Inspiraatiota puutarhataiteen historiasta

Puutarhataiteen historia on täynnä kiehtovia tarinoita, suuria unelmia ja vallalla olleiden esteettisten ihanteiden noudattamista. Kaikki puutarhaan ja pihaan liittyvät yksityiskohdat nivoutuvat jotenkin historiaan. Kestopuisten terassien, puutarhan vesiaiheiden, oleskelualueiden, polkujen ja käytävien esikuvat ovat syntyneet jossain toisaalla, kaukana historiassa. Ajansaatossa ne ovat hioutuneet tämän päivän materiaali-, muotokieli- ja tyyli-ihanteiden mukaisiksi. 

Mutta mitäpä jos otettaisiinkin hieman pakkia ja tarkasteltaisiin asioita historiallisesta tulokulmasta? Löytyisikö yhtymäkohtia tähän päivään ja tulkittaisiinko näitä arkisiakin puutarhan elementtejä uudella tavalla? Tällä hetkellä elämme puutarhan uutta kultakautta. Kaupungistuminen ja Koronan mukanaan tuoma uusi normaali on houkutellut ihmiset jälleen luonnon, mullan ja puutarhan pariin. Tämä puutarhakeskeinen aikakausi tarjoaa mahdollisuuden lähteä rakentamaan omasta puutarhasta erityisen keitaan, jossa huokuu vaikutteita vaikka 1400-luvun puutarhoista. 

Uudelleen tulkinnat luovat aina jotakin uutta ja jännittävää. Joten suosittelisinkin tarttumaan muutamaan inspiroivaan kirjaan näin syksyn ja päättyvän puutarhakauden kynnyksellä. Antero Sinisalon Puutarhataiteen historian perusteet avaa vaihe vaiheelta puutarhan kauneusihanteiden kehittymisen aina Faaraoiden ajan Niilin laakson puutarhoista 1900 -luvun alun puutarhoihin. Eeva Ruoff kuljettaa puolestaan puutarhamatkalle Euroopan komeimpiin puutarhoihin sekä vanhoihin suomalaisiin puutarhoihin. 

Perehdyimme Katin kanssa jälleen muutamiin puutarhataiteen historian käsitteisiin ja teimme niistä Puutarhataiteen historia | Podcast #97 -jakson sekä artikkelin Versoilevaan. Inspiroivia historiahetkiä siis!

Versoileva · 097 Tasattu - Puutarhataiteen historian sanastoa

Syksyn ihanimmat ruukkukasvit

Ruukkuistukset syntyvät syksyisin uudelleen. Kesän istutuksista jääneet lankaköynnökset, muratit ja muut lisukekasvit kaipaavat rinnalleen jotakin uutta ja ripauksen valovoimaisuutta. Kanerva Calluna vulgaris skyline ja Seastar ovat tämän syksyn ehdottomimmat ihanuudet. Ripaus limeä, ripaus kellertävyyttä ja hennosti kuparin sävyä. Kaunista ja niin syksyisiä. Callunoiden rinnalle sopii krysanteemin sukulainen Ajania. Ajanian nahkeat lehdet kestää hyvin pientä pakkasta. Joten se on erinomainen valinta callunoiden seuraksi.

calluna vulgaris seastar

Lisää ihanista ruukkuistutuksista voit kuunnella alla olevasta podcastista. Nyt podcastit löytyvät  myös Spotifystä. Syksyinen ruuppukuutarha -artikkeliin on koottu lista hyviä syysistutuskasveja.

Calluna vulgaris skyline ja Ajania

Ihania puutarhakauppoja - podcast

Ihanat puutarhakaupat kuuluvat kevääseen. Kasvihuoneiden huokuva lämpö ja kosteus sekä taimistojen erikoiset taimet saavat pään sekaisin ja haaveilemaan uusista istutusalueista ja kaikesta ihanasta. Mistä päin Suomea löytyvät Sinun lemppari puutarhakaupat?

Teimme Katin kanssa podcastin ja fiilistelimme kahdeksan ihanan puutarhakaupan parissa puolituntisen. Podcastiin liittyy myös artikkeli, johon listasimme nuo kaupat vielä erikseen. Artikkelin löydät täältä.


