Keskellä villiintynyttä näkymää!

Viimeiset tulppaanit kukkivat. Näkymä on kuin suoraan Perjantaipuutarha ohjelman alusta, kun Pernilla ja John aloittavat puutarhan rakentamisen. Tässä näkymässä on jotain levollista, kiehtovaa ja salaperäistä, vastapainoa muutaman kymmenen metrin päässä sijaitsevalle järjestykselle. Ihminen kaipaa ympärilleen vastavoimia selkeästikin. 

Nämä punaiset tulput, hernepensasrivistö ja vanhat puut kuuluvat kansakoulun aikaiseen elämään ja ovat tuulahdus menneestä. Vain mielikuvitus voi piirtää kuvia siitä millainen puutarha Kansakoulun aikaan tällä paikalla on sijainnut. Vaikken olekaan suuri punaisen ystävä niin nämä kuuluvat tänne ja tekevät paikan historiasta jotenkin muistettavamman. Mitä ihania muistoja Sinun puutarhastasi löytyy? 

Metsäpuutarhassa kukkii valkoiset tulppaanit!

Metsäpuutarha on uinunut omaa ruususen untaan tämän vauhdikkaan kevään. Yllättäen muistin kuitenkin sen olemassaolon ja yllätys oli melkoinen. Hiippailin ilta-auringon lämmössä metsän siimekseen ja siellä hehkui ylväät valkoiset tulppaanit kaiken villeyden keskellä.

Metsäpuutarha on sellainen unelma, mikä on edennyt hitaatakin hitaammin. Jotenkin kevään muut työt vievät niin herkästi mennessään ja tämä luonnonmukainen ja vapautunut ihanuus pääsee herkästi unohtumaan. Mutta pikkuhiljaa aion valloittaa tätäkin aluetta.

Hernepensaselämää - blogista pääset katsahtamaan mitä valkoisia kaunokaisia kukkii potagerin ja ruusukukkulan puolella.

I never promised you a rose garden...

Puutarhuroinnin ja helteen lomassa löytyy aina hetki nautinnolle. Tällä kertaa nautintoa ja hengenravintoa tarjoaa perjantaina postilaatikkoon kolahtanut Pleasure Garden Magazine. Rautaisannos ruusuja, ruusuja ja lisää ruusuja. Lehti tarjoaa tututtuun tapaan rohkeita avauksia, kutkuttavia tarinoita historiasta ja nykyhetkestä sekä kuolettavan upeita kuvia. Pelkkää nautintoa!

Keisarinna Josephinen ruusutarha on vertaansa vaille. Ranskan ikonisimman ruusuharrastajan ruusutarhassa oli kaikki aikansa tunnetut ruusut. Nykyään tarha pitää sisällään 9000 ruusua ja 1000 eri lajiketta. Varsinainen ruusujen rakastajien pyhiinvaelluskohde siis.

Toisaalla, Portlandissa vuorostaan pidetään vuosittain Ruusu Festivaalit, joiden järjestämiseen osallistuu satoja vapaaehtoisia ruusujen rakastajia.

Lopuksi lehti johdattelee vielä ihanaakin ihanamman floristi Simone Goochin matkaan. Simonen luomuksia voi ihailla myös instagramin puolella. Erilainen, yllättävä, rohkea ja inspiroiva pläjäys puutarhaa, tarinoita ja erilaisia tulokulmia.

Tarhaorvokki, riippaorvokki ja sarviorvokki

Elämäni ensimmäiset orvokit =) Aiemmin en olekaan niinkään nauttinut orvokkien kauneudesta. Oikeastaan kipinä syttyi ensi kertaa nähdessäni paikallisessa kesäkahvilassa ihanan orvokkikaapin. Orvokkikaapin innoittamana tilasin tammikuussa tarhaorvokin siemeniä ja kasvatin reilut sata tainta. Paikallisesta puutarhakaupasta löysin veikeitä, monivärisiä sarviorvokkeja ja toiselta lähitaimistolta ihania riippaorvokkeja. Ja nyt taidan olla aavistuksen hurahtanut näihin ihanuuksiin =)

Sarviorvokit ovat monivuotisia ja ne kylväytyvät helposti. Saas nähdä miten näiden ihanuuksien käy? Toistaiseksi olen yrittänyt leikellä kuihtuneita kukkia pois kiihdyttääkseni kukintaa.

