Tämä syksy on ollut perin erikoinen ja olen tehnyt sellaisen uuden aluevaltauksen, jota tuskin itse uskon edes todeksi. Kaikki lähti liikkeelle jokunen kuukausi sitten kun ilmat viilenivät ja vanhimmaisen villasukkavaranto oli päässyt kovasti huventumaan vuosien varrella. Surffasin netistä sukkalankojen värisävyjä ja jotenkin ajauduin tilaamaan muutamia sävyjä. Muutamassa päivässä pehmoinen paketti olikin jo kotosalla ja siitä sitten ihmettely alkoikin. Olin nimittäin tarttunut kutimiin viimeksi alakoulun kässätunneilla. Huh - valovuosi siis kutimien heiluttelusta, eikä suorastaan aavistustakaan miten langoista sukat syntyisivät. Ei auttanut kuin googlettaa ja katsoa youtube videoita, koska sukkalankakääreen ohjeet tuntuivat vähintäänkin heprealta =)
Vaikka vanhimmainen oli akuuteimmassa sukan tarpeessa niin en rohjennut aloittaa ensimmäisenä uurastamaan numeron 45 sukkia vaan aloitin nuorimmaisen sukista. Yllätyksekseni ensimmäiset sukat olivat valmiit noin viikon sisällä lankojen saapumisesta. Sitten uskalsin jo aloitella suurempia sukkia vanhimmaiselle. Mustat sukat, keltaisten ja ruskeiden raitojen kera tuntuivatkin sitten jo ensimmäisiä työläämmiltä ja keskityin niin puikkojen heilutteluun, että unohdin toisesta sukasta yhden raidan ja vanhimmainen sai erimittaiset sukat =) Sillä välin olikin jo satanut sitten lisää sukkatilauksia kun kotiväki oli todennut, että sittenkin osaisin kutoa. Nyt oli vuorossa vanhimmaisen tyttöystävän sukat. Harmaihin sukkiin tuli vihertäviä ja punertavia raitoja ja lopulta toiseen sukkaan päätyi vanhimmaisen sukasta unohtunut ruskea raita. Joten nyt nuorella parilla on molemmilla erimittaiset sukat.
Sitten oli vielä jonossa kahdet sukat. Lääh puuh =) Pelkkiä sukkia siis koko syksy. Puuhellan vierellä on vanha kirpparilta löytynyt tuoli ja lankakori. Siinä ne kutimet iltaisin kilisevät ja väliin voi pistellä puita pesään. Melkoisen erilaista arkea kuin yleensä. Mitäköhän seuraavaksi?
Neulominen on mukavaa ja on kiva tunne saada jotain hyödyllistä aikaan. Johonkinhan se turhautuminen puutarhakauden päättymisestä on purettava!
VastaaPoistaTotta! Tuo neulominen taitaakin tosiaan olla puutarhastelukaipuun ilmentymä =)
PoistaMinäkin aloitin sukankutomisen 40 vuoden tauon jälkeen. Alku sujui hyvin. Kantapään tein kahdesti ja sitten totesin, että tästä tulee mulle liian suuri. Homma on siis vaiheessa. Se pitäisi purkaa ja aloittaa uudestaan vähemmillä silmukoilla. Huoh!
VastaaPoistaTuo on juurikin niitä kriittisiä hetkiä. Onneksi sain ensimmäisellä yrittämällä kantapään jotenkuten tehtyä =) Tsemppiä jatkamiseen!