Nyt vaan odotellaan lämmintä sadetta niin kasvukausi saa tuulta purjeisiin. Mukavaa vappupäivän iltaa teille kaikille.

Pistokaspuuhia

Joskus unelmoi viherhuoneesta, orangeriasta, talvisin lämpimänä pysyvästä kasvihuoneesta. Tähän aikaan vuodesta alkaa nimittäin tila loppumaan kesken vaikka ollaan päästy vasta alkumetreille kasvatuspuuhien kanssa. Tänään oli vuorossa pistokaspäivä. Puutarhakaupoista kotiutuneet pikkupistokkaat sekä omista emotaimista otetut pistokkaat kaipasivat mullan suojiin.

Hernepensaselämää - blogissa on lisää juttua Pelargonin pistokkaista. Juttuu pääset tästä linkistä.

Ruukkuharja on aivan erityisen hyvä työkalu näissä puuhissa. Ajanoloon ruukkuihin kertyy niin kuivunutta multaa kuin kalkkikerrostumia, jotka lähtevät kätevästi ruukkuharjalla pyöräyttämällä.

Varhaiset esikasvatettavat | Podcast

Mitä enemmän aurinko päivisin näyttäytyy sen enemmän siemensormet syyhyävät. Nyt mullan suojiin on päässyt kaksi pussillista latva-artisokan siemeniä ja joka aamu on uutta odotettavaa. Kahvipöydässä kurkistan ensimmäisenä pakastepussin suojissa oleviin kylvöksiin ja tutkailen joko pieniä vihreitä näkyy. Tänään sorruin hankkimaan lisääkin siemeniä. Ajattelin testata erilaisia kesäköynnöksiä, aivan kuin Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan leikkopuutarhassa käyneet ovat nähneet. Mutta niistä lisää tuonnempana. 

Teimme Katin kanna uuden podcastin, jossa pureuduimme pintaa syvemmältä chilien ja latva-artisokkien kasvatukseen. Podcastin voit kuunnella alla olevalla soittimella ja Versoilevan sivuilta löytyvään artikkeliin pääset tästä linkistä. 

Pelargonin talvetus ja podcast

Iki-ihanien pelarginioiden on taasen aika mennä talviunille. Mutta meillä ainakin hurmuri Prins Nikolaita moinen ei vielä tunnu huvittavan. Kukinta on vielä kaunis ja lehdet terhakat. Meillä tosin Nikolai on sen verran hienoa sorttia, ettei hänen komeutensa ole ulos halunnut mennäkään koko kesänä ;) Mutta pikkuhiljaa kastelua on syytä vähentää ja huoneilma saa rauhassa laskea lähemmäs +10 astetta kuin +20astetta. Olen pikkuhiljaa siirrellyt kasveja viileämpiin tiloihin sillä pönttöuunien posket hehkuvat jo lämpöä iltaisin ja kuivattavat ja kuumentavat huoneilmaa niin, että useammat viherkasvit kärsivät liiasta lämmöstä.

Me intouduttiin 100% Outdoorin Katin kanssa jutustelemaan tässä yksi päivä vähän enemmänkin pelargonioista, niiden historiasta, pakkosaada lajikkeista ja talvetuksesta. Kati teki myös kivan artikkelin Pelargonioiden talvetuksesta Versoilevaan. Artikkelin pääset lukemaa tästä linkistä ja Podcastin voit kuunnella alla olevalla soittimella =)

Kirsikkamehua ja kovaa kuntoa!

Huh hellettä! Ulkona on helteen lisäksi vuotuinen puusavotta kiivaimmillaan. Siinä tuoksinassa tuppaa lihakset kipeytymään ja googlettelemalla löysinkin tässä taannoin artikkelin, jossa kerrottiin hapankirsikkamehun palauttavista vaikutuksista. Ei siinä sitten muu auttanut kuin kesken klapien heiton kiivetä tikkailla kirsikkapuiden latvuksiin ja poimia viimeinen ämpärillinen kirsikoita ja pistää mehumaija tulille.

Mehumaijan ehdoton paikka on pihalla. Samalla kun pohjalla oleva vesi lämpiää voi pikkuhiljaa täyttää kirsikoita höyrykattilaan. Lisäksi mehun keitto on huomattavasti huolettomampaa.