Tämä on ihka ensimmäinen kukkiva itse kasvatettu tarhaorvokki `rococco. Näiden kukkien pitäisi olla monenkirjavia, joten innolla odottelen miltä suuri vati näitä näyttää kukkiessaan =)

Ja viimeisimpänä ihanaakin ihanammat riippaorvokit, joita olen kastellut hanakasti, jotta kasvustosta tulisi tiivis matto jättimäiseen pesuvatiin.

Mökillä on sen seitsemän sortin puutarhureita!

Kävin pitkästä aikaa mökillä. Oma puutarhurointi kun kaappaa etenkin näin keväisin kaiken liikenevän ajan ja vähän enemmänkin. Mutta olimme viettämässä vanhempieni 50 vuotis hääpäivää ja reissuun lähdettiin mökiltä. Ehdin ennen lähtöä kiertää kaikki isäni mökkipuutarhaprojektit siis huolella ja samalla kuulin tarinoita hänen hieman jopa eksoottisista kokeiluistaan. 

Itse mökki on 1827 rakennettu harmaanhohtoinen kaunotar, joka sulautuu lähes täydellisesti kivikkoiseen ja metsäiseen järvenrantamaisemaan. Mutta harmauden seassa piilee kaihenlaisia kokeiluja ja kasvatusprojekteja. Mökin edustalla on kasvulaatikoita, jotka ovat tarkoin harson suojissa. 

Yhden harson alle kurkistaessani vastassa oli soma rivistö pikku salaatteja.

Oven edustalla oli mustia (liekö betonin sekoitukseen tarkoitettuja saaveja) joissa kasvoi sipuleita.

Tässä ämpärissä on vuorostaan kesäkukkia, ihan kaikenlaisia. Ja niiden suojana on myös melkoinen hallaharso. Tässä kaikessa on jotain niin kiehtovaa, jotain niin erilaista oman esteettisen silmäni kanssa, että välillä melkein huimaa. Mutta puutarhainnostus on käsinkosketeltavaa ja saa minutkin innostumaan. 

Ja tässä saavissa asustaa ylhäisessä yksinäisyydessään jättikurpitsa =) 

Täällä, lähellä rantaa on hirsistä rakennettu laatikko, jossa on perunaa. Juhannusperunat tuloillaan.

Tiilet pitävät harson topakasti paikoillaan.

Mökin edustalta avautuu näkymä järvelle, jonka vastaranta on täysin mökitöntä natura aluetta. Mutta mikäs siinä rinteen reunalla nojailee partaansa. Ihka oikea puutarhatonttu, yhtä harmaa kuin mökkivanhuskin ;)

Mökin ikkunoilla kukkii vanhaan viisiin pelargonit, kaikkialla on täysin hiljaista ja tyventä. Vain kaukaa kuuluvaa vesilintujen äännähtelyä. Täällä aika melkein pysähtyy.

Mutta täällä mökillä puuhataan kaikenlaista muutakin. Pikkuhiljaa alueelle rakennetaan kolmen sukupolven voimin mökkipuutarhaa. sen seitsemän puutarhuria hämmentää soppaa ja sopukoissa näkyy eri puuhailijoiden kädenjäljet. Hernepensaselämää-blogin puolelta pääset katsahtamaan millaisia kasveja hankin vanhempieni 50-vuotis häälahjaksi mökkipuutarhaan.

Tulppaanit muistikuvien herättäjinä!

Ajattelin ottaa hitusen kokonaiskuvaa potagerin tulppaanikäytävältä. Mutta voi veljet miten vaisulta kokonaisuus näyttää. Potagerin akselilla on yhteensä kahdeksan käytävää reunustavaa kukkapenkkiä, joihin on vuosien saatossa istutettu satoja tulppaaneja. Mutta niin se on, että kauneuden taitaa parhaiten tuntea sydämessään tai läheltä tarkasteltuna. Mutta minulle tämä on tulppaanikäytävä, eikö kuulostakin mukavan ylevältä?

Kirsikat kukkivat ja potagerissa leijuu huumaava tuomenkukkien tuoksu iltaisin. Tuoksut lisäävät puutarhan aistikkuutta ja mukavalla tavalla romantisoivat tunnelmaa entisestään.

Ensimmäinen tummanpuhuva tulppaani on avaamassa nuppuaan.

Samoin valkovihreät ihanuudet.

Ja kerratut tulput sekä valkoiset narskut.