PoistaMuistan kuinka kässätunnilla piti kutoa villasukka. Sain toisen valmiiksi, mutta paria sille ei ikinä syntynyt. Sitten jokunen vuosi takaperin mies kysyi, osaisinko tehdä hänelle villasukat. Ei muuta kuin opettelemaan ja siitä se sitten lähti, lapasesta koko homma. Tuohon jää todella pahasti koukkuun ;)
VastaaPoistaEn olisi ikinä uskonut, miten koukuttavaa puuhaa tuo on. Nyt kuudennet sukat meneillään =)
PoistaO H O ! :D
VastaaPoistaNelly - Arvaa vähänkö pelästyin ;) Ei olisi ikinä uskonut - ei
PoistaNyt kannattaa olla varovainen, sillä villasukat vievät mennessään. Lasten ollessa pieniä kudoin paljonkin ja villasukat tietenkin lapsilleni. Sitten tuli tosi pitkä tauko, kunnes vuosi sitten innostuin sukkien tekemiseen ja nyt on neuloosi ihan mahdoton. Illat kuluvat sutjakasti sukkia kutoen. Netistä löytyy erinomaisia vinkkejä ongelmatilanteisiin ja esimerkiksi facebookin Voihan villasukat -ryhmässä upeita ja innostavia malleja. Sukkien kutominen taitaa olla nyt ihan muotiakin, mutta hällä väliä. Niin kivaa ja hyödyllistä lisäksi.
VastaaPoistaKiitos vinkistä =) Liityin oitis tuohon faceryhmään. Jonkin sortin neuloosi on jo nimittäin iskemässä päälle.
PoistaSillätavalla ne syysillat kuluvat mukavasti, puikkoja kilistellen;)
VastaaPoista=) Näköjään,enpä olisi ikinä uskonut =)
PoistaHih, onnittelut uudesta aluevaltauksesta! Ja tuoli on varsinainen namupala =)
VastaaPoistaKiitos ;) Tuoli on paikalliselta kirppikseltä kotiutunut aarre =)
PoistaHienosti olet saanut sukat tehtyä. Onnittelut valmiista sukista! Itse ostin lauantaina joulumarkkinoilta valmiit, toisen kutomat sukat, jotka ovat nyt jo olleet käytössä :). Blogissani on sinulle haaste, jos innostut vielä palaamaan kesämuistoihin.
VastaaPoistaEnsimmäisten kanssa oli tuskaa, mutta nyt muut ovat jo menneet hitusen helpommin. Enää ei tarvitse edes ohjeita tuijottaa. Kiitos haasteesta =)
PoistaJestas! Mulla tuo on vielä edessäpäin. Kässätunnilla istuin takarivissä ja purin. Vein työn kotiin ja äiti teki sitä eteenpäin. Olen ehkä 50 vuotta sitten ehkä? tehnyt kässätunnilla kantapään.
VastaaPoistaKatsotaan tartunko puikkoihin ehkä? ensi vuonna!
Vähän samat kokemukset. Itsekään en olisi ikinä uskonut tarttuvani kutimiin, mutta toisin kävi =) Ei muuta kuin kokeilemaan =)
VastaaPoistaSukkien kutominen on niiiin rentouttavaa;)
VastaaPoistaTiedän niin tuon tunteen, kun sitä huomaakin osaavansa kutoa - koulun käsityötunnilta kun ei aina tartu mukaan kutomisintoa - ja sitten suraavaksi huomaakin että tulee kutomis flow, ja syntyy kaikenlaisia tekeleitä, ja kaupassa kiertää reitin eri kautta, jotta pääsee hiplaamaan erilaisia lankoja... Joskus tein paljon sukkia ja tumppuja, seuraavaksi tein villapuseroita, ja viimeisin flow koski kolmion mallisia hartiahuiveja. Aina on muutama vuosi välissä ennenkuin neulomisinto yllättää- ja sitten se minulla taas sammuu lähes yhtä yllättäen kuin se oli alkanutkin ... nyt en ole taas saanut kutimia otettua esille pitkään aikaan... :) Jokatapauksessa ihanan näköiset sukat, sekä lankakori! Suosittelen neulontaohjesivustoa nimeltä ullaneule.fi sieltä löytyy jos vaikka mitä helpoista töistä vaikeampiin - jos siis innostuit neulomisesta ihan tosissaan. :)
VastaaPoista