Tiputtelin kuuman hapankirsikkamehun suoraan uunissa lämmitettyihin mehupulloihin. Maukasta mehua syntyi kuusi patenttipullollista ja nyt klapisavottaa voi taas rauhassa jatkaa. Puuvajassa on jo reilu 15m³ ja heittelemättä 25m³, joten kirsikkamehu tulee totisesti tarpeeseen.

Virkistävä viinimarjasmoothie

Kuumat aamut vaativat vastapainoksi raikkaan aloituksen. Ja mikäs onkaan parempaa kuin kipaista yöpaitasillaan omaan puutarhaan hakemaan tuoreet ainekset. Meillä eletään viinimarjasesongin pauloissa ja kaikki viisi eri makua kypsyvät samaan aikaan.

Talvisin viinimarjat pääsevät pakastimesta turkinjugurttilautaselle, mutta näin kesäisin ne kirpeydellään on vertaansa vaille aamusmoothiessa.

3 dl erilaisia viinimarjoja, ruokalusikallinen chiansiemeniä ja kaurajuomaa antavat sopivan aamuherätyksen ja voimia pitkälle päivään. Tänään onkin luvassa sadonkorjuuta oikein kunnolla ja pitäisi ehtiä keräämään muutama ämpärillinen marjoja pakkaseen talven varalle, joten ei muuta kuin heissuli vei ja mukavaa kesäpäivää!

Ilman kukkia ei puutarha ole jokahetkinen ilo!

Olin aamulla menossa istuttamaan leikkokukkia kun harhauduin matkallani puuvajan verstaalle. Jotenkin siis kesken istutuspuuhien löysin itseni siivoamassa verstasta. Aikani kun olin raivannut löysin takanurkassa olevan kansakoulun aikaisen vanhan kaapin. Olin sitä toki aiemminkin, kymmenisen vuotta sitten, tonkinut. Mutta nyt pureuduin kaapin sisältöön oikein antaumuksella. Suorassa pinossa olevia lehtiä, Seuroja, Opettajain lehtiä, Kodin kuvalehtiä, Hopeapeili lehtiä, Kirjakerhon esitteitä, Ympäristöteatterin käsiohjelmia ja Kotiliesiä. Kaikki sievissä pinoissa ja kohtalaisen moitteettomassa kunnossa.

Kun olin aikani myllännyt bensanhajuisessa verstaspahasessa rahtasin lehdet sisälle. Otin kupin kahvia ja aloin tutkimaan mitä kaikkea vuonna 1956 oli tapahtunut. Kotiliesiä oli nimittäin täydellinen vuosikerta juurikin vuodelta 1956. Ja tiestysti tutkin lehtiä puutarhaluontoiset lasit silmilläni. Toukokuun numerossa puutarhaopettaja Aino Harju kertoi luonnon läheisyydessä olevien kotipihojen kasveista ja kasvivalinnoista.

" Siellä missä kesytön luonto on kaukana, kukkarunsaus voi tuottaa saman ilon, 

ja opettaa lapsetkin vaalimaan ja kunnioittamaan kasvien elämää."

Tuohon aikaan värikkäät lupiinit, jättiläiskokoiset päivänkakkarat, Darwin tulppaanit, ja sarviorvokit ovat olleet suosiossa. Ja varma syyskesän merkki on ollut keltaiset kukat puutarhassa - auts näyttää huolestuttavalta kun katsoo ikkunasta ulos. Onko syyskesä täälläkin? Annan Vestan vielä hetken soida levylautasella, hörppään toisenkin kupin kahvia ja taidan lähteä vihdoinkin istutuspuuhiin. 

Uunissa kypsennetyt raparperit ja vaniljajäätelö

Parasta kesäherkkua ja helppoa sellaista syntyy pimeässä kasvatetuista raparpereista. Raparperihuupan suojissa kasvaneet raparperit ovat niin ohutkuorisia, ettei niitä tarvitse lainkaan kuoria. Vain huuhtaisu juoksevan veden alla riittää ja voit aloittaa kokkailun.