Parasta kuitenkin on muistot ja tarinat. Tämä ihana tulppaani on hankittu paikallisesta kukkakaupasta ja se on kasvanut ensimmäisen vuotensa terracottaruukussa. Nyt hänen ihanuutensa kukkii yläpihan keltaisten narsissien rinnalla.

Ja tämä oranssinkeltaisuus tuo mieleen lapsuuden, jolloin kävimme mammavainaani kanssa hautuumaalla hoitamassa erään tädin hautaa, jolle vietiin aina keltaisia vain ja ainostaan keltaisia kukkia. Kummallisia takaumia.

Tästä alkuperäisestä kansakoulun asukista tulee taas mieleen Puutarhaperjantain puutarhan raivuutyöt =)

Kylmäkukatkin piti ikuistaa tähän tulppaanipostaukseen, sillä ulkona paahtava +30 asteen helle kiihdyttää kevään kukintaa, niin että pelkään unohtavani jonkun ihanuuden.

Helmililjojen seasta puskee narsissi, jollaista en muistanut edes istuttaneeni. Muistikuvia ja unohduksia, tuoksuja ja tuulahduksia. Puutarha on oma ihana pienoismaailmansa, johon voisi kokonaan hukkua =)

Ihanat tulppaanit ovat vallanneet potagerin

Voi kuinka niin näenkään mielikuvituksessani tuulessa keinuvan tulppaanimeren potagerissa. Syksyttäin kartutetut tulppaanit ovat pikkuhiljaa valtaamassa potagerin pystyakselia, mutta vielä meri on haaveissa. Neljäsataa tulppaania on hukkunut keskikäytävälle ja vieläkin istutukset tuntuvat harvalta. Mutta nyt sentään pääsee jo vähän fiilistelemään.

Vaaleanpunainen tulppaani ja limesävyinen tyräkki toimivat kivasti yhteen.

Kolme muskettisoturia rivistössä potagerin alalaidalla. Tulppaaneja on varmaan reilut kymmenen lajiketta aina valkoisesta dramaattiseen tummaan purppuraan, mutta miten sattuukin, että nyt kaikki vaaleanpunaiset ovat kukassa. Muut sävyt antavat vielä odottaa itseään.

Tähän kuvaan sain pyydystettyä peräti 15 tulppaania, joista tosin vain kuusi on kukassa. Mutta kohtapuoliin on luvassa loistoa lisää.

Sitten jostain kummasta on ilmestynyt keltaista potageriin, vaikka keltaista on urakalla karsittu.

Helmililjat ovat vuosi vuodelta levittäytyneet potagerin keskiympyrän ympärille. Kesä on täällä! Auton mittari näytti +27,5 kun ajelin töistä kotiin. Mutta nyt potager kutsuu. Se ei anna armoa, vaikka pöydällä odottaa kaksi uunituoretta ja inspiroivaa uutta puutarhalehteä. No sesonki on ohi viimeistään viiden kuukauden päästä ja sitten on taas joutoaikaa pureutua uuteen inspiraatioon ja lehtiin.

Äitienpäivä ja ihanat ruukkuistutukset!

Äitienpäivä on yhdessäolon ja mukavan puuhastelun aikaa. Mikä olisikaan mukavampi äitienpäivä ylläri kuin yhdessä tehdyt ruukkuistutukset tai käynti kesäkukkakaupoilla? Meillä äitienpäivää vietettiin poikkeuksellisesti jo eilen ja tänään voikin sitten taas nautiskella puutarhapuuhista ja viime viikolla tehdyistä ruukkuistutuksista.

Purppura-apila on kyllä kesän lisukekasvien ykkönen. Tai lisukekasvin sijaan se toimii erinomaisesti myös itsekseen. Pelkistetty betoniruukku, valkea ruukkusora ja ihana apila luovat yhdessä mitä mainioimman kombon ja raikastavat kummasti myös vanhan talon tunnelmaa.

Vähäeleinen salvia ja rusehtava kuparisara toimivat purppura-apilan kevereina samassa ruukussa tai sitten jokainen näistä ihanuuksista saa oman ruukkunsa. Miten vain =) Mutta ihanasti sulassa sovussa. Ihanaista äitien päivää kaikille!

Jos innostuit ruukkuistutuksista ja niiden harmonisesta suunnittelusta niin poikkeahan Hernepensaselämää-blogin puolelle lukaisemaan lisää ruukkuistutusten salaisuuksista.