alkaa visioida jotain uutta. Pala palalta luonnos rakentuu ja ideat saavat muodon ja lopulta muuttuvat pitkällisen taipaleen jälkeen todeksi. Rakastan keskeneräisyyttä, se merkitsee sitä, että vielä puurtamista on jäljellä.


Ja kolmas inspiraatioon liittyvä asia ovat kasvit, kasvillisuus, kylvökset ja touhuaminen tämän kaiken ympärillä. Siemenlaatikkoni ovat aina pullollaan uusia siemeniä, uusia kokeilun arvoisia yksilöitä, jotain hitusen eksoottista ja harvinaista. Puutarha vimman saa syttymään siemenkuvastojen selaaminen tai maailmalta jonkin erikoisuuden siementen metsästys. Kylvöpuuhiin liittyy niin suuri keskittyminen ja prosessi on aikaavievää ja jokin kummallinen siinä kiehtoo. Kylvöpuuhat ovat kuin puutarhurin koelaboratorio. Joskus kokeilut onnistuvat, yllättävät ja toisinaan ei sitten mikään onnnistu ja se sitten vasta onkin omiaan lisäämään uteliaisuutta kyseistä kasvia kohtaan. Toisinaan herää hillitön keräilyvimma. Haluaa kerätä ihmeellisen tykäkkikokoelman tai saada kokoon komean värisuoran ihanaisia ritarinkannuksia.

Sellaista tämä puutarhaintomielisyys ja inspiroituminen on. Irene taisikin haastaa melkoisen köörin tuttua puutarhaporukkaa. Jatkan puutarhabloggaajien haastamista seuraavilla ihanaisilla blogeilla: Oravakesäpesän Katin, Marian Marian koti ja puutarhasta, Tiinan Tina´s blogista, Punaisen Pihlajan sekä Kukkalan Sannan =) Mukavaa inspiroitumista siis!

perjantai 17. lokakuuta 2014

Potagerin syyssiivous


Lomaviikko tuli mitä otollisimpaan aikaan. Potagerissa on näet ollut suuri syyssiivous =) Ahhhh jälleen pitkän tauon jälkeen on saanut aamuvarhaisesta iltamyöhään kontata, kitkeä, tutkia, tutkiskella ja ihastua.

Tämän kevään laajennusalueet ovat lähteneet hienosti kasvuun. Cosmoskukat ovat saaneet lopullisesti väistyä ja niiden runsaiden kasvustojen alta on kuoriutunut potagerin perenna-asukit. Tämä käytävä hohtaa ensi keväänä taivaansinisen ja laventelin sävyissä höystettynä jättipoimulehdillä ja tyräkeillä.

Moni työ mitä täksi kesäksi kaavailtiin jäi tekemättä. Toki potagerin pinta-ala melkein tuplaantui, mutta patsas-alue ja pensasaita jäivät odottamaan jälleen ensi kevättä. Joskus suunnitelmilla on taipumus kasvaa niin suuriksi, ettei niiden perässä tahdo millään pysyä. No tietääpähän ainakin mistä aloittaa keväällä ;)



Pieni espalierpuu on lähtenyt hyvin kasvuun ja oksat ovat lähteneet kasvamaan haluttuihin suuntiin. Malttamattomina odotamme kevään ensimmäisiä silmuja ja oksien suunnan muutosta. Pikkuhiljaa tästä ihanuudesta on kasvamassa kynttelikön mallinen sulokkuus.

Potagerin keskustassa sykkii hakuropajun sydän ja salaisuudet. Hakuro on vankistunut roimasti ja haaveena on kasvattaa hakurolle vielä kolmaskin kerros. Toivottavasti talvi menee hienosti ja hakuro vankistuu entisestään ja saisin hyvän alun kolmannelle kerrokselle.

Potagerin vaaka-akselin toisessa päässä on pieni espalier ja toisessa päässä kasvaa tänä keväänä istutetut japaninlehtikuusi kaksoset. Lehtikuuset ovat tehneet sellaisen kasvupyrähdyksen, että suorastaan vähän huimaa. Taimistolta tullessaan lehtineulaset kasvoivat somissa ruusukkeissa ja nyt tämän vuoden kasvusto on lähes 15cm pitkät huispalot. Aivan kuin niiden kasvutapa olisi suorastaan muuttunut.  





Kaksosten välistä kulkee potagerin ainoat pienet diagonaaliset käytävät. Täällä potagerin aloituspäässä on luvassa myös heti keväällä lisää perustamistöitä. Potagerin sisäänkäynti sekä reunustavat kukkapenkit pitää perustaa ja laittaa kuntoon. Tänne päähän on myös tulossa pensasaita rajaamaan potageraluetta pihan muista osista.



Talon julkisivun väriset obeliskit ovat palvelleet mainiosti kärhöjen tukena ja latva-artisokkia on noussut melkein jokaiseen potagerin kolkkaan. Kukkanuput jatkavat kyspymistään ja voi kumpa vielä ehteisi näkemään vähän näiden ihanuuksien kukintaa. Tänä aamuna oli kylläkin jo -5C pakkasta kun heräsin, joten talventuloon on vain pikkuhiljaa varauduttava. Pohjoisen tuulet ovat voimistuneet ja viime päivät olen pessyt huushollin ikkunoita ja vetänyt liimateippejä ikkunoihin, jotta lämpö pysyisi sisällä.




Tiedättekö muuten mikä on mielestäni potagerissa aivan parhautta? Parhautta ovat ehdottomasti näkymät, jotka aukenevat akselien jatkumona, näkymät, jotka avautuvat kun kyyristyy ihastelemaan syksyn kellastuttamia tyräkkejä ja pensasmustikoita. Se, että katse voi jatkaa kulkuaan yli kasvillisuuden, käytävien ja maisemien tekee jotenkin potagerista erityisen. Tälläisista näkymäaukoista haaveilen myös tulevan muotopuutarhapuolelle. 


Mutta nyt työt kutsuvat. Sillä kottikärryissä on vielä tavaraa, lehdet ovat haravoimatta ja viimeiset ikkunat tilkitsemättä. Loma lähestyy loppuaan ja lista on vielä melkoinen =) Oikein ihanaa alkavaa viikonvaidetta Teille kaikille.