Meillä kypsyi kakkossato huuppien alla kasvaneita raperpereja. Perinteisen raparperipiirakan sijaan ajattelin tällä kertaa testata jotain muuta. Pienen surffailun jälkeen löysinkin netistä helpon ja herllisen oloisen reseptin, mitä lähdin testailemaan.

Huuhdotut raparperin varret pilkotaan noin 4 cm pituisiksi ja asetellaan uunipellille. Pilkottujen raparperien päälle pirskotaan sen verran vettä, että sokeri tarttuu niiden pintaan kiinni. Ole kuitenkin todella varovainen veden kanssa, ettei lopputulos ui vedessä. Uuni lämmitetään 180 asteiseksi ja sokeroidut raparperit laitetaan uuniin 20 minuutiksi. 20 minuutin kuluttua uuni otetaan pois päältä ja raparperien annetaan olla vielä 10 min jälkilämmöllä.

Ja lopputulos näyttää tältä. Superherkullisia pikkuraparpereja. Sitä en toki tiedä onnistuuko tämä tavallisilla raparpereilla, sillä nämä pimeässä kasvaneet eivät ole laisinkaan niin voimakkaan makuisia kuin taivasalla kasvaneet.

Potagerissa on täysrähinä päällä.

Potagerissa on täysi työn touhu päällä. Maata on kännetty ja paranneltu, käytäviä siistitty ja uusia kasveja istutettu. Tässä pientä ensi makua. Potagerin alaympyrä sai kolme säkkiä uutta multaa, aimo annoksen kanankakkia ja leikkokukkien taimia. Katkoin jättilaukkojen kurjan näköiset varret ja saksin siemenkodat pitkin ympyrää. Odottelen nimittäin jättilaukkojen siementämistä ja levittäytymistä. Olen nimittäin kuullut, että ne leviävät kauniisti. Hernepensaselämää - blogin puolella on vuorostaan painittu päinvastaisen ongelman kanssa ja kyytiä ovat saaneet jättipoimulehtien kukinnot. Niistä voit lukea lisää tästä linkistä: Potager ja vallaton jättipoimulehti

Vihdoinkin ulkona ihania unikkoja katsahtamassa!

Tänään on ihanan pilvistä ja pimeää. Kuusi päivää on kulunut tuosta pahimmasta vaiheesta ja vihdoinkin uskaltauduin ulkosalle päiväsaikaan. Toki puuvillahansikkaat kädessä. Mutta se ei haittaa. Ette uskokkaan miten ihanaa oli jälleen kontata ja tarkastella villiintyneiden unikoiden elämää ja vetää keuhkot täyteen sateen raikastamaa ilmaa! Jee elämä voittaa jälleen.

Moni pitää tätä viheliäistä ja hulluna levittäytyvää unikkoa rikkakasvina. Niinhän se tavallaan on, mutta halutessaan sen pois nyppiminen on niin tavattoman helppoa, että olen sen antanut vapaasti vaeltaa. Puutarha kun muodostuu erilaisista tiloista tunnelmista niin näiden unikoiden tuoma puna tekee myös koko potagerin aivan toisen näköiseksi. Hetkellisesti kaikki näyttää somasti villiintyneeltä.

Unikoita on aivan kaikkialla ja ne luovat yllättäviä yhdistelmiä eri värien kanssa. Tänä vuonna violetti tuntuu olevan niiden kaverina yhdessä jos toisessakin paikassa. 

Yöretket osa II

Tämä on suorastaan avartavaa. Maailma näyttäytyy kovin toisenlaiselta yöaikaan. Ainut hankaloittava asia niin kuvauksissa kuin koneellakin on puuvillahanskat ;). Kullerot ovat täydessä kukassa, mutta niiden hehkuva keltaisuus näyttää erilaiselta öisin kuin päivisin.

Tämä on kyllä vähän harmillista. Puutarhassa eletään nyt parasta ritariaikaa ja heidän ihanuuksiaan pitäisi kyllä päästä päiväsaikaan ihailemaan.

Viimeiset akilleijat kukkivat

Kesäyössä on yllättävän valoisaa ja kaunista. Tänään käsien tilanne on jo hieman paranemaan päin, joten toiveissa on päästä viimeistään keskiviikkona taas työn touhuun. Mutta muutama päivä pitää vielä pysytellä päivänvalolta piilossa.