Puutarhataiteen historia on täynnä kiehtovia tarinoita, suuria unelmia ja vallalla olleiden esteettisten ihanteiden noudattamista. Kaikki puutarhaan ja pihaan liittyvät yksityiskohdat nivoutuvat jotenkin historiaan. Kestopuisten terassien, puutarhan vesiaiheiden, oleskelualueiden, polkujen ja käytävien esikuvat ovat syntyneet jossain toisaalla, kaukana historiassa. Ajansaatossa ne ovat hioutuneet tämän päivän materiaali-, muotokieli- ja tyyli-ihanteiden mukaisiksi.
Mutta mitäpä jos otettaisiinkin hieman pakkia ja tarkasteltaisiin asioita historiallisesta tulokulmasta? Löytyisikö yhtymäkohtia tähän päivään ja tulkittaisiinko näitä arkisiakin puutarhan elementtejä uudella tavalla? Tällä hetkellä elämme puutarhan uutta kultakautta. Kaupungistuminen ja Koronan mukanaan tuoma uusi normaali on houkutellut ihmiset jälleen luonnon, mullan ja puutarhan pariin. Tämä puutarhakeskeinen aikakausi tarjoaa mahdollisuuden lähteä rakentamaan omasta puutarhasta erityisen keitaan, jossa huokuu vaikutteita vaikka 1400-luvun puutarhoista.
Uudelleen tulkinnat luovat aina jotakin uutta ja jännittävää. Joten suosittelisinkin tarttumaan muutamaan inspiroivaan kirjaan näin syksyn ja päättyvän puutarhakauden kynnyksellä. Antero Sinisalon Puutarhataiteen historian perusteet avaa vaihe vaiheelta puutarhan kauneusihanteiden kehittymisen aina Faaraoiden ajan Niilin laakson puutarhoista 1900 -luvun alun puutarhoihin. Eeva Ruoff kuljettaa puolestaan puutarhamatkalle Euroopan komeimpiin puutarhoihin sekä vanhoihin suomalaisiin puutarhoihin.
Perehdyimme Katin kanssa jälleen muutamiin puutarhataiteen historian käsitteisiin ja teimme niistä Puutarhataiteen historia | Podcast #97 -jakson sekä artikkelin Versoilevaan. Inspiroivia historiahetkiä siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti